Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Bragg, Desmond & Joslin, Paul:

Science Meets the UFO Enigma

Kroshka / Nova Science Publishers Inc., Hauppauge, New York 2000. 252 sivua

Drake-yliopiston emeritusprofessorit: Ufot ovat olemassa eivätkä ne ole kotoisin meidän maailmastamme.

Tämän kirjan alkuosassa on ensin lyhyt yleisselostus ufoilmiöstä, jonka jälkeen julkaistaan jopa 112 sivua eri ufokirjojen esittelyjä. Lukija ehtii jo ihmetellä, että onko koko kirja täynnä näitä esittelyjä, ennen kuin ymmärtää, että noista kirjoista on poimittu talteen tiettyjä ufohavaintoja, jotka muodostavat pohjan kirjassa tapahtuvalle havaintojen analyysille.

Kolmannessa luvussa pohditaan mikä on tiede? Miten luonnehditaan tiedettä? Miten asioita mitataan ja tutkitaan tieteellisesti? Miten hypoteeseja ja teorioita testataan? Miten ufohavaintoja voidaan testata tieteellisesti?

Kirjan tekijät luettelevat kirjallisuudesta löytyneet ufohavaintoihin liittyvät tekijät ja tekevät seuraavan listan: Valokuvat, tutkahavainnot, nopeus-kiihdytys-ohjattavuus, muodot-koot, elektromagneettiset vaikutukset, säteilyvaikutukset, optiset tekijät, valovoimakkuus, äänet, hajut, nosto- tai kelluntatekijät, fysiologiset vaikutukset, humanoideja sisään, ulos tai lähellä, sieppaustapaukset, laskeutumisjäljet, fyysiset todisteet, viljakuviot, vaikutukset eläimiin ja karjansilpomiset.

Kirjan viidennessä luvussa esittellään kirjallisuudesta löydetyt parhaimmat tutkimukset, joissa on analysoitu edellä mainittuja tekijöitä. Tämän jälkeen tekijät tuovat esille kuusi hypoteesia (ja vastaavat nollahypoteesit), mistä ufoilmiössä on kysymys:

  • Hypoteesi 1: Ufot voidaan selittää luonnollisilla ilmiöillä, joita ei ole tunnistettu oikein tai joita ymmärretään huonosti.
  • Hypoteesi 2: Ufot ovat olemassa vain aivoissa; ne eivät edusta mitään fyysistä tai todellista.
  • Hypoteesi 3: Ufot ovat avaruusaluksia, joita avaruusolennot ohjaavat. Ne ovat täällä suorittamassa tutkimuksia.
  • Hypoteesi 4: Ufot edustavat uutta empiiristä havaintomateriaalia ja todistavat mahdollisesti muista ulottuvuuksista kuin sitä avaruus-aika -ulottuvuutta, jonka me tunnemme.
  • Hypoteesi 5: Ufot ovat salaisia avaruusaluksia, joita Yhdysvallat tai joku muu valtio on kehittänyt.
  • Hypoteesi 6: Ufot edustavat ilmiötä, josta Yhdysvaltojen hallitus on tietoinen, mutta tuntemattomista syistä ei kerro siitä yleisölle.

Jokaisen hypoteesin kohdalla kirjan tekijät tuovat esille ko. hypoteesin tunnetuimmat puolestapuhujat ja heidän perustelunsa mielipiteilleen.

Hypoteesien testaamiseksi valitaan viisi kriteeriä:

  • 1. Pitää olla enemmän kuin yksi havaitsija.
  • 2. Havaitsijoiden pitää olla luotettavia.
  • 3. Saatavilla pitää olla mittauslaitteista saatua tietoa tai fyysisiä todisteita tapahtuneelle.
  • 4. Tapauksen pitää olla selvästi outo.
  • 5. Tapauksessa pitää olla linkki ufon ja jonkun todistetun seuraamuksen välillä.

