Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Artikkelit

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Arkisto > Artikkelit

Jeff Foust:
SETI saavuttaa keski-iän

Maanulkopuolisen älyn etsinnällä (Search for Extraterrestrial Intelligence, lyh. SETI) on 40-vuotisen historiansa aikana ollut ajoittain pieniä ja vähän suurempiakin imago-ongelmia. Ajatus tutkijoista - usein vieläpä verorahoilla palkatuista - viettämässä tuntikausia radioteleskooppien ääressä etsien mahdollisia vieraan sivilisaation lähettämiä signaaleja on saanut kansalaiset nostelemaan kulmakarvojaan, päättäjistä puhumattakaan. SETI on ollut kuuma peruna myös tiedeyhteisön keskuudessa, koska siihen käytetyt resurssit olisi voitu käyttää tavanomaisempaankin tutkimustyöhön.

Ennakkoluulot SETI:ä kohtaan elävät yhä, mutta eivät enää niin voimakkaina kuin ennen. Vaikka valtio ei enää myönnä varoja SETI:lle, projekti toimii edelleen laajan yksityisen rahoituksen turvin. Viimeaikaiset löydöt, kuten mahdolliset merkit Marsin muinaisesta elämästä ja Jupiterin Europa-kuussa vallitsevat, kenties elämälle suotuisat olosuhteet, ovat lisänneet niin tiedeyhteisön kuin suuren yleisönkin tietoisuutta siitä mahdollisuudesta, että elämää - älykästäkin - voi esiintyä maailmankaikkeudessa laajalti. Sellaiset elokuvat kuin esim. Contact (suom. Ensimmäinen yhteys) ovat osaltaan nostaneet SETI-tutkimuksen suosiota.

Monet SETI-tutkimuksen johtohahmoista kokoontuivat Bostoniin viime toukokuussa juhlien merkeissä; ensimmäisestä alan tutkimuksesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta, ja itse tutkimuksen toteuttaja, Frank Drake, täytti kesäkuussa 70 vuotta. Hän käynnisti maanulkopuolisen älyn etsinnän Green Bankin observatoriossa, West Virginian osavaltiossa vuonna 1960. Harvardin ja Bostonin yliopistoissa järjestetty toukokuinen symposium antoi läsnäolleille mahdollisuuden katsoa taaksepäin SETI:n menneisyyteen, mutta myös tämänhetkiseen tilanteeseen ja eteenpäin tulevaisuuden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Vaikka SETI-tutkijat eivät ole ainakaan vielä löytäneet merkkejä ulkoavaruuden sivilisaatioista, oman paikkansa he kuitenkin täällä maan päällä lienevät löytäneet.

SETI:n tie kohti vakiintumista

SETI on kulkenut pitkän tien vuoden 1960 Ozma-projektista tähän päivään. Vuosikymmenten varrella vaivanneista ristiriidoista ja naurunalaisuudesta huolimatta symposiumin osanottajista moni katsoi tutkimusalan saavuttaneen taloudellisen vakauden ja merkittävästi tiedeyhteisön hyväksyntää.

"SETI on saavuttanut miellyttävän ja positiivisen keski-iän", kuten toiminnanjohtaja Tom Pierson asian ilmaisi.

Niin ei kuitenkaan aina ole ollut: SETI:n asema esimerkiksi ilmailu- ja avaruushallinnon (NASA) yhteydessä on vaihdellut melkoisesti, kuten organisaation entinen SETI-johtaja John Billingham tilannetta luonnehti. NASA tuli mukaan SETI-tutkimukseen 1970-luvun alussa, kun ns. Kyklooppi-projektia suunniteltiin toteutettavaksi valtavan radioteleskooppiarsenaalin avulla. Tämä saattoi olla virhe, sillä projektin yhtä valtava kustannusarvio (6-10 miljardia dollaria) sai muutamat tympääntymään SETI:in jo alkuunsa. Nämä henkilöt kuitenkin erehtyivät luullessaan SETI-tutkimuksen vaativan aina yhtä massiiviset raamit. Bellinghamin mukaan nimittäin yksikin tuhansista projektiin kaavailluista 100-metrisistä antenneista olisi ollut hyvin käyttökelpoinen.

