Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Artikkelit

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Arkisto > Artikkelit

Nick Pope:
Ufotutkimus uudelle vuosituhannelle

Johdantoa

En muista milloin ufotutkimus olisi näkynyt yhtä paljon julkisuudessa kuin kesäkuukausina 1997. Kenneth Arnoldin "lentävä lautanen" ja Roswell-jupakka viettivät viisikymppisiään saaden osakseen myös valtavirtamedioiden huomion. Ja niin ufologia sai taas hienon tilaisuuden viedä asiaansa laajemman yleisön tietoisuuteen.

Ufoasiaa käsiteltiin useissa tv-ohjelmissa ja kustantamojen liukuhihnat suolsivat ufokirjallisuutta markkinoille. Ufo oli taas in. Kaiken mediahaloon takana kyti kuitenkin kysymys siitä, oliko ufotutkimuksen merkitys muuttunut? Tiedämmekö mistä puhumme kun käytämme termiä ufologia, ja onko meillä selvä käsitys siitä miksi se on ylipäätään olemassa? Voidaankin perustellusti kysyä ovatko viihdeteollisuuden ylläpitämät ufomarkkinat ovat lypsäneet aihealueen tyhjäksi?

Tarkastelen tässä artikkelissa ufotutkimuksen yleistä tilaa ja teen joitain ehdotuksia, joiden uskoisin auttavan meitä kehityksen viemisessä eteenpäin. Yritän myös tuoda esille omaa vastavuoroista suhdettani ufologiaan. Haluan lisäksi vastata siihen kritiikkiin ja niihin kysymyksiin, jotka johtuvat asemastani, roolistani ja toiminnastani tutkimuskentällä.

En väitä tietäväni kaikkea, mutta henkilökohtainen historiani antaa minulle välineet aihealueen tarkasteluun ainutlaatuisesta näkökulmasta. Kuten monet lukijat tietävätkin, olen entinen Englannin puolustusministeriön virkamies, ja sain sattuman kautta 1991 mahdollisuuden toimia kolme vuotta ilmavoimien ufotutkijana. Minulta ei kysytty työhaastattelussa uskoinko alieneihin vain en, mutta tutkimukset veivät minut vuosiksi ufo/ET aihealueen ihmeelliseen maailmaan. Aina vaan oudompia ilmiötä: sieppaukset, viljapeltokuviot, ufohavainnot, eläinten silpomiset, maata uhkaavat asteroidit. En väitä, että tämänlainen kokemusmaailma tekisi minusta yksityistä ufologia pätevämpää, mutta koska toimin valtion virkamiehenä, pääsin tutkimaan eri tietokantoja ja sain sellaista ammattiapua myös tekniseltä puolelta, johon yksityisellä kansalaisella ei ole mahdollisuutta.

Salaliittoteorioista

Tiedän, että työni puolustusministeriössä tekee minusta ristiriitaisen henkilön. Minua on syytetty hallituksen sätkynukeksi, ja että tarkoitukseni olisi vääristellä totuutta ufoilmiöstä. Tämä tuntuu oudolta, sillä olen sanonut suoraan, että mielestäni jotkut ufot ovat maan ulkopuolista alkuperää, mutta sanottakoon vielä: En usko puolustusministeriön salaavan mitään sellaista tietoa, joka todistaisi tämän kiistattomasti. Olen ollut omasta mielestäni kriittinen "omiani" kohtaan. Olen esittänyt julkisesti, että puolustusministeriössä saattaa hyvinkin olla olemassa tällainen "käänteinen salaliitto", johon kuuluu muutamia yksilöitä, jotka mitätöivät ufotutkimukset (virallisetkin) omalla välinpitämättömällä ja umpimielisellä suhtautumisellaan aiheeseen.

"Joidenkin mielestä taas olen sinisilmäinen, hyvää tarkoittava sätkynukke, joka ei tiedä kenen käsissä langat todella ovat. Tämäkään ei ole totta. Olen tehnyt yleisesti selväksi, että muutkin puolustusministeriön yksiköt ovat yhteydessä ufotietokantaan. Tämän kerroin jo ensimmäisessä kirjassani, Open Skies, Closed Minds. Tämä prosessi kuuluu viranomaislaitoksen toimintaan. Annan esimerkin: Ilmapuolustukseen erikoistuneella yksiköllä on mahdollisuus saada vahvistus näköhavainnoille maatutkasta. Toinen hyvä esimerkki voisi olla RAF Fylindales (Englantilainen ilmatukikohta), jolta muiden yksiköiden on mahdollista saada tietoa satelliiteista tai avaruusromusta. Tämä on normaalia yksiköiden välistä konsultaatiota. On huvittavaa, että teoriat salaisista yksiköistä tai ryhmittymistä ovat pulpahtaneet pinnalle täysin julkisista dokumenteista. Jos puolustusministeriössä todella olisi salaliittoteoreetikoiden arvailema varjoyksikkö, sinulla tuskin olisi mahdollisuus päästä käsiksi esimerkiksi niinkin yksityiskohtaisiin asiakirjoihin, jotka löytyvät puolustusministeriön nettisivuilta. Vapaasti ladattavissa!

