Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Artikkelit

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Arkisto > Artikkelit

Eila La Bruna:
Ufojen perimmäinen merkitys?

Kuuluisasta yli 60 vuoden takaisesta Roswellin ufomysteeristä saakka monet ufotutkijat ja ufoista kiinnostuneet ovat pitäneet jotenkin itsestään selvänä, että ufot olivat juuri sellaisia kuin ne näyttivätkin olevan; fyysisesti todellisia ja ilmeisestikin meille tuntemattoman teknologian omaavien älyllisten olentojen ohjaamia lentäviä laitteita. Koska niiden ominaisuudet selvästi ylittivät oman teknologiamme saavutukset, niiden on oletettu tulevan maan ulkopuolelta, toisilta planeetoilta tai jopa toisista galakseista.

Eri puolilla maailmaa on kirjattu ylös miljoonia ufohavaintoja. Myös koko ajan tulee esille yhä enemmän kontaktihenkilöitä kertoen omaa tarinaansa olennoista, jotka ovat ottaneet heihin yhteyttä milloin miellyttävissä puitteissa, milloin äärimmäisen pelon ja kauhun tunnelmissa. Silti edelleenkään emme tiedä varmuudella, miksi ne ovat kiinnostuneet meistä ja mitä ne hakevat täältä planeetaltamme. Ovatko nämä vierailijat - alienit - vain sattumoisin tänne eksyneitä avaruuden tutkimusmatkaajia, jotka ovat huomanneet mielenkiintoisen paikan tutkimuksilleen? Vai olemmeko me, tämä ihmiskunta ja planeetta jotenkin erikoisia ja siksi kiinnostuksen kohteena? Ties vaikka ne ovat lyöneet vetoa meistä; pääseekö ihmiskunta mukaan todelliseen avaruusaikaan vai tuhoammeko jälleen kerran planeettamme?

Kun tutkijat ympäri maailmaa ovat koonneet tilastoja ufoista ja alienkontakteista, on alkanut itää ajatus, etteivät kaikki ehkä olekaan ihan sitä, miltä ne näyttävät tai mitä niiden kerrotaan olevan. Lähes jokaisella kontaktihenkilöllä tuntuu olevan hieman eri näkemys asiasta. Monet kuvaavat kohtaamansa alienit jokseenkin ihmisten näköisiksi. Ne hengittävät huoletta tätä samaa "saastaista" ilmaamme, gravitaatiomme ei näytä mitenkään vaikuttavan niiden fysiologiaan ja jotkut jopa puhuvat laillamme ja tuntevat kielemme tai käyttäytyvät muutenkin "ihmismäisesti". On tietenkin myös monia kuvauksia alieneista, jotka menevät yli kaiken loogisuuden ja ovat niin epätodellisen tuntuisia ja usein paranormaali-ilmiöiden kaltaisia, että niitä sen vuoksi on vaikea uskoa todellisiksi.

Siis kun katsomme kokonaisuudessaan näitä kuvauksia, mieleen nousee ajatus, että ne eivät vaikuttaisikaan aina "aidoilta alieneilta", sellaisilta kuin voisimme kuvitella niiden olevan suojavarusteineen ja hengityslaitteineen. Ovatko ne kenties vain todellisilta näyttäviä hologrammeja, joiden "isännät" todellisuudessa istuvat omissa olohuoneissaan valovuosien päässä ohjailemassa kvanttitietokoneensa interaktiivista 3D-superhologrammitykkiään?

Kysymys siis onkin, missä menee raja? Mikä ja missä määrin on todellista ufo- ja ET-ilmiöissä?

