Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Burt, Harold E.:

Flying Saucers 101

UFO Magazine Books. Los Angeles 2000. 433 sivua

Amerikkalainen julkaisu UFO Magazine on viime vuosien aikana ryhtynyt myös kirjojen kustantajaksi ja on julkaissut yllämainitun kirjan vuonna 2000. Lisäksi UFO Magazinen kustantaja William J. Birnes on yhdessä Burtin kanssa julkaissut kirjan "Unsolved UFO Mysteries" vuonna 2000. Tämän lisäksi Birnes on yksin julkaissut kirjan "The UFO Magazine UFO Encyclopedia" vuonna 2004.

UFO Magazine on voimakkaasti mainostanut Burtin kirjaa sen ilmestymisestä lähtien (ja jo ennen sen ilmestymistäkin) julkaisemalla jokaikisessä numerossaan siitä kokosivun mainoksen. Eli tätä kirjoittaessa kirjaa on mainostettu jo vuosikausia aktiivisesti.

Kirjan takakannessa San Diegon State-yliopiston Tom Springer sanoo, että kirjan ansiosta Burt pitäisi julistaa heti "ufologian filosofian tohtoriksi". Allekirjoittanut on kyllä eri mieltä. En usko että Burtille myönnettäisiin suomalaisen tason mukaisesti filosofian tohtorin hattua ainakaan tämän kirjan perusteella. Perustelen suhtautumistani jäljempänä:

- Kirjassa on valtavasti informaatiota. Kyllä.
- Kirja luettelee ufologian tärkeimmät tapahtumat alkaen historiallisesta katsauksesta. Kyllä.
- Kirjassa selostetaan myös modernia tekniikkaa, millä tavalla hallitus työskentelee, viljakuvioita, ja sieppauksia ym. Kyllä.
- Kirjassa on myös luettelo ufotapauksista, jotka ovat "parhaat" Burtin mielestä. Kyllä.
- Kirjassa käydään myös läpi eri maiden edustajien lausuntoja ufoista. Kyllä.
- Kirjassa on valtavasti muutakin informaatiota. Kyllä.

Miksi sitten suhtaudun hiukan negatiivisesti tähän kirjaan? Tämä johtuu lähinnä siitä, että kun arvioidaan jotakin tuotetta, olipa se sitten auto tai kirja, niin tuotteen yksityiskohdat on se seikka, joka kertoo onko kyseessä huippuluokan auto (tai kirja) tai tusinatuote. Ja kun katsotaan tämän kirjan yksityiskohtia, niin löytää uskomattoman määrän virheitä ja puutteita. En voi luetella niitä kaikkia, mutta teen pienen listan:

- sivulla 29 kirjasta saa sen käsityksen että Nepal sijaitsee Venäjällä.
- maailmankuulun ranskalais/amerikkalaisen ufotutkijan Jacques Valleen nimi on kirjoitettu väärin jatkuvasti koko kirjassa, sivulla 373 jopa viisi kertaa (=Jaques Vallee). (Virallisesti Vallee'ssa pitäisi kyllä olla vielä heittomerkkikin, mutta se on pudotettu pois miltei joka kirjassa).
- Burt sanoo, että elokuvassa "Kolmannen asteen yhteys" näyttelijä Richard Dreyfuss esitti Vallee'ta, mutta tämä on väärin, koska "Lacombea" esitti Francois Truffaut, jonka roolihahmo perustuu Vallee'n henkilöön.
- Huippuvuoret on englanniksi Spitzbergen, mutta tässä kirjassa Spitzenbergen tai Spitzenberger.
- amerikkalaisen kirjailijan Strieberin nimi on tässä kirjassa Streiber.
- venäläisen ufotutkijan Ziegelin nimi on tässä kirjassa Zeigel.
- uskomatonta mutta totta, niin varsin tunnetun englantilaisen Timothy Good'in nimi on koko kirjassa muodossa Goode, ylimääräisellä e:llä lopussa.
- yksi ansa ufokirjallisuudessa on aina Brasilian itärannikon edustalla oleva saari Trindade, jossa sattui kuuluisa havainto. Moni ufokirjailija, joka ei viitsi katsoa karttaa, ääntää väkisin tämän saaren nimeksi usein Trinidad (joka sijaitsee pohjoisessa Venezuelan pohjoispuolella). Burtin versio on "Trinidade Island".
- Grenadan pikkuvaltion nimi on Burtin kirjassa Granada (joka on espanjalainen vuoristo).
- sivulla 44 kirja väittää, että White Sands'issa sijaitsi maailman ainoa ydinasetukikohta vuonna 1947. "Kaikkihan" tietää, että tämä ei ole totta, vaan se sijaitsi kuuluisassa Roswellin tukikohdassa. White Sands oli puolestaan ohjusten kokeilualue.
- sivulla 115 kirja kertoo, että Project Blue Book selvitti "kaikki" uforaportit. Tämäkään ei pidä paikkansa, koska tunnetusti loppuraportissa 701 havaintoa jäi ilman selitystä.
- kun kirja kertoo ensimmäisestä karjansilpomistapauksesta, tekijä sanoo "pistävänsä asiat oikeaan järjestykseen" kertomalla, että silvotun hevosen nimi oli Lady ja Ladyn emon nimi oli Snippy. Kaikki muut lähteet kertovat kuitenkin, että kyseessä oli yksi ja sama hevonen, josta omistaja käytti kahta eri nimeä.
- kirjassa sanotaan, että lyhenne UFO alunperin tarkoitti "Unconventional Flying Object", eikä "Unidentified Flying Object". Allekirjoittaneen tietojen mukaan Paul R. Hill oli kuitenkin ensimmäinen, joka käytti ilmaisua "Unconventional Flying Objects" kirjassaan vuonna 1995.
- kirjassa kerrotaan myös, miten kenraali George C. Marshall oli kertonut tri Rolf Alexanderille, miten Yhdysvallat oli ottanut talteen maahan syöksyneen ufon ja sen miehistön ja "ufot olivat kotoisin monelta eri planeetalta ja niiden miehistöt ovat ystävällisiä". Allekirjoittanut ei ole milloinkaan aikaisemmin kuullut, että kenraali Marshall olisi antanut kenellekään tällaista lausuntoa. Asia selittyy ehkä sillä, että "tri" Rolf Alexander toisten tietojen mukaan oli uusseelantilainen merimies, joka jäi laivasta laittomasti USA:han ja harrasti kaikenlaista vilppiä. "Tri" Alexanderin oikea nimi oli Allan Alexander Stirling. "Tri" Alexander tunnettiin myös siitä, että hän omien sanojensa mukaan pystyi hajottamaan pilviä ajatuksen voimalla.