Toinen argumentti tätä sätkynukketeoriaa vastaan on yksinkertaisesti se, että minun kauttani tuleva tieto oli kaikkien käytettävissä. Jos varjoyksikkö olisi olemassa, se olisi saanut kaikki tietonsa suoraan minulta, sillä kaikki raportit tuotiin suoraan pöydälleni. Ja silti, en kohdannut toimiaikanani yhtään sellaista tapausta, jossa Miehet Mustissa olisivat ahdistelleet näitä silminnäkijöitä, käskeneet toistaa tai unohtaa tarinansa, uhkailleet, tai takavarikoineet mahdollisia todisteita. Ministeriö 2a (AS), jossa työskentelin, on puolustusministeriön johtava yksikkö ufoasiassa. Muitakin jaostoja on osallistunut toimintaan, totta kai, mutta niiden rooli on ollut vähäinen.

Minua on syytetty myös siitä, että muokkaan yleisön mielipiteitä salaliittoteoriaystävälliseksi, koska kuulemma "tiputtelen tietoa miten sattuu". Kriitikoiden mielestä valmistelen näin yleisöä ET-todellisuutta varten. Saisinpa punnan kerralta kun kuulen kerrottavan, että totuus on nurkan takana! Sitä paitsi mielipiteen muokkaussyytöksiä on nakeltu moneen suuntaan jo pitkät ajat. Entä Maailmojen Sota ja Kolmannen Asteen Yhteys? (Mielestäni kampanja, jonka päämäärä on pehmitellä asenteita alieneittein mahdolliseen kontaktiin on vähintäänkin outo ja ristiriitainen).

Nämä repaleiset ja ristiriitaiset teoriat järjestelmällisestä mielipiteiden muokkaamisesta ovat tasapuolisesti yhtä väärässä, mutta olen huomannut etten voi vakuuttaa niitä ryhmittymiä, jotka ovat jo löytäneet oman totuutensa asiaan. He eivät selvästikään halua kuunnella minua, jo pelkästään siksi, koska olen työskennellyt puolustusministeriössä. Totuus on, että olen aivan tavallinen tyyppi, joka joutui ennalta outoon työtilanteeseen. Siitä huolimatta yritin hoitaa hommani kykyjeni mukaan. Onnistuin siinä omasta mielestäni hyvin. Solmin joitain yhteyksiä ministeriön ja ufofoorumien välille. Toin myös julki tietoa yleisön saataville. Tein virheitä. Myönnän sen. Eniten harmittaa menetetyt mahdollisuudet, mutta kolme vuotta oli ehdottomasti liian lyhyt aika ufo/ET aiheiden sisäistämiseen.

Jos olisin tietänyt ufotutkimusta tehdessäni sen mitä tiedän nyt, luulen, että olisin panostanut enemmän kokonaisuuden ymmärtämiseen. Puolustusministeriöllä on resurssit tehdä aiheesta kokonaisvaltainen tilannearvio, mutta ainakin tällä hetkellä tahto siihen näyttää puuttuvan. Olen tarjoutunut vetämään pientä työryhmää, jossa seuraisimme jo kauan sitten haudatun amerikkalaisen Project Blue Book -työryhmän näyttämiä suuntaviivoja. Katsottaisiin saataisiinko näiden aihealueiden tutkimukseen jonkinlaista kehitystä. Ehdotukseen ei ole vielä tartuttu, mutta hei, mistä sitä tietää? Ei kannata luulla, että puolustusministeriö on tässä asiassa järjestelmällisen skeptinen. Totuus on, että ministeriö koostuu yksilöistä, joiden henkilökohtaiset mielipiteet ufoista vastaa aika tavalla kadunmiehen todellisuutta: ministeriössä on yhtä lailla skeptikkoja, ufouskovaisia, agnostikkoja, mutta usko tai älä, ufouskovaisia saattaa olla enemmän kuin luuletkaan!

Vastauksia kysymyksiin

Vastaan nyt joihinkin minulle toistuvasti esitettyihin kysymyksiin. Kyllä. Vannoin virkavalan mukana vaitiolovelvollisuuden. Miten sitten voin puhua julkisesti ja kirjoittaa kirjoja aiheista, jotka liittyvät niin vahvasti työhöni valtion virkamiehenä? Sanotaan näin: Vaitiolovelvollisuus ei tarkoita sitä, ettenkö voisi puhua kokemuksistani. Jos näin olisi, sotakirjallisuus mahtuisi aika kapeaan kirjahyllyyn. Menettelytapaan kuuluu, että käsikirjoitus käytetään läpi tarkastuksessa, jossa selvitetään sisältääkö se salaiseksi luokiteltua materiaalia. On totta, että muutamat kollegani yrittivät estää kirjojeni julkaisun, mutta tässä ei ollut mitään mystiikkaa. Laskin sen kateuden ja välinpitämättömyyden piikkiin, sillä he eivät jaksaneet nähdä vaivaa toimia sensuuriprotokollan mukaisesti. Eipä siinä, kirjat julkaistiin muutaman kahakan jälkeen.