Myöhemmin 1970-80-luvuilla SETI-tutkimus jatkui NASA:n piirissä pienessä mittakaavassa. Vuonna 1982 tilanne oli täpärä, kun kongressi lakkautti projektin rahoituksen; seuraavana vuonna budjetti kuitenkin palautettiin. 1990-luvun vaihteessa NASA hyväksyi SETI-ohjelman, joka aikoi käyttää Puerto Ricossa sijaitsevaa Arecibo-radioteleskooppia sekä kalifornialaista Goldstone-antennia. Kyseinen ohjelma pantiin täytäntöön vuonna 1992, jolloin sen budjetti oli 12 miljoonaa dollaria ja sen parissa työskenteli 144 ihmistä.

Seuraavana vuonna kongressi päätti kuitenkin leikata NASA:lta SETI-tutkimukseen käytetyn rahoituksen pois, mikä oli paljolti nevadalaisen senaattorin, Richard Bryanin, aikaansaannosta. Hän arvosteli koko SETI-alaa siitä, ettei se ollut onnistunut löytämään "pieniä vihreitä miehiä". (Ironista kyllä, hieman myöhemmin eräs Nevadassa sijaitseva syrjäinen tienpätkä nimettiin "maanulkopuolisten valtatieksi" alueella tehtyjen UFO-havaintojen takia.) Maaliskuun lopussa vuonna 1994 NASA:n SETI-tutkimus lakkasi kokonaan.

Siitä lähtien laitos on karttanut SETI-tutkimusta, vaikka sen oma Origins-tutkimusohjelma keskittyy mm. juuri elämän etsimiseen muilta planeetoilta. Itse asiassa Tom Pierson antoi ymmärtää, ettei NASA:n nykyinen hallintojohtaja Dan Goldin pidä SETI-tutkimusta kovinkaan suuressa arvossa. Hän sanoi: "SETI ei ole mikään uskonto tai kultti, kuten Dan Goldin on väittänyt."

Jouduttuaan NASA:n piiristä ulos SETI-tutkimus on löytänyt suosijoita muualta. Näistä tärkein on 1980-luvun puolivälissä perustettu SETI-Instituutti. Piersonin mukaan instituutti on 15 vuoden aikana tukenut tutkimustyötä - josta suurin osa ei liity suoranaisesti SETI-tutkimukseen - 120 miljoonalla dollarilla, samalla kun se itse on saanut erilaisina lahjoituksina 14 miljoonaa. (Konferenssin jälkeen SETI-Instituutti on saanut lisäksi vielä 12,5 miljoonan avustuksen ns. Allenin teleskooppilinjan rakentamiseen. Lahjoittajat ovat Paul Allen, yksi Microsoftin perustajista, sekä niin ikään Microsoftin entinen teknologiajohtaja Nathan Myhrvold.) Vertailun vuoksi sanottakoon, että Bellinghamin arvion mukaan NASA käytti vuosina 1970-94 SETI-tutkimukseen nykyisen valuuttakurssin mukaan 97 miljoonaa dollaria.

Nykyinen tutkimus ja tulevaisuudensuunnitelmat

Vaikka SETI onkin menestynyt hyvin NASA:n ulkopuolella, se on mittakaavaltaan kuitenkin pikkuhanke. "SETI:n parissa työskentelee täysipäiväisiä ammattitutkijoita vähemmän kuin autopesulassa on työntekijöitä," huomautti SETI-Instituutin edustaja Seth Shostak. Kyseiset tutkijat ovat hajaantuneet seitsemän päätutkimushankkeen pariin Argentiinaan, Australiaan, Italiaan sekä Yhdysvaltoihin. Valtaosa SETI-työstä tapahtuu Yhdysvalloissa, mutta Shostakin mukaan sitä ei korosteta enää niin paljon kuin ennen.

Täysipäiväisen henkilökunnan pienuudesta huolimatta SETI-projektien tarvitsemat resurssit on onnistuttu hankkimaan kekseliäästi. Näyttävin osoitus tästä on SETI@home, kalifornialaisesta Berkeleyn yliopistosta käsin johdettu hanke, jonka tarkoitus on käsitellä SERENDIP SETI -hankkeen puertoricolaisella Arecibon observatoriolla keräämää havaintoaineistoa. SETI@home on kotitietokoneisiin asennettava näytönsäästäjäohjelma, joka analysoi SERENDIP-aineistoa pienissä palasissa koneen ollessa käyttämättömänä.

