Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Artikkelit

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Arkisto > Artikkelit

Nick Pope:
Viljapeltokuviot

Viljapeltokuviot kiehtovat katsojaansa. Ilmiöstä on kirjoitettu useita kirjoja ja lukemattomia lehtiartikkeleita. Monet mysteerille omistautuneet nettisivut pitävät aihetta ajankohtaisena. Teorioita kehitellään ja tyrmätään. Alienit? Trombit? Maan oma energia? Ja tietenkin. Huijarit?

Lähestyn ilmiötä viranomaisnäkökulmasta. Englannin puolustusministeriötä ja armeijaa kohtaan on nakeltu syytöksiä tämänkin aiheen tiimoilta. Onko niissä perää? Ovatko viranomaiset todella kiinnostuneita viljapeltokuvioista? Tämän artikkelin tarkoitus on puhdistaa keskusteluilmapiiriä, ja kertoa aiheesta oman tutkijauran rintaäänellä. Otan mukaan pari perin outoa tapausta.

Armeijan helikopterit

Englannin armeija ja puolustusministeriö kohtaisivat ilmiön virallisesti ensimmäisen kerran 1985. Maanviljelijä X soitti kiukkuisena Ilmavoimille ja kertoi löytäneensä tiluksiltaan viisisakarapallon (quintuplet). Hän oletti, että sotilashelikopteri olisi laskeutumisellaan aiheuttanut korsien taittumisen. Itse asiassa, armeija harjoitteli paljon tuolla alueella, joten laskeutumisiakin tapahtui aika ajoin. Tähän tarvittiin kuitenkin maanomistajan lupa. Sotilaskoneista aiheutuva äänisaaste johti taas useisiin valituksiin vuodessa. Armeijan yritti pitää hyvät välit maanomistajien ja asukkaiden kanssa. Näin toimimalla harjoituksia voitiin jatkaa eikä puolustusministeriö saanut mediaa kimppuunsa. Ja silti armeija päätti nopeasti ottaa syyn niskoilleen?

"Everstiluutnantti Edgecombe alkoi tutkia asiaa puolustusministeriön pyynnöstä. Hän lensi paikan päälle ja aloitti tutkimukset. Tehtyään tämän, Edgecombe otti osaa yleisölle avoimeen kokoukseen, jossa ilmoitti etteivät helikopterin potkurin lavat voi saada aikaan näin symmetrisestä ja tarkkaa kuviota. Hän muisti myös mainita, ettei puolustusvoimilla ole mitään syytä aiheuttaa vaurioita maanviljelijöiden tiluksille. Lopuksi Edgecombe kertoi toimittaneensa tutkimuksensa eteenpäin puolustusministeriöön käsiteltäväksi. Kyseisen selonteko kulkeutui lopulta ilmavoimille.

Tämä välikohtaus keräsi paljon huomiota mediassa. Puolustusministeriön avoimuus asiankäsittelyssä aiheutti sen, että eräät yksityiset tutkijatahot olettivat puolustusvoimien olevan nyt kiinnostunut jokaisesta viljapeltokuviosta. Painoarvoa tapaukselle antoi lisäksi se, että Edgecomben raportti käsiteltiin samassa yksikössä, jossa tutkittiin uforaportteja. Tämä oli joidenkin mielestä vakuuttava todiste ilmiöiden yhteydestä toisiinsa, vaikka tosiasia on, että teoriat viljapeltokuvioista ovat keskenään hyvin ristiriitaisia.

Viljapeltokuviot eduskunnassa

Ilmiöstä on tehty neljä välikysymystä. Seuraavassa alkuperäiset kysymykset ja tietenkin, vastaukset. (Tiedot saatu Hansardin* kautta; *Eduskunnassa käytettyjen puheenvuorojen käsikirjoitustallenne).

Viljapellot (Hansard, 11. heinäkuuta 1989):

Mr. Teddy Taylor: Kysymys maatalousministerille: Kuinka monta raporttia olette saaneet litteistä, ympyrän muotoisista alueista viljapelloilla Englannissa, eritoten maan lounaisosissa?

Mr. Ryder: Tämä ilmiö toistuu aika ajoin. Ilmiötä esiintyy eniten talvisin, ja kuivina kausina. Emme ole järjestäneet asiasta tutkimuksia, joten en voi kommentoida sen enempää.

Viljapellot (Hansard, 11. heinäkuuta 1989):

Mr. Teddy Taylor: Kysymys puolustusministerille: Miten tutkimuksenne näiden litteiden, ympyrän muotoisten kuvioiden alkuperästä etenevät?