Toinen usein esitetty kysymys liittyy lähtööni ministeriöstä. Sain kolmen vuoden jälkeen ylennyksen EO:sta (Executive Officer, vastaa armeijan kapteenin arvoa) HEO:ksi (Higher Executive Officer, vastaa armeijan majurin arvoa). Jotkut ovat arvelleet, että tämän tarkoituksena olisi ollut syrjäyttää minut palliltani, koska olin "liian lähellä totuutta". Roskapuhetta. Ylennystoimikunta on erillinen toimija hallinnossa. Sitä paitsi kolme vuotta oli normaalipituinen aikajakso tuohon työtoimeen. Heidän ei olisi tarvinnut ylentää minua päästäkseen minusta eroon. Olisin saanut siirron muutenkin!

Henkilökohtaisesti

"Nyt kun nämä kysymykset on saatu pois alta, haluan kertoa miten ufologia on vaikuttanut minuun. Tuo kolme vuotta oli jonkinlainen käännekohta elämässäni. Minulla ei ollut mitään perustietoa ufotutkimuksia, enkä myöskään "uskonut" muukalaisiin. Ja sitten löysin itseni yhtäkkiä keskeltä mitä oudoimpia ilmiöitä. Saimme selvitettyä pääpiirteittäin noin yhdeksänkymmentä prosenttia tapauksista, mutta selvittämättömäksi jääneet tapaukset olivat niitä mieleenpainuvimpia. Jotkin tapaukset uhmasivat kaikkia selitysmalleja. Ne sisälsivät usein hallitusti ohjatun aluksen, joka löi teknologiallaan kaikki parhaimmatkin prototyyppimme niin nopeudessa kuin ohjattavuudessa. En pitänyt sitä salassa, että uskoin joidenkin havaintojen liittyvän maanpallon ulkopuoliseen teknologiaan. En voinut olla samaa mieltä puolustusministeriön kanssa siitä, etteivätkö nämä ufot olisi kansallinen turvallisuuskysymys. Joissain tapauksissa siviililentokoneiden ja ufojen törmäys oli hiuskarvan päässä, ja näihin liittyi yleensä tutkahavainto. Oli tapauksia, joissa ufot leikittelivät hävittäjien kanssa lentäen ilmatukikohtien ylitse. Tämähän oli selvä turvallisuuskysymys! Olen kirjoittanut työni yksityiskohdista ja oudoimmista tapauksista Open Skies, Closed Minds kirjaan, joten en käy niitä läpi tässä artikkelissa sen enempää.

Tilannearvio

Olen kertonut asioista omakohtaiselta tasolta, mutta keskitytään nyt itse ufologiaan. Sanon suoraan etten ole kovinkaan optimistinen tämän päivän ufotutkimuksen suhteen. Yksityiset tutkijat, ryhmät ja organisaatiot kinastelevat keskenään, eivätkä oikein tiedä mitä tehdä. Heidän toimintansa on päämäärätöntä. Ne harvat tapaukset mitä käsitellään valtavirtamediossa asiallisesti, jäävät auttamattomasti ufomassaviihteen jalkoihin. Kaikenlaiset sekopäät ja ufouskovaiset ovat pilanneet ufotutkimuksen maineen, eivätkä niin sanotut oikeat, vakavasti työhönsä suhtautuvat tutkijat saa ravisteltua tätä julkista taakkaa niskastaan. Kun joskus nappaan hyllystä jonkin ufokirjan, huomaan miten vähän kaikki onkaan muuttunut vuosikymmenten aikana. Vaikka ufohistoriasta löytyy vankkaa todistusaineistoa ja asiantuntevaa tutkimustyötä, niin kokonaiskuvasta on piirtynyt kaoottinen ja irvokas. Kävelemme nähtävästi ympyrää, ja joskus tuntuu, ettemme ole pidemmällä kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Mitä ovat ne tutkimukselliset ongelmat, joita kohtaamme? Miten voimme ratkaista ne? Koetan seuraavassa kohdistaa kysymykset niin, että niiden pohtiminen olisi tutkimuksellisesti mielekästä. Liitän kysymyksenasettelua oppeihin ja metodeihin, joihin syvennyin virallisella toimikaudellani.

