Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Keith, Jim:

Casebook on the Men in Black

IllumiNet Press, Lilburn, Ga. 1997. 222 sivua

Noin kuukausi sitten kirjoitin esittelyn Timothy Green Beckleyn kirjasta 'Mystery of the Men in Black: The UFO Silencers'. Nyt kuukausi myöhemmin minulla onkin tilaisuus tutustua toiseen MIB-kirjaan, eli Keithin 'Casebook on the Men in Black' -kirjaan. Tästä syystä onkin helppo vertailla näitä kahta kirjaa keskenään. Kun olen aikaisemmin useinkin kuullut Beckleysta, niin Keith on kuitenkin tuntemattomampi, ja turvaudunkin Internetiin etsiskelemään tietoja Keithistä. Käykin ilmi, että vuonna 1999 kuollut Keith on aikaisemmin kirjoittanut useitakin ufokirjoja, mutta salanimellä 'Commander X'. Käy myös ilmi, että tämän valenimen taakse kätkeytyi useita kirjailijoita, joista myös edellä mainittu Beckley oli yksi. Beckleylla ja Keithilla oli siis paljon yhteistä ufokirja-alalla.

Myös Keithin kirjassa selostetaan kaikki ns. vakio MIB-jutut, joista mainittiin jo Beckleyn kirjan yhteydessä (Maury, Bender, Heflin, Hopkins jne.). Keithin kirja eroaa selvästi Beckleyn kirjasta siinä, että tässä Keithin kirjassa on paljon enemmän tapauksia, jotka eivät ole niin tunnettuja, että kuuluisivat ns. vakio MIB-tapauksiin. Keith on myös paljon kriittisempi ja selostaa tunnollisesti löytämänsä tapaukset, mutta kritisoi niitä myös, jos löytää aihetta siihen. Hiukan yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että kun Beckley uskoo kaikkeen, ja ehkä on itse mukana synnyttämässä MIB-ilmiötä, niin Keith on enemmän skeptikko.

Tästä syystä Keith tuo myös esille, että kirjailija Gray Barker, joka on julkaissut useita värikkäitä ufokirjoja varsinkin 1960- ja 1970-luvulla, oli tunnettu pilailija, joka aktiivisesti pilaili ufotutkijoiden kanssa. Mm. tunnettu ufotutkija John Keel kertoo Keithin kirjassa, miten hän oli puhelinyhdistyksen avulla jäljittänyt eräitä kummallisia puheluita, joita hän oli saanut, ja kävi ilmi, että puhelut olivat tulleet Barkerilta. Barker harrasti myös kaikenlaista elektronista temppuilua puhelimessa, ja on luultavaa, että Barker on monen MIB-jutun takana. Useat tunnetut MIB-tapaukset ovatkin peräisin 1960-luvulta, jolloin ilmeisesti Barker oli aktiivisemmillaan. Paitsi yksityiset pilailijat, Keith suuntaa katseensa myös eri maiden vakoilujärjestöihin, ja olettaa, että esim. espanjalainen ns. UMMO-tapaus oli mahdollisesti Espanjan tiedustelupalvelun harjoitus.

Onko sitten kaikki MIB-tapaukset keksittyjä, pilaa tai eri maiden tiedustelujärjestöjen järjestämiä? Keith ei usko näin, vaan viittaa suureen määrään tapauksia, joille ei ole keksitty mitään järkevää selitystä. Keith viittaa tunnettuun tri Hopkinsin tapaukseen, ja kertoo toisen esimerkin, jolle ei ole löytynyt mitään järkeenkäypää selitystä:

Joseph Randall Murphy oli kanadalaisen rautatieyhtiön palveluksessa ja oli matkalla autossaan Brittiläisessä Columbiassa äitinsä luota 29.7.1977. Kello oli 22.45 ja hän oli Goldenin ja Radiumin välillä lähellä Harrogatea, kun yllättäen aivan kuin tyhjästä, musta Cadillac ylitti tien aivan hänen edessään. Murphyn valonheittimet valaisivat Cadillacin sisäpuolen ja Murphy näki aivan selvästi kuljettajan ja matkustajat. Edessä istui kaksi henkilöä. Kuljettaja katsoi suoraan eteen ja hänen vieressä istuva matkustaja käänsi päänsä katsoakseen Murphya kun he ohittivat hänet. Kaikki oli puettu samalla tavalla mustiin päällystakkeihin ja hattuihin. Cadillacissa istujat keinuivat hiukan auton liikkuessa ja Murphy huomasi, että Cadillac jätti jälkeensä pilven. Murphy näki selvästi kuljettajan viereisen matkustajan kasvot. Murphyn mielestä olisi odottanut, että matkustajan kasvoissa olisi näkynyt kauhua tai pelkoa tilanteen johdosta. Sen sijaan matkustajan ilme oli tyyni, mutta samalla katse oli intensiivinen. Kukaan Cadillacissa ollut ei näyttänyt siltä, että olisi ollut paniikissa tai poissa tolaltaan tilanteen johdosta.

Murphy äkkijarrutti ja astui ulos autostaan tutkimaan tilannetta, jolloin hän havaitsi, ettei mitään poikkitietä ollutkaan. Toisella puolella oli jyrkkä ylämäki ja toisella puolella tietä vastaavasti jyrkänne, joka johti alas laaksoon. Tutkittuaan paikkaa pitkään löytämättä mitään selitystä tapaukselle, Murphy jatkoi matkaansa, mutta pysähtyi lähimmälle Kanadan ratsupoliisin vartiopaikalle raportoidakseen tapauksesta. Vartiopaikka oli kuitenkin tyhjä sillä hetkellä ja syystä Murphy jatkoi matkaansa. Tapahtumahetkellä Murphy ei ollut lainkaan kiinnostunut ufoista eikä ollut ikinä kuullutkaan MIBeistä, mutta tapaus aiheutti sen, että hän myöhemmin perusti Ufology Society International -nimisen järjestön.

Ovatko kaikki MIB-kokemukset keksittyjä tai kuviteltuja? Tai onko MIBejä olemassa ihan oikeasti? Keith pohtii tätä kysymystä kirjan lopussa ja pohdiskelee asiaa jopa niin filosofisesti, ettei allekirjoittanut enää tahdo pysyä mukana hänen filosofisessa pohdiskelussaan. Keith miettii sitä, että onko tilanne usein sellainen, että ufokokemus pelästyttää havaitsijaa siinä määrin, että hän kauhuissaan itse synnyttää MIBit. Tässä yhteydessä Keith ryhtyy pohtimaan koko olemassaoloamme ja käsitystämme ympärillämme olevasta todellisuudesta. Onko koko elämämme vain unta?

Lopuksi Keith toteaa, että MIBeille saattaa olla kuusi eri selitystä:

1. HALLITUS. Esim. CIA ja esim. heidän MKUltra-kokeilunsa.
2. MUSTA LOOSI. Tällä Keith tarkoittaa erilaisia okkultteja yhdistyksiä.
3. PETOKSET. Petoksiakin tapahtuu jatkuvasti eri syistä.
4. HARHAT. Ihminen on altis harhoille ja moni MIB-havainto on kiistämättä jonkun tavallisen asian virhetulkinta.
5. MEDIA. Median kautta ovat monet kirjailijat vaikuttaneet MIB-juttujen syntyyn (Ray Palmer, Albert Bender, Gray Barker, Tim Beckley ja John Keel).
6. YLILUONNOLLISET MIBit.

Lopuksi näyttää olevan olemassa ihan oikeita MIBejä, jotka ovat olleet olemassa kautta aikojen. He ovat pukeutuneita mustiin, yrittävät vaientaa havaitsijoita, näyttävät olevan kotoisin kaukoidästä, he ovat usein erittäin pitkiä ja heillä on pitkät sormet. He kävelevät jäykällä tavalla ja kuulostavat puhuessaan koneelta. Usein heidän energiansa ehtyy ja heidän on nopeasti poistuttava. Heillä on usein tunnuksena 'kolmiossa oleva silmä'.

Björn Borg, 15.6.2004

takaisin ]