Nykytieteemme, niin kvanttifysiikka pienessä kuin astrofysiikka suuressa mittakaavassa, on laajentanut näkemystämme maailmastamme ja koko maailmankaikkeudesta. Silti positiivisimpienkin mielikuvien mukaan havaintojemme ulkopuolelle jää suurin osa kaikesta eli noin 95 % oletetun Big Bangin jälkeen muodostuneesta aika-avaruudesta. Itse asiassa voimme nähdä vain noin 0,005 % kaikesta (sähkömagneettisen valon tietyn alueen)! *) Kun vielä lisätään tähän viimeisimmät kvanttifysiikan teoriat lukuisien dimensioiden (11 kpl **) olemassaolosta, joskin kovin kvanttimekaanisella tavalla ja sidottuna tämän hetkiseen todellisuuskäsitykseemme, niin havaintomahdollisuuksiemme sisään jäävä piiri pienenee entisestäänkin.

Tiedemiehet ovat joka tapauksessa tälläkin hetkellä tutkimassa monia mielenkiintoisia aspekteja, kuten matkustamista ajassa tai teleportaation mahdollisuuksia madonreikäteorioineen. Monet tutkijat ovatkin sitä mieltä, että nuo oletetut (koska niitä ei ole virallisesti vielä suurvaltojen taholta tunnustettu) ET-vierailijat käyttävät juuri samaa kvanttifysiikkaan perustuvaa teknologiaa laitteissaan, johon me olemme vasta pääsemässä sisälle.

Siis tiedemiespiireissäkään ei enää pidetä täysin mahdottomana sitä ajatusta, että avaruudesta voisi saapua tänne saakka matkailijoita, huolimatta perusfysiikkamme laskelmien mukaisesta mahdottomuudesta ylittää valonnopeus ja sen mukaisesti epätodennäköisyydestä liian pitkiä aikoja vaativien avaruusmatkojen tekemiseen.

Vielä 10-20 vuotta sitten astrofyysikot pitivät epätodellisina sitä, että tultaisiin löytämään eksoplaneettoja, koska "me olemme äärimmäisen harvinaisen sattuman tuloksesta syntyneitä". Nyt näitä eksoplaneettoja löytyy harva se päivä; vuoden 2011 alkuun mennessä Wikipedian mukaan niitä oli löydetty 527 kpl! Silti monet tutkijat pitävät enemmän mahdollisena sitä, että tänne saapuvat ufot tulisivat toisilta olemisen/todellisuuden tasoilta (dimensioista) tai ainakin niiden kautta, kuin että matkustaisivat suoraan joltakin toiselta planeetalta.

Todellisuudessa tietoisuus on se, joka tarkkailee ja havaitsee. Uuden ajan aivotutkijat ja etenkin tietoisuuteen erikoistuneet tutkijat ovat todenneet, että tietoisuus ei ole sidottu aivoihin, vaan on jossakin "ulkopuolella". Aivotoiminta eli tietoinen mieli tekee sinne suodattuneesta informaatiosta yksilöllisten päätelmiensä mukaisen johtopäätöksen, joka on todellakin vain "mielikuva" todellisuudesta. Koko tämä olemisen prosessi on tietoisuuden kasvamista meissä ja mielikuviemme muodostamista yhä laajemman todellisuuden mukaiseksi. (Henkisenä "tutkijana" sanoisin, että tuomme esiin eli "luomme" loputtomista mahdollisuuksista tuntematonta tunnetuksi.)

Mitä sitten voisi olla ufojen ja mahdollisten ET-olentojen todellisuus?

Koko tähän aiheeseen liittyy enemmän kysymyksiä kuin vastauksia ja joihin varmaankin jokainen ufotutkija joutuu jossain vaiheessa ottamaan kantaa. Mielestäni henkisyys kuuluu ufotutkimukseen, niin kuin kaikkeen muuhunkin, tieteen näkemysten lisäksi, mikäli haluamme tuntea tätä ufoasiaa kaikin puolin. Siispä pidänkin tärkeänä aivan ensimmäiseksi lähteä etsimään vastauksia omasta itsestämme; olemmehan itsekin avaruuden olentoja, vaikka emme ole vielä kovin kauaksi planeetastamme päässeetkään fyysisillä laitteillamme!