Vaihtoehtoiset lähestymistavat

Olen keskustellut monien tieteentekijöiden kanssa ufotutkimuksen eri aspekteista, ja miten tahansa he suhtautuvatkaan ufotodellisuuteen, he eivät lakkaa päivittelemästä ufotutkijoiden keskinäistä, henkilökohtaisuuksiin asti menevää, riitelyä. Tieteentekijöiden kritiikki kohdistuu tutkijan aineistoon, ja vain harvoin tapahtuu sellaisia henkilökohtaisia hyökkäyksiä, jotka ovat arkipäivää ufotutkijoiden foorumeilla. Voidaanko tästä ottaa oppia?

Ufologian piiristä löytyy erilaisia ihmisiä. Meidän pitää päästä irti tästä skeptikko versus ufouskovainen vastakkainasettelusta. Jokainen ansaitsee hieman kunnioitusta. Olisiko tämä ensimmäinen askel? Vaikka itse allekirjoitan ET-hypoteesin, en tuomitse niitä, jotka uskovat tai tietävät toisin. En aio haukkua ketään siitä, että tämä uskoo abduktioiden olevan täysin psykologinen ilmiö, vaikka itse ajattelenkin toisin. Tiedemaailmassa parhaat oivallukset syntyvät usein kahden eriävän mielipiteen yhteentörmäyksestä. Ja silti ufotutkijat kerääntyvät kuppikunniksi, sillä seurauksella, että useat ufokonferenssit muistuttavat enemmän saarnausta kääntyneille. Meidän pitäisi pystyä rakentavaan keskusteluun ja asiapitoiseen väittelyyn. Ennakkoasenteiden vuoksi tämä ei ole usein kuitenkaan mahdollista.

Joidenkin ufologien jatkuva itsekorostuksen tarve ei myöskään palvele tutkimusalaa kokonaisuutena. Joskus voisi myöntää olevansa vain ihminen. Tieteentekijöiltä voisi myös oppia rakentavan kritiikin hyödyntämisen omassa tutkimuksessa. Jotkut juuttuvat juoksuhautoihin puolustaen omaa teoriaansa viimeiseen saakka. Annan esimerkin Kent Jeffreystä. Hän järjesti Kansainvälisen Roswell-aloitteen tarkoituksenaan painostaa Yhdysvaltain hallitusta niin, että tapauksesta koottu tietokanta olisi vapautunut julkiseksi. Ja mitä tapahtui? Hän muutti mielensä! Kent ei uskonut enää, että tapauksessa olisi ollut jotain yliluonnollista. ufopiirit kritisoivat häntä siitä, että hän oli valmis muuttamaan käsityksiään. Eikö tämä ole kuitenkin tieteen tekemisen edellytys? Ufoaihealuekenttä sisältää joskus hyvinkin nopeasti vaihtuvia ideoita ja uskomuksia. Vaikka tätä ei voi suoranaisesti sanoa kehitykseksi, tutkijan pitää olla valmis kyseenalaistamaan omat vakiintuneet käsityksensä. Otetaan toinen esimerkki: Kasvot Marssissa. Miksi ihmeessä NASA julkaisee nämä kuvat jos se samalla haluaa salata älyllisen elämän Marssissa? Sitä paitsi tämä on epäloogista kritiikkiä salaliittoteoreetikoilta ja ufotutkijoilta. Miksi NASA ei haluaisi lisärahoitusta projekteilleen? Tämänlainen sensaatio vääntäisi varmasti hallituksen dollarihanat auki!

Aihealueen kirjavuus

Ufotutkijoiden ei pidä tyytyä helppoihin ja miellyttäviin ratkaisumalleihin, sillä tutkimuskentän kohtaamat ongelmat ovat hyvin monimutkaisia. Tämä ilmenee silloin kun yritetään vetää selvät rajat esimerkiksi sille mitkä tuntomerkit ufon tai alienin tulee täyttää. Taivaalla ei lentele pelkästään kolmioita, eivätkä kaikki alienit ole harmaita. Näistäkin on tottakai paljon havaintoja, mutta huomasin työni kautta, että ilmiöiden rajaaminen aiheuttaa sen, että jotkin tapaukset saattavat jäädä vaille ansaitsemaansa huomiota. Kun tein tutkimusta abduktioista kirjaani The Uninvited, huomasin, ettei ilmiö noudattanut mitään yksioikoista kaavaa. Itse asiassa, yksi avainlöydöistäni oli kontaktihenkilökokemus, johon ufotutkijat ovat suhtautuneet epäilevästi jo viisikymmentä vuotta, ja mitä vielä: Ilmiö on vieläkin olemassa! Meidän pitää ymmärtää, että ufo- ja kontakti-ilmiö on monitahkoinen aihealue. Jo tämän poikkitieteellisyyden vuoksi mysteereihin ei ole helppoja ja miellyttäviä vastauksia. Mitä syvemmälle pääsemme ilmiökenttään, sitä monipuolisemmaksi koko aihealue paljastuu.

