Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Randles,Jenny:

Time Storms. Amazing Evidence for Time Warps, Space Rifts and Time Travel

Piatkus, Lontoo 2001. 261 sivua

Englantilainen kirjailija Jenny Randles on taas yllättänyt ja tuo tässä kirjassa esille uuden käsitteen, jota hän kutsuu "Aikamyrskyksi" ("Time Storm"). Randles on koonnut kirjaan joukon tunnettuja ufo- ja paranormaaleja tapauksia, joissa havainnontekijä kokee ns. OZ-tekijän (joka myös on Randlesin jo vuosikymmeniä sitten keksimä nimi). Randles tarkoittaa tällä sellaista tilannetta, jossa havaitsija huomaa lähellään valopallon tai kummallisen sumun tai pilven, jonka jälkeen vaikuttaa siltä, että kaikki äänet katoavat, liikenne kadulla lakkaa, muut ihmiset katoavat näkyvistä, aika pysähtyy ja havaitsijalla on tunne, että hän on yksin maailmassa. Jos havaitsija on liikkeellä autolla, niin auton moottori pysähtyy, valot sammuvat, radio hiljenee ja autossa oleva kello, samoin kuin havaitsijan oma kello, pysähtyy.

Havainnon jälkeen havaitsija on pois tolaltaan ja saattaa voida pahoin. Hän on kadottanut aikaa ja on usein siirtynyt paikasta toiseen tietämättä miten se on tapahtunut. Havaitsija saattaa sairastella päiväkaupalla tai jopa viikon. Tämä kaikki on tuttua ufokirjallisuudesta. Uutta Randlesin kirjassa on se, että hänen mielestä ilmiön aiheuttajana ei ole avaruudesta saapunut vieras alus, vaan kyseessä on ilmiö, joka aina on ollut olemassa Maan päällä ja josta on olemassa paljon kertomuksia, vaikkakaan sitä ei ole aikaisemmin tunnistettu, eli "Aikamyrsky-ilmiö". Tällä Randles tarkoittaa, että paikoin syntyy voimakkaasti ionisoituneita ja elektromagneettisia pilviä tai sumua, jonka sisällä saattaa olla erittäin kuuma ja jossa myös painovoima kumoutuu. Pilven sisällä havaitsija siirtyy toiseen todellisuuteen, jossa hän tekee "aikahypyn ja/tai maantieteellisen hypyn". Randles puhuu leikillisesti maan päällä olevasta mustasta aukosta. Randles ei puhukaan tässä yhteydessä lainkaan "ufoista", vaan välttää sitä sanaa järjestelmällisesti, myös tunnettujen ufotapausten kohdalla ja puhuu vain Aikamyrskystä.

Esimerkkien joukkoon Randles on saanut mukaan yhden suomalaisen tapauksenkin, eli 31.7.1981 sattunut tapaus Pielisjärvellä, jonka hän on poiminut Suomen Ufotutkijat ry:n englanninkielisestä neljännesvuosiraportista 2/81. Allekirjoittaneella ei ole käytettävissään tätä englanninkielistä raporttia, mutta kylläkin suomenkieliset neljännesvuosiraportit ko. vuodelta, jossa tapaus on selostettu lyhyesti raportissa 3/81. Kuten saattaa odottaa, niin Randlesilla on vähän vaikeuksia suomenkielen kanssa: "Pielinen" on kirjassa "Piclinen", "Teerikorpi" on "Terrikorpi", ja "Lieksa" on "Lieska". Pienet kirjoitusvirheet eivät kuitenkaan ole niin tärkeitä.

