Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Kinder, Gary:

Light Years

Penguin Books Ltd, London 1988. 266 sivua

Merkillinen herra Meier.

1970-luvulla sveitsiläinen yksikätinen Billy Meier herätti suurta huomiota kun hän näytti ottamiansa valokuvia "plejadilaisista" ufoista. Erikoista näissä kuvissa oli se että a) niitä oli paljon, ja b) ne oli kaikki täysin teräviä. Yleensä ufoalalla oli totuttu siihen, että jollakin on yksi tai pari epäselvää kuvaa "jostakin", mutta Meierin kuvien kanssa oli toisin. Niitä oli yli 600 ja kaikki yhtä teräviä. Lisäksi Meierilla oli hallussaan ääninauha, jossa kuului ufojen lähettämää musiikkia ja metallipala, jonka Meier oli saanut plejadilaisilta.

Meierin kuvista on käyty lukemattomia kiivaita keskusteluja ja niitä on tutkittu lukemattomissa paikoissa. Kirjoja on kirjoitettu Meierin puolesta ja vastaan. Mm. Jenny Randles pitää Meierin kuvia väärennöksinä, koska tietokoneella tutkittuna niistä oli löytynyt naruja, joiden varassa pienoismallit roikkuivat. Amerikkalainen kirjailija Kal K. Korff taas on ottanut miltei elämäntehtäväkseen Meierin paljastamisen ja ujuttautui parhaaseen agenttityyliin Meierin kotiin väärän henkilöllisyyden turvin ja naamioituneena, jonka jälkeen hän kirjoitti negatiivisen kirjan Meierista.

Myös Kinder on tutkinut Meieria ja kirjoitti tutkimuksensa jälkeen yllämainitun kirjan, joka suurimmaksi osaksi kertoo juuri Meierista. Kinderin kirjasta saa Meierista täysin päinvastaisen kuvan kuin Korffin kirjasta. Kinder avustajineen on asunut Meierin kotona useita kertoja ja pitkiä aikoja ja he ovat seuranneet Meierin toimintaa lähietäisyydeltä. Kinder kertoo miten yksikätinen ja Kinderin mielestä vähän yksinkertainen Meier eli vaatimattomasti kreikkalaissyntyisen vaimonsa ja lastensa kanssa. Joslus Meier sai telepaattisen viestin ja saattoi lähteä yllättäen matkaan mopollaan, usein keskellä yötä, tapaamaan plejadilaisia. Lähtö tapahtui usein hyvin nopeasti, jopa viiden minuutin kuluttua sen jälkeen kun Meier oli saanut viestin.

Lähtiessään Meierilla ei milloinkaan ollut mukanaan muuta kuin moponsa ja kameransa. Palatessaan Meierilla oli sitten kamerassaan uusia valokuvia (Meier vei aina filmit pieneen paikalliseen valokuvausliikkeeseen, joka sekin aina lähetti filmit muualle kehitettäväksi ja kopioitaviksi). Sama valokuvausliike oli myös myynyt Meierille vanhan kaitafilmikameran, jota kukaan muu ostaja ei ollut huolinut, mutta joka sopi yksikätiselle Meierille.

Meierin mopoa seurasi usein myös esim. yllämainitut tutkijat omilla autoillaan ja Meier kehottikin tutkijoita tulemaan hänen mukaansa varsinaisille tapaamispaikoille, mutta syystä tai toisesta tutkijat eivät tähän milloinkaan suostuneet, vaan jäivät istumaan autoon kun Meier katosi tapaamispaikalle metsään. Saman kehotuksen Meier oli antanut paikallisen valokuvausliikkeen henkilökunnalle, joka oli ihmetellyt Meierin kuvia, mutta sieltäkään ei kukaan lähtenyt mukaan jostakin syystä.

Kinder ja muut tutkijat, jotka asuivat Meierin kotona, eivät millään ymmärrä miten Meier olisi pystynyt väärentämään ottamansa kuvat, koska hänellä ei milloinkaan ollut mukana muuta kuin mopo ja vanha yksinkertainen kamera. Meierin kotona ei myöskään ollut minkäänlaisia valokuvaukseen tai valokuvien väärennöksiin tarvittavia laitteita (paitsi kamera). Meierilla ei myöskään ollut mitään apulaisia, eikä hän myöskään ollut yhteydessä kehenkään ulkopuoliseen, joka olisi voinut avustaa häntä väärennöksien teossa. Kinder ja muut tutkijat olivat myös sitä mieltä, että ne eri aiheisiin liittyvät viestit mitä plejadilainen "Semjase" oli välittänyt Meierille, olivat selvästi Meierin koulutustason ja ymmärryksen yläpuolella.