Skandinavian ns. kummitusraketeista Burt kertoo sivulla 35. Niitä havaittiin vuosina 1932-1937 Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa, ja tällöin "meidän on muistettava, että tuolloin lentokone oli äärimmäisen harvinainen näky. Kerran ilmassa havaittiin samanaikaisesti niin monta lentokonetta, että niitä oli enemmän, kuin oli olemassa yhteensä koko Skandinaviassa. Raportteja tuli valtavista koneista, joista joillakin oli kahdeksan moottoria. Lentokoneet leijuivat sotilastukikohtien yläpuolella samalla tavalla kuin lentävät lautaset tänään". Allekirjoittaneen mielestä ns. kummitusraketteja ei kylläkään ole kuvailtu näin värikkäästi, ei ainakaan suomalaisissa lehtijutuissa. Lisäksi Burt ei puhu lainkaan "raketeista", vaan jatkuvasti lentokoneista.

Kirja on pullollaan tietoja maailmanhistoriasta, "jotta lukija osaisi ajoittaa tapahtumat oikein". Tämä saattaa vain ärsyttää lukijaa, joka ehkä aiheellisesti kysyy, miksi ufokirjassa kerrotaan sivuilla 36-39 ensimmäisen ja toisen maailmansodan tapahtumista, ja miksi vaikkapa sivulla 326 lainataan Yhdysvaltojen sotaministeriön ohjeita vaitiolon tärkeydestä sodan aikana tai sivulla 327 lainataan presidentti Johnsonia ("emme pommita Kambodzaa") tai Nixonia ("En tiennyt mitään mistään Watergate-jutusta. En ole mikään konna"). Tai miksi lukijalle kerrotaan amerikkalaisen basketball-pelaajan Yogi Berran unohtumattomia sanoja? Ja miksi lukijan pitää heti kirjan alussa sivulla 9 ratkaista arvoitusta "Mitä ankka syö?".

Oikean vastauksen saa kääntämällä kirjaa ylösalaisin. Kirja on pullollaan tällaisia pikkujuttuja ja pikku-uutisia, jotka joskus liittyvät ufoihin ja yhtä usein eivät liity ollenkaan ufoihin eli kirjan aiheeseen. Kirjan loppuosa koostuu sitten tekijän eri mietteistä miten pitää suhtautua ufoilmiöön ja miten pitää käyttäytyä, jos joutuu tekemisiin ilmiön kanssa.

Jos kirjasta poistettaisiin kaikki asiat, jotka eivät liity ollenkaan kirjan aiheeseen, niin sivumäärä putoaisi hyvin paljon nykyisestä 433 sivusta. Palaan tässä nyt siihen mitä sanoin aikaisemmin yksityiskohdista; jos lukija itse havaitsee lukuisia virheitä, niin kuinka paljon kirjassa on sellaisia virheitä, joita hän ei ole havainnut? Pikkuvirheitä täynnä oleva kirja ei ole mikään huipputuote.

Kyllä kirjassa silti on hyvätkin puolensa ja jätän lukijan ratkaistavaksi (tietysti), tahtooko hän lukea tätä kirjaa vai ei. Kirjassa on runsaasti viitteitä Burtin omaan kotisivuun www.flyingsaucers101.com ja jos lukija tahtoo, niin hän voi tietysti pistäytyä sielläkin. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei kaikki mitä Burt sanoo ole "ihan juuri niin tarkkaa".

Björn Borg, 31.3.2004

takaisin ]