Tieto liikkuu

Ufot ovat globaali-ilmiö. Ihmiset kertovat abduktio- ja lähikontaktikokemuksista valtioon ja uskontoon katsomatta. Yhdysvallat ja Brittein saaret ovat korostetusti esillä alan lehdissä, joista voisi päätellä, että havaintoja raportoidaan vain näistä kahdesta suurvallasta. Näinhän asia ei tietenkään ole ja oletus johtuu osittain kielimuurista. Timothy Good kirjoitti aihealueesta kattavasti ja ansiokkaasti teoksissaan Beyon Top Secret ja Alien Base. Gordon Creighton käytti monipuolista materiaalia Flying Saucer Review -lehden kansainvälisessä julkaisussaan. Myös UFO Magazine on tehnyt hyvää työtä laajentaen ilmiön käsittelemistä mm. Israelista, Mexicosta, ja Brasiliasta. Aihealueen kokonaisvaltainen käsittely on todella tärkeää, sillä - vaikka kokemukset eriävät kulttuureittain - tätä kautta pääsemme syvälle ilmiöiden yhtenevyyksiin. Syiden, kokemuskentän ja tulkintamallien vertaaminen on kehityksen kannalta tärkeää. Internet on tässä tiedonvälityksessä yhä ratkaisevampi tekijä. Tutkijat pääsevät käsiksi eri maista koottuihin tietokantoihin, ja tämä kaksinapaisuus ilmiön saralla vähenee. Internetillä on myös ikävät puolensa tässä asiassa, mutta siitä enemmän myöhemmin.

Huijausten käsitteleminen

Näemme yhä enemmän tallennemateriaalia tunnistamattomista lentävistä objekteista. Tämä johtuu kertakäyttö- ja videokameroiden räjähdysmäisestä lisääntymisestä. Kuvankäsittelyohjelmien kehitys on taas johtanut siihen, että nykyään on vaikea erottaa väärennöstä oikeasta. Mikä ratkaisuksi? Varovaisuus? Monta kertaa vakuuttavan kuvan aiheuttama innostus tutkijoista on saanut nolon lopun ja siksi yhteistyö eri toimijoiden kanssa on tärkeää. Kannattaa pitää hyvät suhteet kuvankäsittelyn ammattilaisiin. Joskus kuvaakin tärkeämpi tutkittava on itse kuvaaja. Hänen tarinansa pitää tietysti tarkistaa. Jos löydät tapaukselle silminnäkijöitä sen parempi. Tätä kautta itse kuvan autenttisuus saa lisäuskottavuutta. Kuvalla on aina ottajansa ja manipuloijansa. Meidän pitäisi oppia tunnistamaan huijarit ja ottamaan oppia heistä. Näin saatamme välttyä ikäviltä yllätyksiltä tulevaisuudessa.

Erityistiedot ja kontaktiverkko

Erityisosaaminen kantaa pitkälle. Jos esimerkiksi tiedät eri vuodenaikoina taivasta halkovista meteoriittisuihkuista, ymmärrät samalla miksi elokuussa tehdään tavallista enemmän massahavaintoja. Ja tottakai, on hyvä hankkia perustiedot Venuksen liikkeistä. Tapaukset kannattaa tutkia kunnolla, mutta näin voit säästyä turhalta paperityöltä.

Kannattaa myös lukaista läpi muutama psykologian perusteos. Useissa abduktiotapauksissa on omien kokemuksieni mukaan kyse unihalvauksesta, harhoista, tai vastaavasti, värikkäästi mielikuvituksesta. British Journal of Psychiatry -lehden vuonna 1996 tekemän tutkimuksen mukaan noin 37% kyselyyn vastanneista ilmoitti kokeneensa valveunen aiheuttamia hallusinaatioita. Toiseksi yleisin harha aiheutti kokemuksen "jonkin" läsnäolosta huoneessa.

Tutkijalla pitää olla peruskäsitys tekniikasta ja teknologisesta kehityksestä. Hänen tulee tietää myös miten etsiä tietoa. Tähän internet on tärkeä väline, kunhan oppii jaottelemaan disinformaation oikeasta tiedosta. Eri foorumit toimivat ufotutkijan tiedonvaihtoareenana. Hae tietoa, keskustele. Näin sisäistät. Netin kautta voit hommata itsesi tutkijayhteisöihin, joissa toimimalla voit helpottaa omaa työtaakkaasi. Sen lisäksi voit oppia jotain uutta. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tutustuisi viranomaisiin, joilta voisi tiedustella vähän sitä sun tätä. Ei kannata polttaa siltoja. Tiedustele, mutta muista ettet käy taakaksi. Kun luot suhteita, ylläpidät niitä, etkä riko välejä ajattelemattomuudellasi, koko tutkimusala hyötyy toiminnastasi!