Kun alamme tutustua itsemme todelliseen olemukseen (olemme ikuisia henki-sieluolentoja väliaikaisesti ihmiskehossa), niin tietoisuutemme avartuu luonnollisesti. Alamme tunnistamaan yhä enemmän myös meissä piilevää todellisia voimiamme ja vielä usein "paranormaaleiksi" luokiteltuja kykyjämme, jolloin meitä ei enää voida hallita tahdostamme riippumatta eikä "viilata linssiin" taholta jos toiseltakaan.

Kysymyksiä joihin voisimme etsiä vastauksia, voisi olla mm.

Keitä me ihmiset oikeastaan olemme? Sattuman tuotetta vai jumalallisia olentoja?

Mikä on elämämme tarkoitus?

Miksi maailmamme on tällainen?

Ohjaako joku ulkopuolinen voima meitä? Matrix?

Olemmeko ehkä sittenkin itse vastuussa omiin kokemuksiimme?

Mitä tarkoittaa ja mitä on tietoisuus?

Mitä on todellisuus? Onko todellisuus "oikeasti olemassa" vai onko se mielen ja/tai kollektiivitietoisuuden luomaa virtuaalitodellisuutta?

Miten havaintomme muodostuvat eli mikä tai kuka ne valitsee tai luo; näemme ja kuulemme enemmän kuin pääsee tajuntaamme (tästä mekanismista tiedetään jo paljon, vaan ei kaikkea)?

Piileekö meissä vielä tuntemattomia, latentteja ominaisuuksia ja kykyjä? Voivatko ns. paranormaalit kyvyt olla kaikille normaaleja, mutta jostain syystä emme vain ole osanneet ottaa niitä käyttöön?

Voimmeko itse jollakin tapaa muuttaa aivojemme kapasiteettia ja toimintaa parempaan suuntaan ja siten saavuttaa laajempi tietoisuus?

Voidaanko aivojamme stimuloida taikka manipuloida jollakin ulkopuolisella tekniikalla? Miten?

Kysymyksiä ufojen havaitsemisesta

Miten paljon voimme luottaa omiin havaintoihimme?

Voivatko ufot olla sittenkin ainoastaan mielikuvituksen tuotetta eli ne eivät olisikaan todellisia, kuten skeptikot niin mielellään haluavat uskoa?

Ufot ovat todellisia, mutta ehkä luomme itsekukin aivoissamme niistä yksilöllisen tietoisuutemme mukaisen mielikuvan? Jotkut näkevät, jotkut eivät vaikka vierellä seisoisi!

Miten paljon voi kollektiivinen tietoisuutemme vaikuttaa havaitsemiseen?

Onko ufoihin liitetyillä alieneille teknologiaa tai meille (ainakin yleisesti) tuntemattomia mielen manipulointitaitoja tai keinoja vaikuttaa siihen, mitä muistamme ja tiedostamme?

Ufojen havaitsemisen vaikeuksista ja ristiriitaisuuksista

Alienkontakteissa ovat muistikuvat usein vajaat tai vääristyneet tai ne puuttuvat kokonaan. Monessa ufokontaktitapauksessa on huomattu, että kontaktihenkilö ei muista tapahtumaa tai siitä on vain epämääräinen tunne. Se on kuin pyyhitty pois hänen mielestään tai hän muistaa vain osia tapahtumasta. Näitä menetettyjä muistikuvia on sitten kokeiltu mm. hypnoosin avulla tuoda muistin pimennoista tietoisuuteen. ***)

On havaittu myöskin, että eri vuosikymmeninä on ollut liikkeellä pääasiassa tietyn tyyppisiä ufoja. Nykyisin useimmat ufohavainnot ovat joko yksittäin tai muodostelmissa liikkuvia kirkkaita tai oransseja valoja. Kun nyt kuitenkin oletamme ufojen tulleen pitkien matkojen takaa jostakin kaukaa avaruudesta, niin tuntuu epätodennäköiseltä, että alienit vaihtaisivat kulkuvälineensä mallia jatkuvasti virtaviivaisempaan. Ellei sitten niiden teknologia salli myös muodonvaihdoksen ihan noin vaan lennossa! Vai olisiko syynä meidän odotuksemme eli ne ilmestyvät meille sellaisina kuin oletamme niiden olevan?

