Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Alschuler, William R.:

The Science of UFOs. What if They're Real?

St. Martin's Griffin, NY 2002. 211 sivua

UFO-Finland ry julkaisi kirjani "Tähtitieteilijät ja ufot" kesäkuun alussa vuonna 2004. Pari viikkoa kirjan julkaisemisen jälkeen sain luettavakseni kaksi uutta kirjaa, jotka on kirjoitettu kahden tähtitieteen tohtorin toimesta. Toisen on kirjoittanut tähtitieteilijä, fil. tri Hugh Ross yhdessä fil. tri Mark Clarkin ja Kenneth Samplesin kanssa. Toisen on kirjoittanut tähtitieteen tri William R. Alschuler.

Näiden kahden tähtitieteen tohtorin välillä on sellainen ero, että Ross sanoo itseään kristityksi ja kristillinen kustantaja on myös julkaissut hänen kirjansa. Alschulerista taas en tiedä pitääkö hän itseään kristittynä vai ei. Rossin (ym.) kirjassa paljastuu, että tuon kirjan tekijät pitävät ufoja elävinä demoneina, jotka tekevät kaikkensa johtaakseen ihmisiä pois Jumalan luota.

Jäljelle jää sitten Alschuler. Mitä mieltä hän on oikeastaan ufoista? Tässä vaiheessa on paikallaan todeta, että Alschulerin kirja on täynnä fysiikkaa ja olisi kyllä suotavaa, jos lukijalla olisi sellaiset perustiedot tähtitieteestä ja fysiikasta, että hän pystyisi seuraamaan Alschulerin tekstiä kun hän puhuu avaruudesta, fysiikasta, ydinfysiikasta, madonrei'istä, takyoneista, kvanttifysiikasta jne. Allekirjoittaneen on täysin mahdotonta tässä lyhyessä esittelyssä tuoda esille kaikkea mitä Alschuler tuo esille, vaan on tyydyttävä muutamaan esimerkkiin.

Taustalla piilee jatkuvasti ajatus, millä tavalla 'mahdolliset' ufot pystyisivät matkustamaan avaruudessa. Alschuler on myös ilmeisesti hyvin aktiivisesti seurannut "Star Trek" -sarjaa, koska hän viittaa siihen toistuvasti.

Luettuani kirjan läpi, huomaankin, etten olekaan oikein saanut otetta, mitä mieltä Alschuler on ufoista. Uskooko hän niihin vai ei? Selailen ja luen Alschulerin kirjaa uudelleen. En vieläkään saa oikein otetta, mitä mieltä hän on ufoista. Yksi syy näyttää olevan se, että välillä Alschuler puhuu ufoista, välillä hän puhuu "Star Trek" -sarjasta, välillä hän puhuu ihmisen saavutuksista avaruudessa ja välillä hän sitten puhuu teorioista. Tämä onkin yksi syy, miksi kirjasta ei saa kunnon 'otetta'. Kaikkihan tietysti liittyy avaruuteen, mutta kun Alschuler välillä taas on kiinni amerikkalaisten avaruussaavutuksissa ja välillä teoreettisessa fysiikassa, ja hyppää edestakaisin näiden eri asioiden välillä, niin se antaa tälle kirjalla oman värinsä.

Vähitellen tajuan sitten myös, että yksi ongelma näyttääkin olevan se, ettei Alschuler itsekään oikein osaa päättää, millä jalalla tässä ufoasiassa pitäisi seistä. Välillä hänen vaakansa kallistuu sinne, ja välillä se kallistuu tänne. Kun tämän on tajunnut, niin onkin helppoa löytää esimerkkejä tästä tilanteesta kautta koko kirjan:

Alschuler on kiinnostunut ufoista siinä määrin, että hän on kirjoittanut tämän kirjan. Hän on myös aikaisemmin kirjoittanut nuorisokirjan "UFOs and Aliens: What Would You Do If You Met an Alien?".

Esipuheessa sivulla 1 Alschuler tuo esille, että hänen mielensä ei ole sulkeutunut ufoille, mutta että hän on skeptikko. Jo seuraavassa lauseessa hän kertoo taas, että ufot ovat kiehtoneet häntä lapsesta saakka. Hänen mielestään on olemassa suuri mahdollisuus, että galaksissamme on monellakin planeetalla erittäin älykkäitä olentoja, jotka kommunikoivat toistensa kanssa. Toisaalta taas hän ei usko, että ne vierailisivat toistensa luona tai olisivat ikinä käyneet Maassa. Mutta jos avaruusolennot laskeutuisivat Maan päälle, niin hän tahtoisi mielellään kätellä(?) heitä jos heillä on käsiä.

Alschuler julkaisee kirjassaan useita ufovalokuvia, jotka ovat sellaisia 'ettei kukaan ole pystynyt selittämään niitä' ja sitten taas myöhemmin hän kirjoittaa erittäin skeptisesti eräistä ufologian 'julkkistapauksista' kuten Roswellista ja Santillin humanoidin ruumiinavausfilmistä, sieppauksista, karjansilpomisista ja viljakuvioista.