Luota ihmisiin, vaikka kyseessä olisikin viranomaistaho. Epäile! Mutta älä heti oleta, että he valehtelevat sinulle päin naamaa. Tee yhteenvetosi jälkeen päin. Puhun nyt kokemuksesta. Puolustusministeriössä on yhtä lailla ufouskovaisia kuin muuallakin, joten koeta luottaa siihen, että muutkin yrittävät selvittää totuuden.

Opi käyttämään järjestelmää hyväksesi

Yhdistyneen kuningaskunnan ala- ja ylähuoneet saivat käsiteltäväkseen viimeisen kahdeksantoista kuukauden aikana yli kolmekymmentä välikysymystä ufoista. Koski kysymys yleisiä ohjeistuksia, tai yksittäisiä tapauksia, (kuten Rendlesham Forest -välikohtaus) on selvää, että kansanedustajat ovat tiedostaneet ufoilmiön olemassaolon. Ufotutkijat voivatkin käyttää poliitikkojen huolta kansallista turvallisuudesta hyväkseen.

Ota yhteys vaalipiirisi kansanedustajaan, jos havainnot tulevat omalta paikkakunnaltasi. Kansanedustajaa ei voi pakottaa toimenpiteisiin, mutta kuten tiedetään, poliitikkojen virkakauden pituus on verrannollinen korvien herkkyyteen. Voihan käydä niin, että kansanedustaja käärii hihansa, kirjoittaa puolustusministeriöön, ja välittää heille kysymyksesi. Tätä kutsutaan parlamentaariseksi tiedusteluksi. Kansanedustajan postiluukusta kolahtaa kohta asiapaperi joltakulta puolustusministeriön ministeristä (joka on luultavasti entisen yksikköni käden jälkeä). Muotoile kysymyksesi tarkkaan, jos haluat tarkkoja vastauksia. Toisaalta, saatat saada protokollan mukaisen selonteon, joka ei vastaa kysymyksiisi. Jos kansanedustajasi haluaa viedä asiaa eteenpäin, hän tekee välikysymyksen aiheesta. Tämä on jo puolivoittoa, sillä media saattaa bongata kiinnostavimmat välikysymykset, ja näin ufotapaus saa yhä enemmän huomiota.

Muista, että kansanedustajat ovat kiireistä sakkia. Poliitikot eivät myöskään halua munata itseään julkisesti, joten älä ihmettele, jos oma kansanedustajasi epäröi ottaa kantaa ufotapauksiin. Toisaalta, jos tapauksella on todistajia, ja saat houkuteltua median mukaan, poliitikoilla ei ole varaa jättää asiaa huomioimatta.

Kansiot aukeavat

FOIA (The Freedom of Information Act) sovellettiin Iso-Britanniassa niin, että jokainen valtionvirasto oli velvollinen toimittamaan selontekonsa erikseen määräävälle elimelle. Tämä koski kaikkia virastoja, sillä olihan kysymys lainsäädännöstä. Aina on poikkeuksia, tietenkin. Tieto, jonka katsottiin kuuluvan kansallisen turvallisuuden piiriin pysyi salaisena. Esimerkiksi puolustusministeriön teknologiset tiedot armeijan aseistuksesta jätettiin FOIA:n ulkopuolelle. Tämä oli ufologeille uskomaton mahdollisuus, ja silti, tunnen vain muutamia, jotka ovat tutkineet näitä asiakirjoja huolella. Tällä hetkellä on vapaasti saataville ainakin 25 ufo/ET -aiheeseen liittyvää raporttia. Suurin osa raporttien sisällöstä liittyy kolmekymmentä vuotta sitten tapahtuneisiin asioihin. Eli, kun FOIA on kerran otettu käyttöön, tämä "kolmenkymmenen vuoden salaus" käytäntö poistuu, ja näin, ufologeilla on mahdollisuus saada käsiinsä tuoreempaa tietoa!

Ohjeistus tähän yksityiskohtaiseen tiedusteluun julkaistaan joskus lähitulevaisuudessa, mutta annan muutamia esimerkkejä siitä miten homma menee pääpiirteittäin. Tyypillinen kysymys esitetään usein näin:

"Haluaisin saada tietoja puolustusministeriöstä tai Ilmavoimien asiakirjoista, jotka koskevat tunnistamattoman lentävän objektin havaintoja maaliskuun 31. 1993."

Mitä yksityiskohtaisempaa tietoa pystyt hakemaan, sitä parempia vastauksia saat. Mieti mitä haluat todella tietää ja tarkenna kysymystä.

"Olen kiinnostunut poliisiviranomaisen tekemästä uforaportista, jossa kerrotaan, että maaliskuun 31. 1993, paikallinen konstaapeli todisti tunnistamattoman aluksen lentävän RAF-ilmatukikohdan yläpuolella, ja jatkavan matkaansa suunnattomalla nopeudella."

