Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Hickman, Jim:

5000 Years of UFOs: Are We Really Alone?

America House Book Publishers, Baltimore 2001. 255 sivua

"Eihän tällaista kirjaa voi suositella kenellekään."

Tässä kirjassa on niin paljon puutteita ja ihmeellisyyksiä, että en tiedä mistä aloittaa:

- Esimerkiksi sivulla 15 tekijä kertoo Yhdysvaltojen pelastusviranomaisesta FEMA:sta ja sen käsikirjasta, johon on otettu mukaan ufot. Hickman kertoo tuon kirjan tekijöistä Kramer & Bahmesta muutamalla rivillä, jonka jälkeen hän ryhtyy puhumaan muista asioista. Myös seuraavilla sivuilla Hickman puhuu muista asioista, kunnes sitten sivulla 19 yllättäen rupeaa puhumaan "kirjan tekijöistä" ja "Chuck" -nimisestä henkilöstä. Lukija on ymmällään. Mistä "kirjan tekijöistä" Hickman nyt puhuu ja kuka on "Chuck"? Tutkimalla perusteellisesti tekstiä huomaa sitten, että Hickman jatkaakin sivulla 15 aloittamaansa juttua Kramer & Bahmesta sivulla 19, vaikka välillä on sivukaupalla aivan muita asioita. En tiedä vieläkään kuka "Chuck" on, jos se ei sitten ole Charles Bahmen lempinimi. Tällaisia hyppäyksiä on kirjassa runsaasti, eli Hickman hyppää asiasta toiseen ilmeisesti sitä mukaan kun eri asiat pälkähtävät hänen päähänsä, ilman minkäänlaista järjestystä tai punaista lankaa. Ainoa kirjassa havaitsemani järjestys on se, että kirjan alkuun Hickman on kerännyt tapauksia, joissa mukana on ollut palomiehiä, koska itse on toiminut palomiehenä yli 20 vuotta.

- Kuten jokainen tietää, niin lainausmerkkejä käytetään silloin kun jotakin tekstiä lainataan, siitähän merkin nimikin tulee. Tätä asiaa ei lukija yleensä edes ajattele sen kummemmin, sitä pidetään niin itsestään selvänä asiana. Se on itsestään selvä asia kunnes törmää kirjaan, jossa näitä lainausmerkkejä ei sitten käytetäkään, tai käytetään miten sattuu, kuten tässä kirjassa. Ainakaan allekirjoittanut ei pysy mukana Hickmanin tekstissä, mikä on lainattu ja mikä on hänen omaa tekstiään, koska välillä näkee jonkun lainausmerkin ja sitten se/ne puuttuukin. Lukija ns. 'putoaa kärryiltä' toistuvasti, kun ei tiedä mikä teksti kuuluu minnekin.

- Hickmanin kirjassa on myös pilkut ja pisteet varsin usein väärin. Pisteen paikalla on pilkku ja pilkun paikalla on piste, joka aiheuttaa sen, että lukija taas 'putoaa kärryiltä' kesken lauseen.

- Hickman ei osaa englantiakaan. Varsin monessa otsikossa ja tekstissäkin on lauseita, jotka eivät englanniksikaan tarkoita yhtään mitään. Näyttää siltä, että liian pitkiä lauseita on vaan 'katkaistu' laittamalla piste jonnekin lauseen keskelle, jolloin saadaan aikaiseksi kaksi eri lausetta. Se ei häiritse sitten Hickmania ollenkaan, ettei kumpikaan erillään oleva lause tarkoita englanniksi yhtään mitään.

- Tekstissä on niin valtava määrä painovirheitä, että ainakin allekirjoittaneella lopuksi oli oikein hauskaa, kun niitä löytyi vaan lisää ja lisää. Näistä painovirheistä (=kirjoitusvirheistä) tulisi hyvin, hyvin pitkä lista, jos niitä kaikkia ryhtyisi luettelemaan, mutta annetaan tässä nyt vain muutama esimerkki:

- Englanniksi murha tai tappo on 'homicide' niin kuin jokainen tietää, joka on katsonut amerikkalaisia TV-sarjoja. Hickmanin kirjan sivulla 101 olevassa otsikossa on kuitenkin sana 'HOMOCIDE', mitä se sitten tarkoittaneekaan?

- Neuvostoliittolainen/venäläinen uutistoimisto 'Tass' on Hickmanin kirjassa 'Tuss'.

- Varsin tunnettu amerikkalainen Lorenzenin pariskunta (APROn perustajat, kirjailijoita) on Hickmanilla Lorenzo.

- Amerikkalainen ufokirjailija Strieber on tässä kirjassa, niin kuin yleensä tämän alan tusinakirjoissa, Streiber.

- Korff on Koff.