Alschuler kiinnittää huomiota siihen, miten avaruutta valvotaan jo nykyisin keinoin. Jopa maasta käsin on harrastelijan onnistunut videokameralla filmaamaan kaukoputken kautta amerikkalaista avaruussukkulaa ja filmillä näkyy jopa, että sukkulan lastiruuman ovet ovat auki. Hubble-kaukoputki pystyy havaitsemaan vieraan 'normaalikokoisen' avaruusaluksen jos sen pinta on heijastava vaikka se olisi Kuun lähellä. Yhdysvallat (ja ilmeisesti myös Venäjä) pystyvät optisin laittein havaitsemaan kaikki kohteet, jotka ovat isompia kuin jalkapallo ja jos ne ovat lähellä Maapalloa olevalla kiertoradalla.

Joten miksei näitä vieraita avaruusaluksia sitten havaita? Alschuler pohtii sitä mahdollisuutta, että mahdolliset avaruusalukset ovat naamioineet itsensä, tai että ne ovat läpikuultavia tai ei-aineellisia. Alschuler viittaa tässä myös Smithsonian Astrophysical observatorion tähtitieteilijään Brian Marsdeniin, joka on kertonut, että he ovat havainneet kohteen, joka on kymmenen kertaa kauempana Maapallosta kuin Kuu ja jolle on annettu nimi '1991vg'. Sen kiertorata on miltei samanlainen kuin Maapallon ja Alschuler toteaa, ettei tiedetä onko se luonnollista alkuperää vai keinotekoinen. Alschuler toteaakin arvoituksellisesti, että 'jos se on keinotekoinen, niin ei ole varmaa, että se on peräisin Maapallolta'.

Alschuler käy erittäin perusteellisesti läpi millä tavalla avaruusalukset (ufot?) pystyisivät sittenkin liikkumaan avaruudessa kaikesta huolimatta. Hän käy läpi erilaisia työntöjärjestelmiä ja tuo esille niiden hyvät puolet ja haittapuolet. Kaikista ajateltavissa olevista vaihtoehdoista huolimatta ne ovat liian hitaita, jos nopeutta verrataan valon nopeuteen. Pitkien etäisyyksien johdosta on keksittävä joku muu tapa, jolla voidaan matkustaa avaruudessa ja hän pohdiskeleekin pitkään ns. madonreikiä ja voitaisiinko sellaisia rakentaa keinotekoisesti.

Ns. takyoneista Alschuler kertoo, että kun aikaisemmin oltiin hyvin kiinnostuneita niistä, koska ne kuulemma liikkuivat nopeudella, joka oli moninkertainen valon nopeuteen verrattuna, niin nykyisin ne eivät kiinnosta niinkään tutkijoita enää. Sen sijaan Alschuler tuo esille, että on olemassa toinen mielenkiintoinen tutkimuskohde, joka aiheuttaa hämmennystä tutkijoille. Alschuler kertoo että, jos meillä on fotonipari, jonka polarisaatio on sama, mutta kulkevat sellaisen peilin kautta, että fotonit lähtevät eri suuntiin pitkänkin matkan, niin jos tällöin toisen fotonin polarisaatio muutetaan esim. tavalla, että fotoni kulkee kristallin läpi, niin myös tämän fotonin parin polarisaatio muuttuu samalla tavalla välittömästi ja riippumatta siitä, miten pitkä välimatka näitä fotoneja erottaa. Miten tieto muutoksesta siirtyy toiselta fotonilta toiselle välittömästi, vaikka etäisyys saattaa olla valtava? Kenelläkään ei ole vielä vastausta siihen, miten tämä on mahdollista.

Siepattujen kertomukset vetosäteistä ja Star Trekissä käytetty tekniikka siirtää ihmisiä säteen avulla (='Beam Me Up, Scotty') paikasta toiseen, antaa Alschulerille aiheen pohtia tällaisen säteen käyttöä matkustuskeinona avaruudessa. Alschuler pohtii sitä vaihtoehtoa, että sen sijaan että lähetettäisiin materiaa, eli itse henkilö (dematerialisoituna) säteellä pitkiä matkoja, niin lähetettäisiin vain informaatio siitä, miten henkilö on rakennettu ja tämän informaation perusteella sitten rakennettaisiin uusi henkilö kohdepaikalla olevista ainesosista.

Tämä johtaisi siihen, että koska alkuperäinen henkilöhän on vielä olemassa, niin nyt on sitten olemassa kaksi samanlaista henkilöä. Alschuler pohtii sellaistakin vaihtoehtoa, että joskus tulevaisuudessa jos puhkeaa jokin galaktinen kriisi, niin paikasta A voitaisiin lähettää säteellä informaatiota jostakin tietystä diplomaatista ja tällöin tätä informaatiota voitaisiin lähettää moneen paikkaan, vaikkapa viidelle eri planeetalle. Tämä taas johtaa siihen, että silloin olisi olemassa kuusi identtistä henkilöä (alkuperäinen + 5 kloonia) ja nämä voisivat periaatteessa kaikki tavata toisensa.