Jos et saa hakemaasi tietoa, viranomaiset ovat velvollisia selvittämään sinulle miksi et ole oikeutettu tähän tietoon. Jos olet tämän syyn kanssa eri mieltä, voit tehdä valituksen ja jatkopyynnön asian selvittämiseksi. Olisi hyvä pitää yhteyttä amerikkalaisiin ufotutkijoihin, jotka ovat menestyksekkäästi käyttäneet FOIA:aa hyväkseen. Sieltä päin voit saada päteviä neuvoja. Jos olet saanut median kiinnostumaan tapauksestasi, voit lisätä painetta ja testata viranomaisten reaktioita. Ole kuitenkin kärsivällinen, sillä FOIA on uusi asia myös viranomaistahoille. Ja vielä muistutus salaliittoteorioiden välttämiseksi. Jos joku väittää, että hakemasi asiakirjat ovat luokiteltu salaisiksi, eikä FOIA päde niihin, älä usko tätä suoralta kädeltä. Voit tarkistaa tiedot siitä yksiköstä, josta anot asiakirjoja.

Uudet metodit?

Alan julkaisuissa käydään liian paljon läpi vanhoja ufotapauksia. Uudet näkökulmat ja mielipiteet ovat tietysti aina tervetulleita, mutta tiedän paljon tapauksia, jotka odottavat arkistoissa analysoijaansa. Tutkimusalan kehitys riippuu tästä uusiutumisesta.

Abduktiot keräävät yhä enemmän yleistä kiinnostusta. Yksi suurimmista ongelmista tämän ilmiön todentamisessa, on todistajien puute. On vain muutamia tapauksia, joissa tapahtumalla on ollut silminnäkijänsä - kuuluisin ehkä Linda Cortilen tapaus. Jos tutkit abduktioita, huomaat miten ristiriitaisia tietoja ne sisältävät. Uhri kertoo suuren aluksen laskeutuneen hänen ikkunansa tasalle, vieden hänet huoneesta mukanaan. Eikö tämmöisille tapauksille luulisi riittävän todistajia? Varsinkin kun havaintoja pienistä pallovaloista korkealla ilmakehässä tehdään jatkuvasti!

"Tämänlaatuiset ristiriidat odottavat ratkaisuaan. Kirjoitin aiheesta kirjaani The Uninvited, jossa ehdotin, että näiden kontaktihenkilöiden kotiin asennettaisiin kameroita heidän tietämättään. David Jacobs on nimittäin koettanut tehdä yhteistyötä kontaktihenkilöiden, että toistuvasti abduktion kohteeksi joutuvien kanssa, eikä lopputulos ole ollut järin tyydyttävä. Kamerat ovat menneet epäkuntoon, joko itsestään, ja niin, joskus itse koehenkilöiden toimesta. (Tähän he ovat sanoneet toimineensa tiedottomasti). Mikä metodi toisi tutkimuksellisesti käyttökelpoisimman lopputuloksen? Ja laillisesti?

Ken Phillips oli uraauurtava tutkija monessakin mielessä, mutta eritoten siinä, että hän ymmärsi todistajan tärkeyden. Tätä kutsutaan nykyään "todistajalähtöiseksi tutkimukseksi". Hänen projektinsa kohdisti huomionsa siihen mikä ufotodistajien/kontaktihenkilöiden elämässä, henkilöhistoriassa, tai kokemuksissa oli kokonaisvaltaisesti yhtenevää. Olen itse sitä mieltä, että tätä voitaisiin viedä eteenpäin vertaamalla tutkimukseen valittujen henkilöiden veriarvoja. Voisiko olla niin, että ne henkilöt, jotka kertovat ufokontakteistaan omaisivat samoja veriryhmiä? Ja niin, tämä on vain yksi idea, mutta tutkimalla sekin selviäsi!

Mielestäni toinen tärkeä tutkimuskohde tällä hetkellä olisi niin sanottu oviaukkomuistamattomuus, joka tarkoittaa sitä, etteivät abduktion kokeneet muista miten ovat poistuneet huoneestaan. Todellakin, vain harvat muistavat astuneensa ufon kyytiin, mutta kuvailevat sitten "palaavansa oviaukon kautta". David Jacobs sivusi tätäkin kirjassaan Secret Life. Myös Jenny Randles kommentoi ilmiötä Abduction Study Conference -tapahtumassa MIT:ssä 1992. Hän kertoi kokeestaan, jossa vertailtiin mielikuvituksen piikkiin laitettavia abduktiokokemuksia, niin sanottuihin "oikeisiin" abduktioihin. Kahtakymmentä henkilöä, joilla ei ollut minkäänlaista ufohistoriaa, pyydettiin kuvittelemaan kohtaaminen maan ulkopuolisen älyn kanssa. Kahdeksantoista heistä kertoi "menevänsä" eri tavalla kuvailtuun alukseen, ja vain kaksi kertoi "löytävänsä" itsensä sieltä. Jälleen kerran: Eikö tätä pitäisi tutkia enemmän?