Mr. Neubert: Me emme tutki niiden alkuperää, mutta olemme tietysti tyytyväisiä, ettei armeijan helikopteritoiminta ole syypää niihin.

Viljapeltokuviot (Hansard, 26. heinäkuuta 1989):

Mr. Colvin: Kysymys sisäministerille: Hampshiren ja Wiltshiren poliisipäälliköt toimeenpanivat tutkimukset molemmilta alueilta löytyneistä viljapeltokuvioista. Voisitteko kertoa näistä tutkimuksista aiheutuvien kustannuksien arviot?

Mr. Hurd: Olen ymmärtänyt, etteivät kyseiset poliisipäälliköt ole toimeenpanneet minkäänlaisia viljapeltokuvioita koskevia tutkimuksia.

Viljapeltokuviot (Hansard, 17. lokakuuta 1989):

Mr. Colvin: Kysymys puolustusministerille: Ovatko viranomaiset avustaneet siviilihenkilöitä viljapeltokuvioiden alkuperän tutkinnassa Hampshiren ja Wiltshiren alueilla?

Mr. Archie Hamilton: En ole tietoinen, että näin olisi tapahtunut.

Tutkijat Paul Fuller ja Jenny Randles olivat ottaneet yhteyttä kansanedustajiinsa, ja pyytäneet toimimaan asiassa. Edellä kirjatut kysymykset olivat siis kansalaisvaikuttamisen tulosta. Ministerien vastaukset luonnostellaan pääpiirteittäin niissä yksiköissä, joissa käsitellään kyseessä olevia asioita/tapahtumia. Tässä tapauksessa, puolustusministerin kaksi vastausta, johtuivat niistä tiedoista, joita hän oli ilmavoimilta saanut.

Sillä välin, kun puolustusministeriö varoi kommentoimasta ilmiötä, maatalousministeriö höltyi spekulaatioihin. Tämä saattoi johtua viljapeltokuvioita tutkineen Colin Andrewsin julkisuuteen nousseesta kannanotosta, jonka mukaan viljapeltokuviossa havaituilla molekyylitason muutoksilla voi olla ruokaketjuun siirtyessään vaikutuksensa myös kansalaisten terveyteen.

Ympäristöministeri Nicholas Ridley oli jo aiemmin tyrmännyt tämänlaiset väitteet ja arveli, että viljapeltokuviot olisivat tuulen tuotoksia. Maatalousministeri R. Ryder kirjoittaa taas kirjeessään eduskunnalle, että viljapeltokuviot ovat "todennäköisesti syntyneet tuulen ja paikallisen maaperän yhteisvaikutuksesta". Tähän näkökulmaan saattoivat vaikuttaa meteorologi- ja viljapeltokuviotutkija Dr. Terence Meadenin teoriat. Mainittavaa lienee myös, että tietääkseni, maatalousministeriön uusi näkökulma syntyi ilman puolustusministeriön konsultaatiota.

Dennis Healeysta tuli helmikuussa 1990 toinen poliitikko, joka otti julkisesti kantaa viljapeltokuvioihin. Hän sanoi televisiohaastattelussa pitäneensä hallituksen puuttumista aiheeseen tarpeettomana. Healey piti kuviota luonnonilmiöiden aiheuttamana, vaikka myönsi, ettei asiaan ole saatu lopullista ratkaisua. Hän oli joutunut jo aikaisemminkin väittelyyn viljapeltokuviosta, kuvattuaan Itä-Sussexin muodostelmaa 1984. Daily Mail teki sattumalta tästä jutun.

Sotilaslentokoneet

Aika ajoin ihmiset kertovat nähneensä armeijan lentokalustoa lentelemässä viljapeltokuvioiden yläpuolella. (RAF Luneham -ilmatukikohta sijaitsee Wiltshiressä).Tämä on johtanut spekulaatioihin siitä, että puolustusministeriö valvoisi viljapeltokuvioilmiötä, mutta todellisuudessa, vastaus sotilaskoneiden aktiivisuuteen alueella on tavanomaisen tylsä.

