Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Howe, Linda Moulton:

Glimpses of Other Realities. Vol. 2

Paper Chase Press, New Orleans, Lousiana 1998. 480 sivua

Siepatulle: "Lukekaa Mika Waltarin kirjaa niin ymmärrätte mistä on kysymys!"

Tämä Linda Moulton Howen teos on Glimpses of Other Realities -sarjan toinen osa. (Ensimmäinen osa: Katso aikaisemmin julkaistua esittelyä UFO-Finlandin kotisivulla). Tämä toinen osa on myös mahtavan kokoinen (21,5 x 28 cm) upea teos, joka on painettu kalliille kiiltävälle paperille. Kirjassa on runsaasti isokokoisia kuvia.

Kirja on jaettu neljään osaan, joista ensimmäisen osan nimi on Military Voices. Tässä kerrotaan perusteellisesti mm. miten Howe sai kerran postissa oudon metallikappaleen, jonka nimetön lähettäjä sanoi saneensa isoisältään. Isoisä taas oli ottanut sen talteen maahan syöksyneestä ufosta 1940-luvulla. Metallipala on kuin onkin niin kummallinen, ettei Howe vieläkään tätä kirjoittaessa ole saanut selville, kuka sen on valmistanut ja mihin tarkoitukseen. (Allekirjoittanut on nähnyt metallipalan eri TV-dokumenteissa, jotka on tehty paljon kirjan ilmestymisen jälkeen).

Metallipalassa on kokonaista 25 eri kerrosta, jotka on tehty bismutista (vismutista, Bi) ja mangaanista/sinkistä (Mg/Zn). Vismuttikerrosten paksuus on keskimäärin 1-4 mikronia, kun taas mangaani/sinkkikerrosten paksuus on yleensä 100-200 mikronia. Howe on tunnetusti jo vuosikausia yrittänyt selvittää kuka on tehnyt tällaisen metallipalan, miten se on tehty ja mihin tarkoitukseen. Toistaiseksi hän ei ole saanut selville sen alkuperää. Howen ja metallipalan nimettömän lähettäjän välillä käydään mielenkiintoinen keskustelu erään radio-ohjelman välityksellä. Howe on mukana eräässä radio-ohjelmassa jota lähetetään säännöllisesti ja kysyy aina välillä metallipalan lähettäjältä lisätietoja. Nimetön metallipalan lähettäjä taas kuuntelee Howen radio-ohjelmia ja vastaa sitten postitse, jos vastaa.

Yllämainitusta Howe siirtyy sitten kirjoittamaan yleisesti ufojen maahansyöksyistä, talteen otetuista osista ja humanoideista sekä miten armeija on jatkuvasti salannut näitä asioita. Howe kertoo mm. vuonna 1948 tapahtuneesta maahansyöksystä Uudessa Meksikossa sijaitsevan Farmington-nimisen kaupunkiin lähettyvillä. Howe julkaisee myös 8 sivun pituisen Reed-nimisen entisen sotilaan kertomuksen, miten hän oli palvellut Alaskassa 1960 tai 1961 ja tuolloin ollut eräässä ryhmässä, joka sai tehtäväkseen raivata erästä kauan suljettuna ollutta luolavarastoa. Varasto oli täpötäynnä vanhoja filmejä ja ryhmän tehtävänä oli käydä läpi kaikki filmit ja inventoida ne. Tästä syystä he joutuivat aina välillä katsomaan filmejä selvittääkseen mihin ne liittyivät. Varastosta oli löytynyt filmejä, jotka oli merkitty otsikolla "Roswell" ja niissä näytettiin maahan syöksynyttä ufoa ja humanoideja. Howe kertoo myös noin 20 sivun verran Santillin kuuluisasta humanoidin ruumiinavausfilmistä.

Elokuussa 1995 Howe sai postissa paketin, joka sisälsi ns. SOMI-01 -dokumentteja, jotka on sitten julkaistu monessakin paikassa ja liittyvät väitettyyn MJ-12 ryhmään. Howe kertoo näistä papereista pitkään ja kirjan liitteessä on kopiot niistä puhtaaksi kirjoitettuine kopioineen.

Jokin aika sitten allekirjoittanut kirjoitti esittelyn Roy Craigin kirjasta "An Insider's View of the Official Quest for Evidence". Kirjassaan Craig kertoi Malmstromin ilmavoimien tukikohdassa sattuneesta tapauksesta, jolloin oli havaittu ufoja ohjusten siilojen yllä ja ohjukset sen jälkeen olivat menneet epäkuntoon. Howe kertoo omassa kirjassaan samasta asiasta 10 sivun verran ja haastattelee entistä sotilasta, joka tuolloin oli paikalla.

