Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Thompson, Keith:

Angels and Aliens: UFOs and the Mythic Imagination

Addison-Wesley, New York 1991. 283 sivua

Kirjan alkuosa: Ei ole merkittävä.
Kirjan loppuosa: On merkittävä.

Ylläoleva huomautus, että kirjan alkuosa ei ole merkittävä, mutta loppuosa sen sijaan on merkittävä saattaa vaikuttaa kummalliselta, mutta saa kohta selityksensä.

Keith Thompson on allekirjoittaneelle ennestään tuntematon kirjailija ja jopa kustantaja näyttää tuntemattomalta. Kirjallisuuslistan nopea tarkistus kertoo, että tämä kustantaja ei aikaisemmin (eikä myöhemmin) ole julkaissut ainakaan ufokirjoja. Kirjan alkuosassa käy siten ilmi, että kyseinen kirjailija ei ole mikään ufoasiantuntija, vaikka näyttääkin nyt lukeneen muutaman ufokirjan ja haastatelleen muutaman ufologian keulahahmon.

Koska kirjailija ei tunne ennestään ufoalaa, paistaa läpi sillä tavalla, että joitakin ufoalan tunnettujakin nimiä on kirjoitettu väärin joka paikassa ja jopa hakemistossa. Sellaisia ovat mm. kenraali Vandenberg, joka Thompsonin kirjassa on ainakin kuudessa paikassa kirjoitettu "Vanenberg". Hauska "tarkastuskohde" on aina skeptikko Sheaffer, jonka nimi usein näyttää olevan melkein mahdoton saada oikeaan muotoon, Thompsonilla se on "Schaeffer". Saksalainen tiedemies Riedel on Thompsonilla "Reidel". Ranskalainen kirjailija ja insinööri Aimé Michel on Thompsonin kirjassa "tiedemies". APRO on jossakin paikassa APRG, amerikkalainen 1950-luvulla varsin tunnettu kirjailija Frank Scully on Thompsonilla "Skully".

Kertoessaan karjansilpomisista Thompson mainitsee "jopa 100 tapausta" vuoteen 1974 mennessä, kun toiset lähteet puhuvat 10000:sta tai jopa 15000:sta tapauksesta. Skeptikko Philip Klass, joka oli "Aviation Week & Space Technology" -lehden palveluksessa, oli Thompsonin mukaan vain "Aviation Week" -lehdellä töissä, eli puolet lehden nimestä on pudonnut pois.

Kun Thompson puhuu Hesekielin "avaruusaluksesta", niin hän puhuu "pyörivästä pyörästä", jonka Hesekiel näki taivaalla. Mutta jokainen voi tarvittaessa Raamatusta tarkistaa, ettei Hesekiel suinkaan puhunut mistään "pyörivästä pyörästä" taivaalla, vaan hänen selostuksensa on paljon monipuolisempi. Hesekiel ei mainitse "taivaalla olevaa pyörivää pyörää" missään, vaikkakin hän yhdessä kohtaa puhuukin "pyörän sisällä olevasta pyörästä". Myös Blumrichin Hesekielin kertomuksen perusteella konstruoima avaruusalusmalli muuttuu Thompsonin käsittelyssä ja saa mm. useita rakettimoottorien "pakokaasuaukkoja", vaikka Blumrichin mallissa on vain yksi pakokaasuaukko jne.

Pahemman luokan virheen Thompson tekee kertoessaan testistä, jonka Budd Hopkins ja Ted Bloecher suunnitteli ja toteutti sen selvittämiseksi, pitikö ulkopuolinen psykologi siepattuja normaaleina ihmisinä? Testi suunniteltiin yhdessä fil. tri Aphrodite Clamarin kanssa ja testihenkilöt lähetettiin sitten psykologi, tri Elizabeth Slaterille, jonka lausuntoja sitten analysoitiin. Thompson on käsittänyt asian aivan väärin ja luulee, että potilaat lähetettiin Clamarille, mutta näinhän ei asia ollut. Thompson pistää näin ollen ko. lausunnot aivan väärän lääkärin suuhun.

Kirjan sivu 213 aiheuttaakin sitten ongelmia allekirjoittaneelle. Kun allekirjoittaneen tiedossa on kaksi eri lähdettä, jotka ilmoittavat, että sen jälkeen kun NASA:n Jet Propulsion Laboratory'n tri Robert Nathan oli tutkinut Ed Waltersin (Gulf Breeze) valokuvia, hän oli ilmoittanut, että "näissä kuvissa ei ole mitään, joka antaisi minulle aihetta sanoa, että ne ovat väärennöksiä". Thompsonin mukaan Nathan oli kuitenkin ilmoittanut pitävänsä kuvia "epäilyttävinä".