Kinder avustajineen yritti kaikin tavoin paljastaa Meieria siinä onnistumatta. Ainoa asia minkä he löysivät oli karkeasti tehty pienoismalli ja siitä otettuja diakuvia. Meier oli itse tehnyt mallin ja ottanut siitä muutamia kuvia vertaillakseen näitä kuvia "oikeisiin kuviin". Tästä pienoismallista ja siitä otetuista kuvista skeptikot ovat tehneet suuren numeron vaikkakin Kinderin ja muiden avustajien todistuksen mukaan pienoismalli oli hyvin kömpelö ja siitä otetut kuvat sen mukaisesti näyttivät selvästi ala-arvoisilta.

Myöhemmin on myös osoittautunut, että amerikkalainen ufotutkimusjärjestö Ground Saucer Watch, joka aikoinaan systemaattisesti tutki ufokuvia (myös Meierin) ja julisti niitä aidoiksi tai väärennetyiksi ei itse edes tutkinut näitä kuvia, vaan lähetti ne jonnekin muualle tutkittaviksi. GSW:n Meierin kuvien tutkimustulosta on lainattu useassa kirjassa (mm. Randles).

Vilpitön lukija on nyt ymmällään. Pitääkö nyt uskoa Meierin kuviin tai ei? Entäs se kuuluisa metallipala? Miten sen kanssa on? Entäs se musiikki, jonka Meier on nauhoittanut ja kuulemma on ufoista peräisin? Miten sen kanssa on? Kinder avustajineen onkin kääntynyt eri huippuasiantuntijoiden puoleen ja pyytänyt näitä suorittamaan tutkimuksia ja heidän lausuntonsa ovat suorastaan uskomattomia.

Metallipala:
Ensimmäinen asiantuntija on IBM:n tiedemies, tri Marcel Vogel, jolla on 32 patenttia nimissään ja joka on keksinyt menetelmän joka liittyy tietokoneiden kovalevyyn ja jota menetelmää IBM käyttää vielä tänä päivänäkin kaikissa tietokoneissaan(1988).

Kun Vogel kosketti hapettunutta metallipalaa ruostumattomalla teräspuikolla tapahtui jotakin yllättävää, eli ilmestyi punaisia viivoja ja hapettunut kerros katosi itsestään ja puhdas metalli tuli esille. Vogel on ihmeissään sillä hän ei ollut milloinkaan kokenut mitään vastaavaa aikaisemmin. Vogel laittoi nyt metallipalan elektronimikroskoopin alle samalla kuin hän videofilmasi tutkimuksensa. Pienessä metallipalasessa oli erittäin puhdasta hopeaa ja "erittäin, erittäin" puhdasta alumiinia sekä potassiumia, kalsiumia, kromia, kuparia, argonia, bromia, kloriinia, rautaa, rikkiä ja silikonia. Eräs mikroskooppisen pieni alue sisälsi valtavan rykelmän missä oli miltei kaikki periodisen taulukon aineet. Ja kaikki olivat erittäin puhtaita. Se mikä ihmetytti Vogelia oli että kaikki aineet oli sidottu toisiinsa mutta silti siten että ne säilytti puhtautensa. "Kerrokset ovat vierekkäin, mutta silti ne eivät sekaannu keskenään. Tässä on kerroksittain metalleja ja ei-metalleja, hyvin tiukasti sidottu toisiinsa. En tiedä ketään joka edes harkitsisi tällaisen valmistamista. Keskellä näytettä olevalla pienellä alueella hän löysi kaksi juovaa joita yhdisti hyvin ohuet viivat jotka olivat mikrotasolla jotenkin työstetty metalliin. Mutta suurin yllätys Vogelille oli se että pieni alue koostui suurimmaksi osaksi thuliumista.

