Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

McCampbell, James M.:

Ufology - A Major Breakthrough In The Scientific Understanding of Ufos

Celestial Arts 1976, (www.nicap.org, 26.11.2003), alkup. 166 sivua

Moni ufoharrastajakaan ei ole tietoinen siitä, että yllämainittu ydinfyysikko McCampbellin kirja edustaa virstanpylvästä ufotutkimuksen historiassa. Allekirjoittanutkin viittasi tähän kirjaan jo ensimmäisessä kirjassani "Tosiasioita ufoilmiöstä", joka julkaistiin vuonna 2001. Vasta marraskuussa 2003 sain tilaisuuden lukea sitä, kun löysin sen aivan sattumalta elektronisessa muodossa Internetistä. Miksi tämä kirja sitten on niin tärkeä?

Sadat ja tuhannet havainnontekijät ympäri maailmaa olivat vuosikausia kertoneet ufoa ympäröivästä valosta tai hehkusta. Välillä valo oli sininen, välillä se oli vihertävä ja usein sitä sanottiin punaiseksi. Väri näytti olleen sidottu ufon nopeuteen, eli kun ufo seisoi paikallaan tai liikkui hiljaa, se hohti punaisena ja kun se lensi nopeasti niin väri muuttui siniseksi tai vaaleansiniseksi. Mutta jokin ei täsmännyt näiden värien kanssa. Niitä ei voitu sittenkään suoraan kytkeä ufon nopeuteen, koska välillä raportoitiin myös esim. sinisestä väristä vaikka ufo seisoi paikallaan.

Monet ufotutkijat olivat yrittäneet selvittää, miksi ufon valo muuttuu? Yksi näistä, joka yritti epätoivoisesti selvittää asiaa, oli ranskalainen ufotutkija Aimé Michel, siinä kuitenkaan onnistumatta. Kun Michel sitten sai McCampbellin kirjan käteensä ensimmäisen kerran hän huudahti: "Katsokaa, McCampbell onnistui siinä missä minä en onnistunut!"

Ja minkä asian ydinfyysikko McCampbell sitten keksi? Hän keksi, että ufosta lähtevä energiakenttä ionisoi ympärillään olevan ilmakehän kaasut eri tahdissa, eli kun ufon energiansäteily oli alhainen se ionisoi ensimmäiseksi ilmassa olevan xenonkaasun, joka alkoi loistamaan sinisellä värillä (4240-4912 AO). Sitä mukaan kuin ufo lisäsi tehoaan, ilmakehän eri kaasut ionisoituivat ja rupesivat loistamaan omilla väreillään, jotka sekoittuivat xenonkaasun siniseen valoon. Kun neonkaasu ionisoitui (6402 AO), se loisti "appelsiinipunaisena" tai "voimakkaan punaisena". Kun neonkaasun vihreä linja (5401 AO) sekoittui xenonkaasun siniseen, se synnytti ilmeisesti sen sinertävän vihreän värin, josta usein kerrottiin. Se saattoi myös olla peräisin vedystä (4861 AO). "Purppura" syntyi kun xenonkaasun sininen väri sekoittui argonin punaiseen väriin (6965 AO). Todennäköisimmät valoja synnyttävät kaasut olisivat helium, neon, argon, krypton ja xenon.

Ja kun McCampbell tutki tätä asiaa hän huomasi, että havaitsijoiden kertomukset tukivat juuri tätä teoriaa. McCampbellin keksimä selitys ufojen värivaihteluihin johti puolestaan myös toiseen tärkeään päätelmään: Tuhansien havaitsijoiden raportit ufojen värivaihteluista ovat olleet totuudenmukaisia ja loogisia vaikkakaan havaitsijoilla itsellään ei ole ollut aavistustakaan siitä, mikä aiheuttaa näitä värivaihteluita. Kun ydinfyysikko sitten tutki raportteja, löytyi selitys näille värivaihteluille. Tämä taas viittaa vahvasti siihen, että ufoilmiö on todellinen.

McCampbellin mukaan ufosta lähtevät mikroaallot selittävät, miksi lähellä olevat havaitsijat lamaantuvat. Kun ihmisellä esim. jalassa on kaksi lihasta, joista toinen taivuttaa jalkaa ja toinen toimii toiseen suuntaan eli suoristaa jalkaa, niin ufosta tulevat tietyt mikroaallot vaikuttavat molempiin lihaksiin samanaikaisesti, eli aiheuttavat sekä taivutuksen että suoristamisen samanaikaisesti ja käytännössä tämä aiheuttaa hetkellisen lamaantumisen. Nämä mikroaallot vaikuttavat McCampbellin mukaan myös eläimiin, kuten lintuihin ja selittää miksi "kaikki hiljenee" ufon lähellä. McCampbell toteaa myös että on olemassa useita raportteja siitä, että paitsi ihmiset niin myös eläimet, kuten lehmät, hevoset, koirat, kissat jne. joutuvat suunnattomaan pelkotilaan lähellä ufoa, ja hän olettaa, että kyseessä saattaa olla ufosta tahallaan lähetetty säteily, jonka tarkoituksena on aiheuttaa tätä pelkoa (Saman ajatuksen on allekirjoittanut tuonut esille kirjassa "Onko ufoilmiössä logiikkaa?")