Myös alienit näyttävät tulevan "samalta suunnalta" eri vuosikymmeninä. Esim. 50-60 -luvun ET:t olivat enimmäkseen ns. pohjoismaalaisen näköisiä pitkiä ja kauniita ihmisen kaltaisia viestintuojia. 70-luvulla oli hirviöitten ja kaikenlaisten pahaa uhkuvien alienien vuoro. Nyt viime vuosikymmeninä ET-olennot ovat enimmäkseen sieppauksiin erikoistuneita suurisilmäisiä ja isopäisiä "harmaita" tai epämiellyttäviä liskoheimon edustajia. Kaikki tämä herättää ajatuksen, että kontaktihenkilöiden kautta meille annettaisiin määrätynlaista kuvaa niistä ja että niillä on kyky tai ne hallitsevat tekniikan, jolla voivat manipuloida ja muuttaa tietoisuuttamme.

Hyvin usein esim. valokuvissa on tullut ilmi ufoja, joita kuvaaja ei ole havainnut kuvan ottohetkellä. Syynä saattaa olla, että kameran silmän manipulointi on vaikeampaa jollakin telepaattisella tai tekniselläkään "värähtelytaajuusmuuntajalla" verrattuna suojaamattomaan ihmismieleen. Kameran silmä valehtele; tosin sen käyttö monesti jotenkin "estetään" ufojen sattuessa paikalle! Tietenkin on otettava huomioon, että nykyään emme voi luottaa kuviinkaan, koska niitä on niin helppo muokata omalla tietotekniikallamme!

Ihmissilmää ja tajuntaa voidaan harhauttaa monella, meillekin tutulla, tekniikalla. Eräs sellainen tekniikka on infraääniteknologia (kuuluu mm. USA:n sotilasteknologiaan). Se on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista tekniikkaa, jolla vaikutetaan tajunnan tasoon ja tahtoon kohdistamalla tietyn taajuista infraääntä haluttuun kohteeseen. Sillä voidaan saada aikaan tajunnassa hallusinaatioita tai jopa kuolema sydänpysähdyksellä. Se on siis myös tappoase!

Ufosieppaustapauksissa voimme olettaa esim. harmaitten käyttävän tätä tekniikkaa saaden siepatun ihmisen näkemään ne vaikkapa jonkun tutun hahmon muodossa kuten sotilashenkilönä, lääkärinä tai miellyttävänä vaaleahiuksisena "pohjoismaalaisena". Saattaa kuitenkin olla, että tällä tekniikalla ei niinkään voida määrätä, mitä kukin näkee, vaan kuva saadaan muodostumaan kunkin siepatun omien asenteiden, tunteiden (esim. pelko) ja uskomusten mukaisesti. Lyhyesti; sieppauksen kohde uskoo näkevänsä juuri sitä mitä odottaakin!

Infraäänet

Ovat normaalin kuuloalueen ulkopuolella.

Aseena lamauttava ja tasapainon menettävä vaikutus tietyllä taajuudella hyvin matalalla, kuten 7 Hz alueella vaikuttaa sydämen toimintaan jopa vahingoittaen sitä.

Vaikuttaa positiivisesti esim. 30 Hz:n ja matalan desibelin (n. 30 dB) alueella, jolloin vaikutus kohdistuu etenkin aivojen oikeaan etulohkoon eli tunneherkällä alueella saaden aikaan rentoutumisen.