"Tämä oli täysin odottamatonta", sanoi Vogel. "Puhdasta thuliumia saatiin vain toisen maailmansodan aikana ydinprosessin sivutuotteena, ja vain vähäisessä määrässä. Se on erittäin kallista, paljon kalliimpi kuin platina, ja vaikeasti saatavissa. Jonkun pitää olla erittäin hyvin perillä metallurgiasta että hän edes olisi tietoinen tällaisesta".

Vogel käytti 500-1500 -kertaista suurennusta ja hän näki asioita jollaisia hän ei milloinkaan aikaisemmin ollut nähnyt. "Täysin uusi maailma avautui näytteessä. Siinä oli rakennelmia rakennelmien sisällä ("structures within structures")- hyvin, hyvin harvinaista. Pienemmällä suurenuksella näkee vain metallisen pinnan. Nyt näkee aineen joka koostuu useista eri alueista jotka sekoittuvat keskenään.

Nyt käytämme suurennusta 2500 ja näemme ainetta joka taittaa valon kahdella eri tavalla ("birefringent"). Hyvin jännittävää! On erittäin harvinaista että metallissa on tällaiset ominaisuudet. Kun katsoo sitä polarisoidulla valolla niin havaitsee että se on metallia, mutta samalla... se on kristallia!" Tri Vogel soitti tri Richard Haines'ille joka työskenteli NASA:n Ames'in tutkimuslaitoksessa ja pyysi Haines'ia tulemaan katsomaan metallipalaa. Mutta kun Haines seuraavana päivänä saapui niin metallipala jota Vogel oli laittanut taskuunsa oli kadonnut jäljettömiin. Videofilmi jossa oli Vogelin tutkimukset oli sen sijaan tallella.

Valokuvat ja kaitafilmit:
Meier, jolla oli ainakin 600 ufokuvaa, ei osannut antaa arvoa niiden negatiiveille. Hänen kotiinsa saapui jatkuvana virtana ihmisiä jotka tahtoivat lainata hänen negatiivejaan "tutkimuksia varten". Jotkut palauttivat niitä, toiset taas eivät ja sitten oli vielä ne jotka teettivät negatiiveista kopioita, ja palauttivat Meierille kopion ja pitivät itsellään alkuperäisen. Paikallinen valokuvausliike oli toistuvasti kehottanut Meieria pitämään negatiivinsa paremmassa järjestyksessä, koska niihin oli tullut naarmuja, sylkeä ja muita epäpuhtauksia. Meier itse ei ollut enää perillä omista negatiiveistaan.

Kun Kinder avustajineen kääntyy NASA:n Jet Propulsion Laboratoryn tri Robert Nathanin puoleen tämä luopuu nopeasti negatiivien tutkimisesta koska käy ilmi etteivät ne ole alkuperäisiä vaan ties kuinka monen kopion kopioita. Nathanin apulainen Bon Frost totesi kuitenkin valmiista kuvista että: "Nämä ovat hyviä. Kuvat näyttävät hyviltä. Jotkut näistä kuvista ovat upeita, uskomattoman upeita, parhaat ufokuvat mitä olen ikinä nähnyt. Valokuvausteknillisesti niissä ei näy mitään joka viittaisi väärennökseen. Ne näyttivät aidoilta. Ajattelin että, Jumala siunatkoon, jos nämä ovat aitoja, niin tässä on todella jotakin."

Tri Nathan suostuu myös katsomaan Meierin kaitafilmejä ja nauraa ääneen niille ensin ja pitää niitä "pateettisina" ja kevyinä pienoismalleina. Nathanin mielestä olisi kuitenkin tarvittu helikopteria josta olisi roikutettu näitä pienoismalleja. Sen sijaan Nathan ihmettelee filmiä jossa ufo lentää lumipeitteisen vuoren edessä ja tekee äkkipysähdyksen. "Tässä on ongelma", sanoo Nathan, "Eli miten on saatu ufo tekemään äkkipysähdystä ilman että syntyy heiluriliikettä joka automaattisesti syntyisi jos pienoismallia roikutettaisiin narun päässä?" Samalla havaitaan sattumalta että kuvan oikeassa alalaidassa olevan puun oksat käyttäytyvät kuin olisivat kovassa tuulessa. Nathan ja hänen apulaisensa eivät keksi selitystä asiaan. "Nathan toteaa että "jos tämä on petos niin se on vaatinut valtavia ponnistuksia. Kauheaa työmäärää vaadittaisiin yhdeltä henkilöltä".