Mutta kun Randles monen kansainvälisestikin tunnetun tapauksen kohdalla "ufon" (jolla nyt tarkoitan mekaanista laitetta) sijasta puhuu epämääräisestä "pilvestä" tai "sumusta" (esim. Trindaden tapaus, australialaisen Knowles-perheen tapaus ja Loch Raven Dam -tapaus), niin uteliaisuuteni heräsi ja päätin vertailla suomenkielistä tekstiä Randlesin tekstiin, seuraavin tuloksin:

a) Suomenkielisessä neljännesvuosiraportissa 3/81 kerrotaan, että miehet näkivät "yötaivaalla tumman kohdan. He näkivät myös neljä valoa, joiden liikkeet olivat säännölliset ja terävät.... valot siirtyivät heidän yläpuolelleen... Yksi valo alkoi tulla miehiä kohti... Heidän eteensä tuli sumuverho ja...

b) Randles puhuu "mustasta leijuvasta massasta", joka ensin oli heidän yläpuolellaan taivaalla ja sitten tuli venettä kohti ja lähestyessään se näytti "sumupallolta", jonka sisällä näkyi "kaksi hehkuvaa valoa".

Vaikka ensisilmäyksellä näyttää siltä, että yllä olevat selostukset ovat lähes identtiset niin ne eivät kuitenkaan ole sitä. Suomenkielisestä versiosta voi saada sen kuvan, että kyseessä on jonkinlainen esine, jossa on jonkinlaiset valot (="ufo"), kun taas Randlesin versiossa tulee enemmän esille jokin epämääräinen massa tai sumupallo, jonka sisällä näkyy kaksi "hehkuvaa" valoa. Näin ollen suomenkielinen versio sopii paremmin ufotutkijoille, kun taas Randlesin versio sopiikin paremmin "Aikamyrskyversiolle".

Vaikka kirja on mitä mielenkiintoisinta luettavaa ja Randlesin uudet ajatukset ovat henkeäsalpaavia, niin kirjan keskiosa sopii kuitenkin parhaiten fyysikolle tai fysiikasta erityisen kiinnostuneelle henkilölle. Randles käy kirjassa läpi mm. Einstenin teorioita, kvanttifysiikkaa, aikamatkojen mahdollisuuksia ja yleensäkin pohtii käsityksiämme maailmastamme, todellisuudentajustamme, aikakäsityksistämme, sekä pohtii mahdollisia rinnakkaismaailmoja.

Kirjan loppuosassa Randles tuo esille lukuisia esimerkkejä muista paranormaaleista ilmiöistä, jotka hänen mielestään sopii Aikamyrskyaiheeseen, vaikka ne eivät ollenkaan liity ufoihin. Randlesin ajatuksena on tällöin, että tämä Aikamyrskyselitys selittäisi kaikki nämä paranormaalit ilmiöt tai ainakin suuren osan niistä. Randlesin mielestä myös Norjan Hessdalenissa havaitut ilmiöt ovat osa tätä Aikamyrskyä.

Allekirjoittanut veikkaa kuitenkin, että Randles tulee ainakin jossain määrin joutumaan poikkiteloin monen ufoilijan kanssa sen johdosta, että kun Randles tässä kirjassa (ja ehkä tulevaisuudessa muutenkin) tahtoo selittää monet tunnetutkin ufohavainnot tällä Aikamyrskyselityksellään, joka on ristiriidassa sen käsityksen kanssa, että ufot olisivat jonkinlaisia tänne jostakin saapuneita aluksia. Ensimmäinen riidanaihe saattaa syntyä vaikkapa tunnetusta Bentwatersin tapauksesta, jossa joissakin lähteissä puhutaan "nuolenmuotoisesta esineestä, jossa oli punainen valo ylhäällä ja joukko sinisiä valoja pohjassa". ("Tosiasioita ufoilmiöstä" sivu 261), kun taas Randles puhuu "kummallisesta hohdosta" ja "hohtavasta massasta" (sivu 231-232).

Hauska asia allekirjoittaneen mielestä on se seikka, että se kertomus englantilaisista turisteista, jotka kadottavat erään hotellin Ranskassa ja joka kertomus on allekirjoittaneen kirjan ("Onko ufoilmiössä logiikkaa?") alussa sivulla 19, niin sama kertomus löytyy Randlesin kirjasta, mutta sen lopusta, sivulta 224.

Björn Borg, 31.05.2003

takaisin ]