"Joe" -niminen entinen sotilas kertoo kymmenellä sivulla, miten hän oli vuonna 1971 palvellut Thaimaassa ja sieltä käsin hänen sotilasyksikkönsä oli tehnyt hyökkäyksiä Kambodzan puolelle ja siellä törmännyt laskeutuneeseen ufoon ja sen miehistöön. Allekirjoittaneella on hiukan vaikeata sulattaa tätä juttua monestakin syystä. Vaikka Vietnamin sodan aikana varmasti tapahtui paljon asioita, joista en ole kuullut enkä ikinä tule kuulemaankaan, niin olen kuitenkin perillä siitä, että sodan aikana amerikkalaisilla oli lentotukikohtia Thaimaassa ja sieltä käsin tehtiin pommituslentoja Vietnamiin. "Joe" kertoo kuitenkin miten hän ja hänen ryhmänsä yhdessä thaimaalaisten kanssa tekivät retkiä Kambodzaan, eli lännestä päin. En ole tietenkään perillä asioista mutta sanotaan asia näin, etten ole aikaisemmin kuullut, että amerikkalainen jalkaväki olisi hyökännyt Kambodzaan Thaimaasta käsin.

Kun "Joe" lisäksi kertoo, miten he olivat ajaneet takaa, paitsi kambodjalaisia Khmer Rouge -sissejä, myös "Phaphet Lao" -sissejä (jotka toimivat Laosissa), niin juttu vaikuttaa allekirjoittaneen mielestä keksityltä. Se että ufon miehistö sitten vielä olisi suojannut amerikkalaisia "Phaphet Laon" sisseiltä, vaikuttaa lähinnä toiveajattelulta. Sitä paitsi Howen kirjassa "Phathet Lao" on kirjoitettu väärin muotoon "Phaphet Lao" useimmissa kohdissa, jonka lisäksi englanniksi kirjaimet 'Ph' äännetään f:ksi, joten "Joen" versiossa laosilaisen sissijärjestö nimi lausuttaisiin suomeksi 'Fafet Lao' vaikka tiedämme että sen nimi olisi suomeksi 'Patet Lao'.

"Joen" kertomuksen mukaan Kambodzan viidakossa olisi ollut meneillään amerikkalaisten-thaimaalaisten-kambodjalaisten-laosilaisten-humanoidien välinen sillisalaattitaistelu. En usko tähän juttuun, ja mielestäni on ikävää, että Howe on ottanut sen mukaan kirjaansa.

Kirjan toisessa luvussa Howe kertoo ufohavainnoista, sieppauksista ja karjansilpomisista. Howe kertoo, miten fil. tri Dwain Wright oli löytänyt lehmän raadon korkealla erään puun latvassa ja eräs paikalle osunut vanha karjapaimen kertoi, miten ufot säännöllisesti nostivat karjaa ufoihin ja silpomisen jälkeen usein pudottivat yöllä raadot takaisin maahan, usein puiden latvojen läpi. Tässä luvussa eräät poliisit myös kertovat, miten ufoja oli havaittu Hunters-nimisen tukikohdan atomivaraston yllä vuonna 1973 ja miten poliisit olivat kokeneet MIB-ilmiöitä havainnon jälkeen.

Kirjan kolmas luku kertoo kokonaisuudessaan (44 sivua) Jim Sparks -nimisestä sieppausuhrista. Kertomus on poikkeuksellinen siitä syystä, että paitsi että Sparks on siepattu toistuvasti, niin hänelle on myös säännöllisesti opetettu muukalaisten kirjakieltä ufossa, eli hänestä on tehty muukalaisten tulkki. Sparks on oppinut vähitellen lukemaan ja kirjoittamaankin muukalaisten kirjoitusta (joka on kolmiulotteinen!). Mielenkiintoista tässä asiassa on se, että tällaisiin asioihin erikoistunut fil. tri Mario Pazzaglini on tutkinut Sparksin selostamaa 'muukalaisten kieltä' perusteellisesti.

Kun Sparks jälleen siepataan, niin hänet viedään kerran valtavaa hangaaria muistuttavaan paikkaan. Täällä hän saa kehotuksen, joka varmasti kiinnostaa suomalaista lukijaakin. Sparksille sanotaan: "Lue Mika Waltarin kirjaa 'The Roman'. Sitten ymmärrät mistä on kysymys". Howe antaa kirjassaan jopa kirjan suomenkielisen nimenkin, eli 'Ihmiskunnan viholliset'.

Kirjan neljännessä ja viimeisessä luvussa Howe toistaa eräiden siepattujen tarinan. Howe selostaa 43 sivulla Linda Porterin sieppaustapauksen, 21 sivulla Wanna Lawsonin sieppaustapauksen ja 12 sivulla Kenneth Rosen sieppaustapauksen. Kirjan loppupuheessa Howe viittaa paitsi edellä mainittujen sieppausuhrien kertomuksiin, myös muiden tunnettujen sieppausuhrien kertomuksiin (kuten Betty Andreasson) sekä myös Enochiin ja hänen taivasmatkoihin ja niinikään Rudolf Steinerin oppeihin.

Howe tekee kirjassaan yhteenvedon, että ihmiskuntaa on aikaisemmin siirretty korkeammalle kehitystasolle Enochin ja Steinerin avulla ja ollaan taas siirtämässä korkeammalle kehitystasolle ja että sieppaukset palvelevat tätä tarkoitusta.

Björn Borg, 19.5.2004

takaisin ]