Myös Arizonan State-yliopiston fil tri Michael Malin tutki Meierin valmiita kuvia. Malin on planeettageologi ja hänen väitöskirjansa liittyi Marsista saatujen valokuvien analyysointiin. Hän on myös työskennellyt neljä vuotta JPL:ssa missä Nathan työskentelee. Malin kopioi kuvat tietokoneeseen ja tutkii niitä tietokoneen avulla. Malinin mielestä Meierin kuvat ovat parhaat ufovalokuvat mitä hän ikinä on nähnyt. Hän ei löydä niistä mitään mikä viittaisi petokseen. "Jos tämä on petos", sanoo Malin, "niin olen otettu petoksen tasosta. Miten hän teki sen? Jos ne ovat väärennöksiä niin tahtoisin tietää miten hän teki ne niin että minäkin oppisin jotakin uutta". Malinin mielestä Meierilla on pitänyt olla vähintään helikopteri käytettävissään. "Kuvat ovat todisteita jostakin. Mitä ne todistavat, sitä en tiedä".

Pleijadilainen musiikki:
Tutkijat kääntyvät Los Angelesilaisen elektroniikka-asiantuntijan, Nils Rognerudin puoleen, ja tämä puolestaan kutsui avukseen syntetisaattoriasiantuntijan Steve Ambrosen joka on työskennellyt sellaisten kuuluisuuksien kanssa kuten Stevie Wonder, Simon and Garfunkel, Engelbert Humperdinck ja Diana Ross. Ambrose kuuntelee sitä ufojen musiikkia jota Meier sanoo äänittäneensä ja muuttaa musiikin myös spektrianalyysikoneeseen sopivaksi. Ambrose on varma mielipiteessään: "Tätä musiikkia ei ole tehty yhdellä eikä edes useammalla syntetisaattorilla. Tämä ei ole keinotekoista musiikkia vaan tässä on luonnollista musiikkia. Jos tässä on kyseessä petos, niin tahtoisin tavata sen joka on tehnyt sen, koska hän voisi varmasti ansaita paljon taidoillaan".

Takyonit:
H. David Froning, Jr on avaruusinsinööri joka on palvellut 25 vuotta McDonnell Douglas-yhtiössä puolustusasioiden parissa. Hän on työskennellyt ohjuskehittelyn ja avaruusmatkailun parissa. Hän on pohtinut avaruusmatkailua joka tapahtuisi suuremmalla nopeudella kuin valon nopeudella. Hän saa sattumalta käsiinsä kirjan joka kertoo Meierista ja niistä viesteistä joita Semjase oli antanut Meierille mm. avaruusmatkailusta takyonien avulla. Semjase oli kertonut että heidän matkansa Plejadeista Maahan tapahtui siten että heidän avaruusaluksensa kiihditty ensin 3,5 tuntia saavuttaakseen valon nopeuden jonka jälkeen se matkusti lähes viisisataa valovuotta muutamassa sekunnissa jonka jälkeen se hidasti taas 3,5 tuntia tullakseen Maahan. Froning oli tehnyt juuri samantapaisia laskelmia vaikkakin hänen laskelmissaan kiihdytys kesti neljä tuntia. Kun Froning luki Meierin kertomuksen niin Froningin mukaan "kaikki loksahti paikoilleen. Yhtäkkiä tajusin monen asian jota en ollut ymmärtänyt aikaisemmin. Minulle ei ollut kertaakaan välähtänyt että takyonit saattaisivat olla olemassa täysin aikaulottuvuuden ulkopuolella. Sitten luin Meierin kirjan ja yhtäkkiä ymmärsin kaiken".

Syksyllä 1982 Meier kaatui kylpyhuoneessa ja löi päänsä ja siihen loppui hänen mopoilunsa. Kirjan tekijä käy tapaamassa häntä vielä 1984 ja kaksi kuukautta vuonna 1985 jolloin Meier enää tyytyy sohvaansa ja televisionkatseluun.

Björn Borg, 28.2.2004

takaisin ]