- Philip Corso on Phillip Corso.

- J. Allen Hynek on Alan Hynek.

Paino- ja kirjoitusvirheiden listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Paljon pahempi asia on sitten varsinaisten asiavirheiden määrä. Näitäkin on valtavasti. Mitäköhän asiantunteva ufologi sanoo seuraavasta sivulla 23 olevasta lauseesta: "Kahdenkymmenen turhauttavan vuoden jälkeen ja uhrattuaan miljoonia dollareita tutkimuksiin, ilmavoimat siirsivät tutkimukset NICAP-järjestölle, jonka kotipaikka oli Kensington, Marylandissa." (Tämä teksti liittyy Condon-komiteaan ja antaa ymmärtää, että kun Condon-komitea oli epäonnistunut työssään, niin ilmavoimat sitten siirsivät tutkimukset NICAPille.) Hickmanin yllä oleva teksti on täysin uskomaton virhe ufologian historiassa.

Hynekin havaintoluokittelu, joka on yleisesti tunnettu ja käytetty ufologiassa, näyttää sekin olevan hiukan epäselvä Hickmanille. Hickman puhuu vain tutkahavainnoista kun Hynek itse puhuu tutka/näköhavainnoista, jolla hän tarkoitti nimenomaan havaintoa, joka tehdään samanaikaisesti tutkassa ja paljain silmin.

Kuten edellä on mainittu, niin Hickmanin teksti on täysin sekavaa. Kirjassa ei ole edes sellaista tyhjää väliä tapausselostusten välillä, että huomaisi, koska yksi juttu päättyy ja seuraava alkaa, vaan ne ovat niin kiinni. Lähdeluetteloa tai viitteitä ei tietenkään ole ollenkaan koko kirjassa, paitsi että Hickman aina välillä viittaa johonkin tiettyyn kirjaan ja ottaa siitä tapausselostuksia. Sisällysluettelosta puuttuu sivujen numerot.

Vähitellen allekirjoittanut alkaa ymmärtää, miten Hickmanin kirja on syntynyt. Hickman on todennäköisesti avannut muutama alan tunnetun kirjan ja poimii sieltä sitten näitä havaintoselostuksia umpimähkään ja toistaa ne, mutta ei ole tässä toistamisessa niin kauhean tarkka, vaan esim. nimet ovat sitten usein väärin kirjoitettu.

Allekirjoittanut on aika varma siitä, että monet tapaukset luvussa 6 on otettu Bowenin luettelosta "The Humanoids". Luultavasti tästä syystä juuri tämä luku on hiukan selkeämpi kuin muut. Hickman ei kuitenkaan saa edes näiden muiden kirjojen tekijöiden nimiä oikein kirjaansa, kuten jo aikaisemmin mainitsin (Streiber, Lorenzo). Toinen esimerkki on Robert Loftin, joka Hickmanilla on Lofton. Kirjan koko luku 11 kertookin sitten jostain syystä Amerikan rakettipioneerista Goddardista, eli ei ollenkaan ufoista.

Kun allekirjoittanut pääsee suunnilleen kirjan sivulle 180, niin tilanne on jo lukijan kannalta täysin toivoton. Kun Hickman myös on lisännyt typeriä vitsejä tekstiin ja toisaalta kertoo petoksista ja toisaalta lainaa toisten tekstejä ja kaikki teksti on ympätty yhteen pötköön, niin lukija putoaa lopullisesti kärryiltä tässä vaiheessa. Asiaa ei auta se, että sivulla 184 Hickman kertoo saman jutun, jonka jo kertoi sivulla 81-82, sivulla 215 hän kertoo saman jutun, jonka jo kertoi sivulla 83 ja sivulla 216 hän kertoo saman jutun, jonka jo kertoi sivulla 18.

Mantellin tapausta selostetaan kahdessa eri paikassa (sivut 96-99 ja 221-222). Otsikot ovat usein kiinni itse tekstissä, vai ovatko ne edes otsikoita? En tiedä. Kirjassa on ehkä lainattu erästä Ruppeltin kirjettä ja myös Hynekin erästä kirjettä. Tai oliko teksti lainattu näiltä? Vai oliko teksti Hickmanin? En tiedä vieläkään, vaikka yritin selvittää asiaa.

Tästä kirjasta voi vain sanoa, että sekavampaa kirjaa on harvoin nähty tällä alalla. Kun tekijä viittaa siihen, että hän on vuosikausia toiminut mm. varapuheenjohtajana Skywatch International -nimisessä ufoyhdistyksessä, niin se tieto on lähinnä haitaksi tuolle yhdistykselle. Eihän tällaista "kirjaa" voi suositella kenellekään.

Björn Borg, 22.9.2004

takaisin ]