McCampbell on myös tutkinut Project Blue Bookin tilastoja ja kritisoi niitä voimakkaasti. Hän toteaa, että kun Project Blue Book'issa käytettiin sellaisia alaluokkia kuin esim. "todennäköinen lentokone, ilmapallo jne." ja "mahdollinen lentokone, ilmapallo jne.", jotka sitten lopullisessa yhteenvedossa esiintyivät tunnistettuina lentokoneina, ilmapalloina jne., niin tämä on voimakkaasti harhaanjohtavaa. McCampbellin mielestä kun joku havainto on edennyt Project Blue Bookin saakka ilman että havaintokohdetta olisi tunnistettu, niin tällaiset havainnot olisi pitänyt luokitella ryhmään "tunnistamattomat" ja tällöin tunnistamattomien osuus kaikista havainnoista olisikin noussut 89%:iin! (Samaan asiaanhan tarttui myös Hynek. - BB).

McCampbell kritisoi voimakkaasti myös Condon-komitean työskentelyä, jota hän monessa suhteessa pitää ala-arvoisena. Esimerkkinä hän tuo esille tutkimuksen, jossa tutkittiin autoa, jonka väitettiin pysähtyneen lähellä ufoa. Auto altistettiin Condon-komitean toimesta voimakkaalle magneettiselle kentälle, jolloin havaittiin, että 20000 gaussin magneettinen kenttä aiheutti häiriöitä sytytykseen. Tämä taas olisi tarkoittanut sitä, että jos auto on joutunut alttiiksi näin vahvalle magneettiselle kentälle, tai suuremmalle, niin tämä olisi muuttanut myös auton omaa magneettikenttää. Mutta kun tutkittavan auton oma magneettikenttä ei eronnut vertailukohteesta, niin tultiin siihen yksinkertaiseen tulokseen, että ufo ei ollut pysäyttänyt autoa väitetyllä tavalla. McCampbell toteaa tähän, että olisi myös pitänyt tutkia, millä tavalla fluktuoivat elektromagneettiset kentät vaikuttavat moottoriin, radioon ja ajovaloihin. David R. Saunders olikin ehdottanut tätä, mutta hänethän erotettiin komiteasta.

Jatkona ylläolevalle McCampbell tuo myös esille käsityksensä siitä, että ufot aiheuttavat sähkökatkoksia ja viittaa useaan silminnäkijään, joka oli havainnut ufoja juuri ennen vuoden 1966 suurta sähkökatkosta, joka pimensi USA:n itärannikon.

McCampbell pohtii yhdessä luvussa myös havaittuja humanoideja ja kiinnittää huomiota siihen, että usein on havaittu, että myös humanoidit hohtavat ja lentävät tai liitävät. Hän olettaa, että humanoidit käyttävät samaa tekniikkaa lentäessään kuin ufot ja tästä syystä syntyy samanlainen hohde kuin ufon ympärillä. Tässä yhteydessä McCampbell kiinnittää huomiota siihen, että hän ei ole löytänyt ainoatakaan havaintoraporttia, jossa sanottaisiin, että humanoidien vaatteissa (usein haalari) olisi saumoja, nappeja, taskuja tai vetoketjuja. McCampbell olettaa, että tämä johtuu siitä, että mainittu haalari on tehty lentämistä varten ja teknisistä syistä se on yhtenäinen. Tässä yhteydessä McCampbell mainitsee lyhyesti myös suomalaisen Imjärven tapauksen. Niinikään McCampbell kiinnittää huomiota siihen, että humanoidit aivan selvästi karttavat valoa tai kirkasta valoa. McCampbell kiinnittää myös huomiota siihen, että varsin usein on havaittu ufojen saapuvan tai lähtevän merelle päin.

Tätä kirjaa voi erittäin hyvin suositella fyysikoille, mutta kyllä myös maallikot voivat lukea sitä, vaikka eivät aina pysyisi mukana fysiikassa. Suomalaisia saattaa kiinnostaa erityisesti se seikka, että kirjan alussa, jossa McCampbell kiittää vaimoaan ja lapsiaan saadusta tuesta kirjan kirjoittamisen aikaan, niin McCampbell kiittää myös "Suomesta kotoisin olevaa neiti Gunilla Bexaria, joka asui kirjoittamisen aikaan McCampbellin perheessä".

McCampbell on myös julkaissut kirjan "Ufology - New Insights from Science and Common Sense" vuonna 1973, mutta allekirjoittaneen tiedossa ei ole, onko se täysin eri kirja, vai onko se esitellyn kirjan varhainen versio.

(NICAP-järjestö lopetti tunnetusti toimintansa jo kauan sitten, mutta Francis L .Ridge -niminen yksityishenkilö on vuonna 1998 perustanut "verkko-NICAPin", jonka kotisivuille (www.nicap.org) on kerätty NICAPin vanhaa materiaalia. Täältä löytyy paitsi nyt esitelty kirja myös Ruppeltin klassikko "The Report on Unidentified Flying Objects" sekä Keyhoen "The Flying Saucers Are Real".)

Björn Borg, 29.11.2003

takaisin ]