Testattaviksi valitaan seitsemän ufohavaintoa ja niitä testataan nollahypoteesin avulla:

  • Tapaus 1: Gulf Breezen havainnot.
  • Tapaus 2: Ohion helikopteritapaus (Coynen helikopteri).
  • Tapaus 3: "Mineraalikerhon" tapaus.
  • Tapaus 4: Betty ja Barney Hillin sieppaus.
  • Tapaus 5: Linda Cortilen sieppaus.
  • Tapaus 6: Erään Yhdysvaltojen laivaston matruusin tapaus, joka on selostettu Hynekin kirjassa.
  • Tapaus 7: "Kadonnut raportti" -tapaus. (Tapauksessa selostetaan, miten erään ilmavoimien tukikohdan henkilöstö sekä ilmassa olevan lentokoneen henkilöstö näki ufoja. Asiasta raportoitiin eteenpäin, mutta raportti "katosi").

Nämä mainitut tapaukset täyttävät yllämainittuja kriteerejä seuraavalla tavalla:

  • Tapaus 1: Nollahypoteesi ei saa kannatusta ja voidaan hylätä. Aineisto tukee hypoteesia, että kyseessä oli oikea ufo, joka havaittiin useita kertoja Gulf Breezin alueella.
  • Tapaus 2: Viisi vaadittua kriteeriaa täyttyy ja nollahypoteesi voidaan hylätä.
  • Tapaus 3: Kaikki kriteerit täyttyvät ja nollahypoteesi voidaan hylätä. Tämä viittaa siihen, että aitoja ufoja havaittiin ja että säteilytason nousut ilmeisesti oli ufojen aiheuttamia.
  • Tapaus 4: Kolme kriteeriaa vaaditusta viidestä täyttyy, mutta olemassa oleva aineisto viittaa kuitenkin vahvasti siihen, että sieppaus tapahtui todellisuudessa.
  • Tapaus 5: Tiedot tukevat vahvasti vaadittuja kriteereitä ja viittaavat siihen, että sieppaus tapahtui todellisuudessa.
  • Tapaus 6: Vaikka tutkahavaintoja usein on vähätelty, niin tässä tapauksessa mukana olleet useat silminnäkijät myös havaitsivat ufon. Tästä syystä on oletettavaa, että tutka mittasi ufon suurta nopeutta oikein ja näyttää oikeutetulta olettaa, että kyseessä oli oikea ufo.
  • Tapaus 7: Kaikki kriteerit, paitsi kriteeri numero 3, täyttyvät. On kuitenkin mahdollista, että alkuperäisessä (kadonneessa) raportissa oli vaadittavat tiedot. Näyttää oikealta hylätä nollahypoteesi ja todeta, että kahdeksan havaitsijaa näkivät oikeita ufoja.

Kirjan tekijät ovat sitä mieltä, että he ovat nyt osoittaneet, että ns. nollahypoteesia voidaan käyttää ufohavaintojen testaamiseen.

Tämän jälkeen kirjassa kerrotaan eri tiedemiesten näkemyksiä ufoista ja mahdollisuus, että ne olisivat peräisin avaruudesta. Tekijät käyvät läpi fil. tri F. Winterbergin, astrofyysikko Alan C. Holtin, fil. tri Henry C. Montiethin, fil. tri J. Allen Hynekin, fil. tri William F. Hasselin, astrofyysikko Illobrand von Ludwigerin ja ydinfyysikko James McCampbellin näkemyksiä mitä ufot voisivat olla, miten ne toimivat ja mistä ne saattaisivat olla peräisin.

Lopuksi seuraa avaruushypoteesin testaaminen. Valitaan ne todisteet, jotka puoltavat avaruushypoteesia ja jaetaan ne neljään ryhmään:

  • 1. Tuntemattomat alukset. Havaintoja on tehty aluksista, jotka eivät vastaa ihmisen valmistamia aluksia mitä tulee muotoiluun, kokoon tai suorituskykyyn.
  • 2. Tekniset ominaisuudet. Havainnot kertovat tieteestä ja teknologiasta, joka on ihmisen kyvyn yläpuolella.
  • 3. Humanoidit. On tehty havaintoja olennoista, jollaisia ei ole Maan päällä.
  • 4. Sieppaukset.

Nyt testataan avaruushypoteesia käyttäen aikaisemmin mainittuja kriteerejä lisättynä yhdellä kriteerillä, joka mittaa, viittaako havainto vahvasti avaruusolentoihin:

  • 1. Tuntemattomat alukset. Testattu havainto täyttää kaikki kuusi kriteeriä. Nollahypoteesi hylätään.
  • 2. Tekniset ominaisuudet. Kaikki kuusi kriteeriä täyttyvät. Nollahypoteesi hylätään.
  • 3. Humanoidit. Tutkittu tapaus (Isä Gill, Uusi Guinea) on yksi tunnetuimmista tapauksista, mutta silti se ei täytä täysin vaadittavia kriteerejä nollahypoteesin hylkäämiseksi.
  • 4. Sieppaukset. Tutkittu tapaus tukee avaruushypoteesia, mutta nollahypoteesia ei voida silti hylätä.