Kissa on tunnetuin infraäänien lähde; ns. kehräämisen on todettu olevan 4-44 Hz:n luokkaa eli se on juuri infraäänialueella eli juuri sen vuoksi se on niin rentouttavaa! Kissat myös aivan selvästi manipuloivat omistajansa tahtoa saadakseen ruokaa; todettu juttu!

Mieli luo omat "mielikuvansa"

Se miksi emme aina havaitse näitä vierailijoita, voi hyvinkin olla, ainakin osittain, omaa syytämme. Emme tunne vielä täysin omia aivojamme ja niiden havaintomekanismeja. Kaikki se informaatio, mitä aistimme välittävät siirtyy tiettyyn "käsittelypaikkaan" tai "kansioon" aivoissa, jossa asioiden tuleminen tajuntaamme riippuu paljolta neuronien ja synapsien riittävistä yhteyksistä. Karkeasti sanottuna; mitä enemmin on johonkin asiaan liittyviä synapseja "kansiossa", sen helpommin asia tiedostetaan. Onneksi synapseja syntyy koko elämän ajan, joten vanhakin koira oppii uusia temppuja!

On siis mahdollista, että me ihmiset itse vaikutamme tiedostamattamme ensisijaisesti siihen, millaisina havaitsemme ufot ja niiden olennot (ja yleensä mitä tahansa) vai näemmekö lainkaan niitä. Kun näemme jotain outoa, mitä emme kykene käsittelemään, niin saattaa tapahtua, että mielemme ei pysty luomaan minkäänlaista kuvaa asiasta. Tästä esimerkkinä on kertomus Kristoffer Kolumbuksen laivastosta ja alkuasukkaista, jotka eivät aluksi nähneet laivoja, koska heiltä puuttui kokonaan käsitteet niistä. Vasta vähitellen asian tultua tutummaksi eli, kun syntyy tietty määrä synaptisia yhteyksiä neuronien välille, voimme saada tajuntaamme mielikuvan tapahtuneesta. Yleensäkin mielikuvan luominen tapahtuu aina sen yksilöllisen tietoisuuden pohjalta, mikä kullakin on sinä hetkenä (onneksi aivojen käsittelykyky on kasvavaa ellei tauti ja vanhuus heikennä niiden toimintaa). Mielen luoma kuva niin ufoista kuin muustakin, on usein hyvin erilainen riippuen henkilöstä. Vaikka kyse olisi täysin samasta tapahtumasta, jokainen katsoo asiaa omien näkemystensä pohjalta eli havainto on aina subjektiivinen! Esimerkkejä tästä löytyy paljon ihan jokapäiväisestä elämästämme!

Kvanttifysiikasta olemme nähneet kuinka tarkkailija vaikuttaa aaltofunktion romahtamiseen hiukkaseksi eli sitä myöten atomin, molekyylin ja lopulta aineen ilmentymiseen. Tästä on helppo käsittää, että tarkkailija luo tapahtuman, jota tarkkailee eli hän saa sen, mitä odottaa saavansa. Tähän perustuu myös se "salaisuus", mitä tämän päivän bestseller-kirjat kertovat. Tämä tarkoittaa, että me itse olemme elämämme luojia enemmän kuin olemme koskaan uskoneet ja kuitenkin olemme tehneet sitä aina... tietämättämme. Voimme oppia tekemään sitä myös tietoisesti, mutta se ei niin helppoa kuin usein annetaan uskoa.

Me tai oikeammin meissä oleva tietoisuus (sillä pelkkä ajatus ei riitä) saa maailmankaikkeuden energian muuntumaan materiaksi ja maailmamme tapahtumiksi. Olemme itse "oman näytelmämme" käsikirjoituksen kirjoittajia, draamamme näyttelijöitä oman itsemme eri puolien avustuksella (myös ne "toiset" eli alienitkin ovat samaa "itseä"). Myös "lavastus että teatteri" ovat omaa luomustamme eli kaikki mitä koemme on vain omaa mielemme luomaa "näytelmää", kosmista harhaa eli "maya" kuten itämainen filosofia kutsuu sitä. Tästä päätellen voimme olettaa, että myös kohtaamamme ufo- tai alienilmiöt ovat "omaa luomustamme" tai jotenkin olemme vähintään "kutsuneet" tapahtuman omaan todellisuuteemme.