Kansallinen järjestäytyminen

Lienee mahdotonta yhdistää kirjava uforintama yhdeksi järjestöksi. Sitä paitsi, monet yksityiset tutkijat nauttivat vapaudestaan, eivätkä näin ollen halua olla vain osa isompaa organisaatiota. Tämä aiheuttaa valitettavasti sen, että monet alan toimijat tekevät samoja tutkimuksia samoista aiheista, yhä uudelleen ja uudelleen. Tutkijoiksi itseään kutsuvat yksityishenkilöt riitelevät samoista asioista, tai keksivät uusia nujakoinnin aiheita. Ja näin ollen tutkimuksellisesti yhtenäistä rintamaa ei voi syntyä.

Mielestäni me tarvitsemme kansallisen toimijan: Ufologisen instituution. Sen jäsenistö koostuisi eri ryhmittymien edustajista, ja toimisi koko alan hyväksi. Yhtenä rintamana. Tämä voitaisiin saavuttaa projektien, konferenssien, julkaisujen, ja tutkimusten yhteen kokoamisella. Yhteenvetojen tekeminen tilauksesta harrastajille, jäsenille, kouluille ja medialle olisi olennainen osa tutkimusalan yhteiskunnallistamista. Tällä järjestöllä ei olisi auktoriteetin asemaa, mutta sen kautta pystyttäisiin tarjoamaan tarvittavat foorumit niille, jotka haluavat kokoontua jakamaan ideoita ja ehdotuksia. Järjestö pyrkisi tarjoamaan tarvittavat välineet, jotta ufotutkimusta pystyttäisiin tekemään optimaalisessa ilmapiirissä.

Päätelmät

Toivottavasti tämä artikkeli antoi virikkeitä aihealueen omakohtaiseen pohdiskeluun. En väitä, että ehdotukseni olisivat oikeassa. Tärkeintä on itse ala, ja sen kehitys. Halusin tuoda esille joitain omasta mielestäni tärkeitä asioita, joille pitäisi tehdä jotain, sillä me tulemme kohtaamaan vaikeita aikoja. Vuosituhannen vaihtuessa tulemme näkemään eri kulttien sotkeutuvan ufologiaan. Maailmanlopun ennustajat saattavat nakertaa taas kerran tutkimusalan uskottavuutta. Muistan liiankin hyvin Hale-Bopp -komeetan aiheuttaman fiaskon. Useat ufologit hyppäsivät pikkubusseihin ja lähtivät vuorille bongaamaan komeetan selässä ratsastavaa avaruusalusta. Heaven's Gate -kultin traaginen loppu järkytti kaikkia viime maaliskuussa. Kolmekymmentäyhdeksän kultin jäsentä tappoi itsensä liftatakseen tuohon samaiseen avaruusalukseen. Ufologian pitää karistaa hartioiltaan kultit ja uskonnot. Meillä ei ole varaa loata tutkimusalan mainetta yhtään enempää.

Meidän pitää mennä eteenpäin. Kehittyä. Jätetään vanhojen tapausten jahkailu. Uutta tutkimusmateriaalia tulee koko ajan. Meidän tulee sopeutua ja pysyä ajankohtaisina. Tämä tarkoittaa sitä, että on aika katsoa peiliin ja tehdä tarvittavat muutokset. Ufotutkimus on minulle henkilökohtaisesti sydämen asia, ja tunnen paljon ammattimaisia, asialle omistautuneita tutkijoita, jotka tuntevat samoin. Ruohonjuuritason toimijat tekevät usein rehellisintä ja pyyteettömintä työtä, kaukana viihdemaailman tähtikiillosta, joten meidän pitäisi innostaa nuoria aihealueen tutkimiseen. Meidän pitää ennen kaikkea tehdä tarvittavat muutokset, jotta voimme sopeutua uuteen aikakauteen, ja sitä kautta, olla tarvittava ja uskottava tieteellinen toimija. Eli jaetaan tietoa, autetaan muita aiheesta kiinnostuneita. Jätetään kyräily ja naljailu. Ne eivät auta ufologiaa tulevaisuuden haasteissa. Järjestäydytään. Tuodaan tutkimusala lähelle koululaitoksia ja tarjotaan asiantuntemustamme. Yritetään toimia ammattimaisesti ja esitetään tutkimusala, niin että ihmiset kiinnostuvat siitä. Ufologia vaatii työtä, työtä, ja työtä, mutta muistetaan minkä kanssa ollaan tekemisissä! Olemme selvittämässä ihmiskunnan suurinta mysteeriä! Ja silti: Ufologia on sellainen miksi me sen teemme. Meidän valintamme määrittävät sen suunnan. Valitse siis hyvin.

Suomennos: Lauri Tervonen 2008

takaisin ]