Tekstistä ilmenee, että Thompson on mytologian ja mytologisen kirjallisuuden asiantuntija sekä filosofian ja filosofian kirjallisuuden asiantuntija. Thompson antaa varsin paljon tilaa kreikkalaiselle mytologialle ja välillä unohtaakin, että oikeastaan on lukemassa ufokirjaa, eikä suinkaan kreikkalaista mytologiaa. Thompsonin kuningasajatuksena onkin, että ufoista ja ufologiasta puhuttaessa ollaan tekemisissä uuden mytologisen ilmiön kanssa, ja tämän kantaisä on Kenneth Arnold, joka synnytti tämän uuden mytologisen ilmiön vuonna 1947, joka sen jälkeen on levinnyt ympäri maailmaa ja saanut uusia kannattajia. Ja koska ollaan tekemisissä pelkästään mytologisen ilmiön kanssa, niin Thompson hyvin ylimielisellä ja opettavaisella tavalla käy läpi ufologian tunnettuja klassikoita ja kertoo mikä on se "oikea" selitys jokaisen havainnon kohdalla.

Kenneth Arnoldin havainnolle löytyi useita "muita" selityksiä, Mantell taas ajoi Venusta takaa, Washingtonin vuoden 1952 havainnot johtuivat lämpötilainversiosta, Isä Gillin havainnot johtuivat petoksesta ja/tai siitä, että Gill luultavasti ei käyttänyt oikeanlaisia silmälaseja havaintohetkellä jne. Thompson lainaa sen ajan tunnettuja skeptikkoja ja toistaa heidän lausuntojaan. Kirjan alkuosassa ei allekirjoittaneen mielestä ole mitään merkittävää. Siinä luetellaan ufologian klassikkotapauksia ja annetaan niille ylimieliset ja yksinkertaiset selitykset ja huomautetaan, miten olemme todistamassa uuden mytologisen ilmiön syntyä ja rinnastetaan ufologian ilmiöt kreikkalaiseen mytologiaan.

Kirjan loppuosassa päästään sitten siihen asiaan, mistä syystä allekirjoittanut pitää kirjan loppuosaa merkittävänä. Lukija voi nimittäin seurata, miten kirjan tekijän suhtautuminen ufologiaan muuttuu sivumäärän kasvaessa. Kun tekijä kirjan alkusivuilla suhtautui hyvin ylimielisesti ufohavaintoihin, niin äänensävy muuttuu sivumäärän kasvaessa. Lukija voi huomata, miten kirjan tekijä, joka ilmeisesti on harrastanut ufologiaa vain vähän aikaa, muuttaa suhtautumistaan sitä mukaan kun hän tutkii alaa. Sitä mukaan kun hän syventyy ufologiaan tarkemmin, niin ylimielisestä opettajasta tuleekin vähitellen ihmettelijä, joka pohtii mistä oikein on kysymys. Tätä samaa kehitystä voidaan havaita myös elävässä elämässä jos ajattelemme vaikkapa Hynekia tai Nick Popea, eli mitä enemmän joku syventyy ufologiaan, sitä monimutkaisemmalta se näyttää. Tässä tapauksessa kirjan loppuosa on merkittävä, koska kuka tahansa tämän kirjan lukija voi itse seurata tätä muutosprosessia tässä kirjassa. Kirjan sivulla 217 entinen ylimielinen "opettaja" toteaakin jo, että "on olemassa suuri mahdollisuus, että ufoilmiö loppujen lopuksi on paljon omituisempi kuin uskallamme, tai edes osaamme kuvitella."

Sivulla 240 Thompson toteaa, että "usein erittäin luotettavat havaitsijat tekevät jatkuvasti uusia kiehtovia havaintoja. Kun asiantuntijat, eli hallitus, puolustusvoimat, akateemikot ja tiedemiehet jatkuvasti kieltäytyvät ottamasta huomioon lisääntyvää ensikäden todistusaineistoa, niin suuri yleisö ja havaitsijat tekevät omia päätelmiä, mistä oikein on kysymys ufoilmiössä."

Björn Borg, 24.2.2004

takaisin ]