Alschuler huomauttaakin ohimennen, että jotkut siepatut ovat väittäneet nähneensä kopion itsestään ufossa. Alschuler tuo myös esille sen vaihtoehdon, että mahdollisen diplomaattisen tehtävän jälkeen kloonit hävitetään. Jos klooneja ei hävitetä, niin tämä muuten johtaisi väestön liialliseen kasvuun, koska kloonejahan todennäköisesti tehtäisiin jatkuvasti lisää. Alschulerin pohtii myös siepattujen kertomuksia siitä, että muukalaiset 'tulivat suoraan seinän läpi ja että myös siepattu kuljetettiin suoraan seinän läpi'. Alschuler pohtii pitkään, ydinfysiikkaan viitaten miten tällainen olisi fyysisesti mahdollista kehittyneelle sivilisaatiolle.

Mistä sitten muukalaiset tulevat? Alschuler pohtii pitkään sitä mahdollisuutta, että ne ovat 4-ulotteisia, eli tulevat toisesta ulottuvuudesta ja tämä voisi selittää sen, että ne pystyvät kävelemään seinien läpi. Hauskana esimerkkinä Alschuler tuo esille, että tällainen 4-ulotteinen olento sopisi täydelliseksi pankkirosvoksi. Hän siirtyy omasta ulottuvuudestaan pankkiholviin ja tyhjentää sen ja katoaa taas omaan ulottuvuuteensa. Ja vaikka tämä pankkirosvo jäisi kiinni, niin se olisi hänelle yhdentekevää, koska eihän hän pysyisi sellissään montaa sekuntia, ennen kuin siirtyisi taas takaisin omaan ulottuvuuteen, eli pois sellistä.

Allekirjoittaneen on hiukan vaikea sanoa onko tämä kirja nyt sitten ufokirja, tähtitieteellinen kirja vaiko avaruusmatkailukirja, kun se on vähän kaikkea samanaikaisesti.

Kirjan lopussa Alschuler sanoo mahdollisista avaruusolennoista mm. näin: "Toisaalta, jos he ovat omaksuneet elämänmyönteisiä periaatteita, niin näyttää siltä, että pystyisimme tulemaan toimeen heidän kanssaan tasa-arvoisella tavalla huolimatta siitä miten paljon he ovat meitä edellä teknisesti. Tällöin heillä olisi samat oikeudet kuin ihmisillä ja heitä pitäisi kohdella samalla tavalla kuin ihmisiä kun he vierailevat luonamme tai asuvat keskuudessamme". Allekirjoittanut luule kyllä, että monella lukijalla olisi paljonkin sanottavaa tuohon käsitykseen, jos Maahan saapuisi avaruusolentoja, jotka ovat meitä paljon edellä teknisesti!

Uskooko sitten Alschuler ufoihin vai ei? Vaikka kuinka yritän löytää selvää vastausta tähän kysymykseen tutkimalla hänen kirjaansa, niin en löydä lopullista kannanottoa asiaan.

Lopuksi on pakko kommentoida erästä asiaa. Yleensä esim. kirjallisuusluetteloissa kerrotaan, kuka on kirjoittanut jonkun teoksen. Tai sitten kerrotaan, kuka on toimittanut jonkun teoksen jos siinä on esimerkiksi useiden kirjoittajien kirjoituksia. Alschulerin kirjan takakannessa, ja myös sivulla 211, on kuitenkin lueteltu useita kirjoja joita "Alschuler on kirjoittanut tai toimittanut", mm. "First Contact" ja "Are We Alone in the Cosmos?". Allekirjoittanut ei ole nähnyt näitä teoksia, mutta ainakin kirjallisuusluetteloiden mukaan "First Contact" -kirjan on kirjoittanut Ben Bova ja "Are We Alone in the Cosmos?" -kirjan on kirjoittanut Ben Bova ja Byron Preiss.

Kirjan lähdeluettelossa taas Alschuler sanoo itse, "että hän oli 'Are We Alone in the Cosmos?' -kirjan tiedetoimittaja". Mutta se, että joku on ollut mukana toimittajana kirjassa, ei anna oikeutta antaa lukijalle sellaista käsitystä, että olisi kirjoittanut tai toimittanut koko kirjan, varsinkin kun varsinaisten tekijöiden nimet on jätetty tyystin pois. Esim. allekirjoittaneelle tilanne aiheutti paljon työtä kun yritin selvittää, että kuka nyt sitten on kirjoittanut minkäkin kirjan.

Kirjan tekstistä ja lähdeluettelosta näkee, että Alschulerilla on ollut käytettävissään aika suppea valikoima ufoaiheista kirjallisuutta. Alschuler itse mainitsee kirjassaan varsin usein englantilaisen "UFO Magazine" -lehden ja myös usein Sturrockin kirjan (josta allekirjoittanutkin kirjoitti esittelyn jokin aika sitten). Kirjassa väitetään, että Hessdalen ja Trondheim sijaitsevat Ruotsissa ja CUFOSista käytetään lyhennettä JAHCUS, jota en ole milloinkaan nähnyt aikaisemmin.

Björn Borg, 23.6.2004

takaisin ]