"Ensiksikin, ilmavoimien työntekijät ovat kiinnostuneita ilmiöstä kuin siinä missä tavan tallaajatkin. Niinpä jotkut tekevät lentosuunnitelmansa sellaisiksi, että he pääsevät vilkaisemaan niitä "kuuluisia kuvioita". Lentäjät saattavat napsia kuvia tupiensa seinien koristukseksi. Esimerkkinä kerrottakoon Circular Evidence -selonteon sivut 73 ja 82 (Bloomsbury Publishing Ltd, 1989, toimittaneet; Pat Delgado ja Colin Andrews). Sivuilla on kuvattu armeijan Gazelle-helikopteri huruttelemassa viljapeltokuvion yläpuolella Westburyssa 1987. Ja sitten sivuilta 74-75 löytyy kuva tästä samasta viljapeltokuviosta. Helikopterin miehistö oli ottanut nämä kuvat.

Toinen syy näihin jatkuviin ylilentoihin on se, että tunnetuista viljapeltokuviosta tulee hyviä navigaatiomerkkejä. Kuten mitä muuta tahansa ilmasta hyvin erottuvaa kohdetta, viljapeltokuvioitakin voidaan käyttää hyväkseen sijainnin paikantamisessa.

Tulilinjalla

Sain ensikosketuksen viljapeltokuvioihin 29.7.1991, jolloin aloitin työni Sec. 2a:ssa (ilmavoimien alainen yksikkö). Työkuvaan sisältyi ET- ja ufoilmiöihin linkittyneiden aiheiden tutkiminen, ja selonteko mahdollisista turvallisuusuhista puolustusministeriölle. Aloitimme viljapeltokuvioiden tutkimisen oikeastaan vain siksi, koska kukaan muu virallinen taho ei halunnut tutkia niitä.

Päivä sen jälkeen, kun aloitin työt Sec. 2a:ssa, ensimmäinen "Delfiini" piktogrammi raportoitiin piirtyneen Wiltshiren kylän lähelle Lockeridgessa. Nämä olivat jännittäviä aikoja. (Wiltshiressä oli havaittu aiemmin toinen ilmiömäinen piktogrammi) Ja sitten, 13. elokuuta 1991 upea piktogrammi löytyi pellolta Ickletonista, Cambridgeshiren kreivikunnasta. Se sai nimen "The Mandelbrot set"( Mandelbrotin joukko) kaaosmatematiikassa käytettävän fraktaalin mukaan. Kuvat uudesta löydöstä julkaistiin useissa sanomalehdissä.

Monet viljapeltokuvioiden tutkijat tivasivat minulta mitä puolustusministeriö tiesi ilmiöstä. Osa vaati meitä toimimaan, ja osa oli jo päättänyt, että salasimme tietomme aiheesta. Uudet, hieman oudot, teoriat ja syytökset kimpoilivat miten sattuu, ja jouduin puolustuskannalle. Tein selväksi, etteivät kuviot olleet syntyneet avaruuslaserin testauksista tai kauko-ohjatuista energia-aseista. Jouduin todistelemaan, ettemme yrittäneet kontrolloida mediaa julkaisemasta aiheeseen liittyvää aineistoa. Eräät tahot olivat varmoja, että 22. lokakuuta 1987 tapahtunut Harrier-lentokoneen maahansyöksy, johtui viljapeltokuvioiden energiakentistä, ja että nämä energiat olivat sytyttäneet pilotin istuimen tuleen aiheuttaen tämän kuoleman. (Ruumis löytyi Wiltshirestä, aika läheltä niitä alueita, joihin viljapeltokuviot olivat ilmestyneet edellisenä kesänä). Minun piti myös kiistää, että Kuningatar ja Margaret Thatcher olisivat kiinnostuneet ilmiöstä.

Ja sitten se tapahtui. 9.1.1991 Today-sanomalehti teki etusivun jutun Doug Brownin ja Dave Chorleyn huijaustempuista, ja loppu onkin sitten historiaa. Mediat komppasivat toisiaan ja Kanavan Neljän Equinox-ohjelmassa (27.10.1991) koko ilmiötä käsiteltiin jo huijauksena. Jotkut arvelivat, että puolustusministeriöllä oli kivesote mediasta, päämääränään saattaa ilmiö ja sen tutkijat naurunalaisiksi. Näin ei asia kuitenkaan ollut, mutta arvatkaapa hälvenivätkö syytökset?