Tutkimuksen lopputulos:
On oikein tehdä se johtopäätös, ettei avaruushypoteesia voida täysin sulkea pois ainakaan joissakin ufohavainnoissa.

On mielenkiintoista havaita miten asiat, joita on tutkittu 1950-luvulla, mutta tuolloin ohitettu viranomaisten taholta, nyt joutuvat uudestaan syyniin nykyajan tiedemiesten toimesta. Tässä kirjassa on ainakin kaksi sellaista juttua:

Ensimmäinen on Yhdysvaltojen atomienergiakomission tiedemiesten ns. "mineraalikerho", joista allekirjoittanutkin on kertonut hiukan Ruppeltin kirjan esittelyn yhteydessä. Nämä tiedemiehet havaitsivat, että heidän laitteensa (mm. Geigermittari) reagoi, kun ufo lensi yli. Valitettavasti nämä tiedemiehet vielä tänä päivänäkin ovat nimettömiä, mutta Ruppelt selostaa heidän tapausta perusteellisesti kirjassaan, ja Ruppeltia on aina pidetty luotettavana lähteenä. Toinen on 1950-luvun ns. Battelle tutkimus, josta on kerrottu mm. allekirjoittaneen kirjassa "Tosiasioita ufoilmiöstä".

Tunnetussa Battellen tutkimuslaitoksessa tutkittiin 2199 uforaporttia, joista 970 luokitettiin "erinomaisiksi" tai "hyviksi" ja näistä taas tutkimusten jälkeen luokitettiin 259, eli 27%, "tuntemattomiksi". Siitä huolimatta, että Battelle luokitteli 27% tutkituista havainnoista tuntemattomiksi, niin Yhdysvaltojen ilmavoimat julisti mainitun tutkimukseen vedoten, ettei ufoilmiössä ole mitään perää. Tätä seikkaa on useat tiedemiehet myöhemmin voimakkaasti kritisoineet. Tässä kirjassa pölyt pyyhitään näistä vanhoista tutkimuksista ja ne käydään läpi nyt uudestaan nykytieteen silmin.

Kirjassa ei mainita sanallakaan, keitä kirjailijat ovat, eikä allekirjoittanut tunnista heitä. Kirjaa lukiessaan syntyy kuitenkin varmuus siitä, että se on tiedemiesten kirjoittama ja uteliaisuus herää. Pienen selvittelyn jälkeen ilmenee, että molemmat kirjoittajat ovat Iowassa sijaitsevan Drake-yliopiston emeritusprofessoreita. Desmond Bragg on kasvatustieteiden emeritusprofessori ja Paul Joslin on tieteellisen kasvatustieteen emeritusprofessori. Kirjassaan tekijät tulevat siihen tulokseen, että ufot ovat todellisia ja Braggin mielestä ne tulevat avaruudesta. Joslin puolestaan arvelee, että ufot ovat "todiste uudesta empiirisestä ilmiöstä". Molemmat ovat yksimielisiä siitä, että ufot eivät ole "kotoisin meidän maailmastamme".

Tämä kirja on taas osoitus siitä, miten ufotutkimus on levinnyt uusille aloille viime vuosien aikana. Kun esim.1960-luvulla jokainen ufokirjailija ja ufokirja oli tarkkaan tiedossa, niin nykyisin löytää uusi tutkijoita ja tutkimuksia monestakin paikasta. Esim. tämä kirja on julkaistu jo vuonna 2000, eikä siitä kuitenkaan ole edes mainintaa tavanmukaisilla kirjallisuuslistoilla, vaan kirja löytyi pelkästään sattumalta. Drake-yliopiston kotisivuilla Internetissa kerrotaan kyllä tekijöistä ja heidän kirjastaan, mutta eihän sitä osaa etsiä sieltä, jos ei tiedä asiasta.

Björn Borg, 24.3.2004

takaisin ]