Joissakin ufoihin liitetyissä tapauksissa saattaakin olla kyse jonkun yksilön tai ryhmän tietoisesti tahdollaan luomasta mielikuvasta (esim. voimakas toive nähdä UFO). Eli tällöin on kyse illuusiosta, joka kokijoista vaikuttaa todelliselta eli kyseessä on nk. kollektiivinen harha. Tällöin ei myöskään "onnistuta" ottamaan kuvia eikä muutakaan konkreettista todistusaineistoa löydy!

Omiin silmiinsäkään ei voi luottaa!

Kun ajattelemme ufoja olentoineen todellisuuden kannalta, niin ne voivat olla täysin muuta kuin aistiemme välittämä tieto. Emme siis voi luottaa edes omiin silmiimme (esimerkkinä optiset illuusiot)! Kaikki aistiemme välittämä informaatio luo aivoissa mielikuvan, joka on meistä katsoen juuri niin kuin se vaikuttaa olevan eli se on subjektiivinen todellisuutemme. Kuitenkin tuon "mielikuvan" on todettu riippuvan aivojen "koottujen tiedostojen" laajuudesta sekä aivojen kyvystä käsitellä niitä. Jokainen siis näkee asiat omalla tavallaan. Esimerkiksi tästä voidaan mainita mikä tahansa tapahtuma, jolla on kaksi tai useampi näkijää, mutta jossa kukin näkee tapahtuman hieman erilaisena (tai joku ei näe yhtään mitään).

Mihin voimme sitten uskoa?

Ennen kuin tunnemme itsemme ja tiedämme, keitä me ihmiset oikein olemme täällä Linnunradan laitamilla Auringoksi kutsutun tähden kintereillä kiitävällä pienellä planeetalla, meidän on myös vaikeaa tunnistaa toisia ja toisenlaisia avaruuden asukkaita sellaisina kuin ne/he todella ovat ja kohdata lukuisat erilaiset maailmankaikkeuden elämää ilmentävät olennot tasaveroisina avaruuden asukkaina.

Meille on kerrottu monelta taholta, että ihmiskunta elää nyt parhaillaan kriittisiä vuosia, jolloin on tullut aika muistaa jälleen oma jumalallinen alkuperämme ja voimamme. Muussa tapauksessa emme pääse irti vieläkään Valosta kaukana olevista energioista ja sen edustajista, jotka ovat pitäneet meitä ohjaksissaan käyttäen vapaata energiaamme ja hallinneet tahtoamme omien päämääriensä täyttämiseksi. Emme vapaudu "niistä" taistelemalla emmekä väkipakolla, sillä juuri siten "ne" toivovatkin meidän toimivan... itseämme vastaan.

Olenkin sitä mieltä, että mitä tahansa olemme täällä oppimassa ja kokemassa, niin jokainen kokemus on aina yksilöllinen ja aina hieman erilainen kuin kenenkään toisen. Loppujen lopuksi voimme luottaa vain omiin tuntemuksiimme eli siihen mitä tunnemme oikeaksi. Mutta jos epäilys valtaa mielemme tai pelko pitää meitä vankinaan, niin voimme aina pyytää apua Korkeimmalta Itseltämme. Kokemuksesta tiedän, että vastaus tulee ennemmin tai myöhemmin, mutta aina se kumminkin tulee!

*) fyysikko G. Conforto kirjassaan "Universo Organico e l'utopia reale"
www.giulianaconforto.it

**)wikipedia.org/wiki/M-teoria

***) mm. italialainen Corrado Malanga www.ufomachine.org/e-books.html

23.2.2011

takaisin ]