"SETI@home on nyt maailman suurin supertietokone," totesi SETI@home-projektin johtava tutkija Dan Wertheimer; ohjelma löytyy jo yli kahden miljoonan käyttäjän tietokoneista ympäri maailmaa. Ohjelman avulla on saatu analysoitua suuri määrä kasautunutta materiaalia, joka muuten olisi saattanut jäädä huomiotta. Kunhan ohjelmaa päivitetään, siihen saadaan lisää ominaisuuksia; voidaan tutkia laajempaa säteilyspektriä, jäljittää pulsseja ja analysoida samaan tapaan myös muiden SETI-projektien, kuten Australian SERENDIP:in, keräämää aineistoa. (Elokuussa tähtitieteellinen seura Planetary Society ja uusi mediahanke Project Voyager julkistivat suunnitelmansa, joiden mukaan tahot aikovat sponsoroida SETI@home-projektin työn jatkumista yli sen ensi vuodelle suunnitellun lopetusajankohdan.)

SETI-hankkeiden pääpaino on aina ollut radioaallonpituuksien tutkimisella, varsinkin tietyllä hiljaisella spektrin alueella, joka on nimetty "vesiaukoksi"; alue nimittäin kattaa vedyn ja hydroksyylin emissioviivojen väliin jäävät taajuudet, ja kyseiset aineet yhdessä muodostavat vettä. Myös monet tulevista hankkeista ja laitteistoista, kuten esim. Allenin teleskooppilinja, jatkavat radiotutkimusta. Silti myös optinen SETI-tutkimus on saanut lisää kannattajia. Seth Shostakin sanoin: "Vesiaukko on alkanut menettää kiinnostavuuttaan."

Harvardin yliopistoa edustaneen Paul Horowitzin mukaan optisen SETI:n kannatuksen nousuun on useita syitä. Lasersädekommunikaatio voi tapahtua huomattavasti laajemmalla kaistanleveydellä, ja se on vielä helppo havaita; voimakas laser voi erottua 5000 kertaa tähtiä kirkkaampana näkyvänkin valon aallonpituuksilla. Säteilyn hajonta on olematonta, ja antennivahvistuskin saadaan suuremmaksi kuin radioaalto-SETI:ssä. Näin ollen optinen SETI on varteenotettava vaihtoehto tulevaisuudessakin.

Optisia tutkimushankkeita on käynnissä jo useita, joista yksi on Horowitzin johtama. Siinä käytetään Bostonin ulkopuolella sijaitsevaa puolitoistametristä teleskooppia, jolla symposiumiin mennessä oli 18 kuukauden aikana ehditty tehdä jo 13 000 havaintoa 3000 kohteesta. Koska mahdollinen lasersignaali on todennäköisesti hyvin voimakas, ei yhtä tähteä tarvitse havainnoida kerrallaan muutamaa minuuttia kauempaa. Siten ehditään tarkkailla muutamassa yössä tuhatta tähteä.

Horowitz työskentelee myös projektissa, jossa aiotaan käyttää koko taivaan alaa tarkkailevaa kahden metrin läpimittaista teleskooppia. Hän toivoo, että laitteisto saadaan toimintaan kahden vuoden kuluessa.

Menestystä pitkällä tähtäimellä

SETI-projekteissa työskenteleviä ihmisiä yhdistää optimismi. Sellaista asennetta kieltämättä tarvitaankin alalla, jolla vuosikymmenten työ ei välttämättä tuota mitään tuloksia, mutta jolla yksi ainoa todellinen löytö pyyhkii menneisyyden epäonnistumiset olemattomiin. Tämän asenteen kiteytti päätössanoissaan Kent Cullers SETI-Instituutista: "Vaikka emme onnistuisi löytämään mitään tänään, saatamme onnistua huomenna; ja melkein varmasti teemme ratkaisevan löydön vielä täällä läsnä olleiden elinaikana."

suomennos Henrik Roschier


Jeff Foustin alkuperäinen artikkeli SETI Comes of (Middle) Age on julkaistu SpaceViews-uutiskirjeessä syyskuussa 2000.


Aiheeseen liittyviä linkkejä:

SETI@home
SETI Institute
SETI Institute / Allen Telescope Array Overview
SETI links

takaisin ]