älkää käsittäkö väärin. Joskus yhteistyö tutkijoiden kanssa sujui mallikkaasti. Pidin ovet avoimina dialogille, ja suurin osa eri tutkijoiden kanssa käymistäni keskusteluista oli rakentavia. Edesmennyt Ralp Nouyes oli hyvä esimerkki tästä. Hän jäi eläkkeelle 1977 alivaltiosihteerin virasta. Ralp oli myös entinen puolustusministeriön virkamies. Minun oli oletettavastikin vaikea kieltäytyä keskustelemasta ilmiöstä hänen kanssaan. Oli oikeastaan Ralpin ansioita, että avasimme viljapeltokuviotapausten tutkimukselle oman kansionsa. Ja näin rupesin seuraamaan ilmiön käsittelyä mediassa ja alan lehdissä. Kävin myös tarkastamassa muutaman viljapeltokuvion omalla ajallani.

Brainstorming

Näin jälkeen päin ajatellen, tietysti, olisin halunnut tehdä enemmän. Keskustelin yksiköiden spesialistien kanssa mahdollista suunnitelmista ilmiön selvittämiseksi. Voisimme aikatauluttaa sotilasharjoitukset tietyille alueille, niin että saisimme taltioitua kuvioiden syntyprosessin. Voisimme myös ottaa viljanäytteitä kuvioista ja verrata niitä kemikaalianalyysillä kuvioiden ulkopuolelta otettuihin viljanäytteisiin. (Kuulimme siviilitutkijoiden tehneen jo tämän suuntaisia kokeita, mutta ajattelimme, että virallinen selonteko olisi paikallaan). Tämmöiset keskustelut toimenpiteistä jäivät usein leukojen heilutuksen asteelle. Raha ja aika puuttuivat. Mutta kuten aina, tiedot viranomaisten kiinnostuneisuudesta vuotivat julkisuuteen. Tämä aiheutti sen harhakuvan, että olisimme pitäneet viljapeltokuvioita ykkösprioriteettinamme.

Viimein heinäkuussa 1992, sain hankittua maaperänäytteen, joka oli otettu oudosta kuviosta yksityisen tiluksilta. Lähetin sen eteenpäin spesialistien tutkittavaksi. Mutta ennen kuin analyysi oli valmis, saimme selville tuon oudon kuvion syntyperän. Selitys oli taas kerran tavanomainen ja tutkimus keskeytettiin protokollan mukaisesti.

Jatkoin ilmiön seuraamista, kuten olin luvannut, mutta yleinen kiinnostus viljapeltokuvioihin laimeni. Kuviot jatkoivat esiintymistään, ja varsinkin piktogrammit kehittyivät vaikuttavammiksi. Kupla oli kuitenkin puhjennut, eikä ilmiö vaikuttanut kiinnostavan yleisöä tai mediaa, ainakaan samassa mittakaavassa kuin vuosina 1990-1991. Oma työtahtini sen sijaan kiihtyi. Sain työpöydälleni huojuvia pinoja ufo- ja abduktio-raportteja. Jouduin panostamaan aikaani näiden uusien tapausten käsittelyyn, ja viljapetokuviotutkimukset jäivät kansioiksi arkistoon.

Missä mennään nyt?

Avaamani tutkimukset viljapetokuvioista eivät jatkuneet. Ne jäivät pölyttymään arkistoon. En voi tietenkään kommentoida sen enempää, mutta tiedän, ettei puolustusministeriöllä ole aikomusta avata tutkimuksia uudelleen. Toisaalta, tänä kesänä ilmestyvä Signs-elokuva saattaa eskaloida yleistä kiinnostusta aiheeseen. (kuvioita ilmestyy pelloille vieläkin). Ja tätä kautta puolustusministeriötä voitaisiin taas painostaa välikysymyksillä ja virallisilla tiedusteluilla. Saa nähdä miten käy.

Päätelmät

Toivon, että artikkeli auttoi lukijaa ymmärtämään viranomaistahojen roolia viljapeltokuviomysteerissä. Luulen, että ilmiö kiehtoo edelleenkin monia mieliä, mutta muistetaan nyt, ettei puolustusministeriö ollut mitenkään tavanomaista kiinnostuneempi niistä. Kaikki olivat aika ajoin yhtä ymmällään! Tämänkään takana ei oman kokemukseni ole salaliittoa tai totuuden vääristelyä. Tiedän, että aihe herättää vahvoja tunteita, ja haluankin sanoa, etten missään nimessä yritä vähätellä viljapeltokuvioilmiötä, tai saattaa sen parissa työskenteleviä naurunalaisiksi! Olen vakuuttunut, että suurin osa viljapeltokuvioista on ihmisen tekemiä, mutta en kiistä suoraan muita vaihtoehtoja. Tutkin ilmiöitä nykyään siviilihenkilönä. Muistio auki, kynä terässä!

Suomennos: Lauri Tervonen 2008

takaisin ]