Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Hickson, Charles & Mendez, William:

UFO Contact at Pascagoula

Wendelle C. Stevens, Tucson, AZ 1983. 274 sivua

Kaksi telakkatyöläistä, 45-vuotias Charles Hickson ja 18-vuotias Calvin Parker, olivat eräällä laiturilla kalastamassa Pascagoulassa, Mississippissä 12.10.1973, kun ufo laskeutui lähelle heitä ja ulos leijui kolme olentoa, jotka veivät miehet ufoon. Ufossa suuri keinotekoinen silmä tutki heitä. Miehet kuitenkin muistivat tapauksen ilman hypnoosia ja lähtivät suoraa tietä poliisin puheille heti sen jälkeen, kun heidät oli palautettu laiturille. Heitä vanginneiden olentojen iho oli ollut ryppyinen, kuin elefantin iho. Hicksonin ja Parkerin mielestä kyseessä oli ehkä jonkinlainen univormu ja molemmat olivat sitä mieltä, että kyseessä oli jonkinlaiset robotit.

Poliisiasemalla miehet jätettiin yksin vähäksi aikaa ja huoneessa oli miesten tietämättä mikrofonit. Poliisi odotti, että miehet paljastaisivat itsensä ja huijauksensa, kun he luulivat olevansa yksin. Päinvastoin kävi ilmi, että Calvin Parker rupesi rukoilemaan. Kaikki viittasi siihen, että he olivat olleet mukana kauhistuttavassa tapahtumassa. Tapausta tutkineet Sheriffi Fred Diamond ja ylikomisario Glen Ryder totesivat myöhemmin, että jos miehet valehtelivat "niin heidän pitäisi olla Hollywoodissa".

Pascagoulan sieppaus on eräs maailman kuuluisimmasta sieppaustapauksesta. Voidaan heti alkuun todeta, että Hickson ja Parker olivat nimenomaan pyytäneet, ettei sheriffi kertoisi tapauksesta lehdistölle. Asia vuoti kuitenkin julkisuuteen välittömästi ja herätti valtavaa huomiota.

Charles Hickson selvisi kokemuksesta paremmin kuin Parker, joka sieppauksen jälkeen koki useita hermoromahduksia. Hicksonin ja Mendezin kirjassa kerrotaankin asiat miltei pelkästään Hicksonin näkökulmasta, koska Parker ei ole tahtonut puhua asiasta ollenkaan julkisuudessa.

Kirjassa tuodaan esille se seikka, ettei Hickson ja Parker olleet ainoat, jotka näkivät ufoja tuohon aikaan. Poliisikonstaapeli Charles Delk oli muutama päivä aikaisemmin ajanut takaa ufoa Petal-nimisellä paikkakunnalla Mississippissä yli puolen tunnin ajan, jolloin hän takaa-ajon aikana eräässä vaiheessa olikin joutunut suoraan ufon alle, jolloin hänen autonsa moottori, radio ja valot olivat sammuneet. Myös Larry Booth -niminen henkilö ilmoitti, että hän oli havainnut ufon 11.10. Pascagoulassa.

Skeptikot ovat tuoneet esille, että lähellä sieppauspaikkaa oleva siltavahti ei ollut huomannut mitään ufoa. Tähän toteaa kuitenkin kirjan kirjoittajat, että kun myöhemmin tarkkailtiin siltavahdin rutiineja niin havaittiin, että hän useimmiten istui sisällä isossa nojatuolissa, jonka selkä oli sieppauspaikalle päin. Usein havaittiin myös, että vahti oli ulkona tupakalla koppinsa sillä puolella, joka oli poispäin sieppauspaikasta. Jotkut henkilöt suorittivat myös kokeen, jossa he menivät sieppauspaikalle ison valonheittimen kanssa ja sieltä valaisivat siltavahdin koppia keskellä yötä ilman että vahti huomasi valoa. Niinikään oli sieppauksen jälkeen iso rekka-auto ajanut sillan kaiteen läpi ja syöksynyt mereen vain muutama sata metriä siltavahdin kopista, eikä asiaa huomattu ennen kuin seuraavana aamuna. Kirjan tekijät ovat näin ollen sitä mieltä, ettei sillä ole mitään merkitystä, ettei siltavahti huomannut sieppausta.

Nykyisin pidetään sieppaustapauksissa tavanmukaisena, että henkilö, joka on kokenut sieppauksen tai havainnut ufoa lähietäisyydeltä, useimmiten jälkeenpäin saakin havaita ufoja uudelleen. Ufohavainto tai sieppaus onkin näin ollen vain alkua toistuville ufohavainnoille. Tätä ilmiötä kutsutaan 'repeater'-ilmiöksi ('toistumis'-ilmiöksi) ja tämän sai myös Hickson kokea, kun myöhemmin havaitsi uudelleen ufoja.

Varsin merkittävä tapaus sattui äitienpäivänä 12.5.1974, kun Hickson, hänen vaimonsa Blanche, Hicksonin 12-vuotias poika Curt, Hicksonin 20 kuukautta vanha tytär Trisha, Hicksonin tytär Sheila ja Sheilan aviomies Kenny ja heidän pikkuvauvansa sekä Kennyn nuorempi veli Ernest olivat kaikki matkalla samassa autossa. Samassa autossa oli näin ollen yhteensä 8 henkilöä, jotka havaitsivat ufon, joka lähestyi autoa vasemmalta, lensi vähän aikaa auton edessä, jonka jälkeen se ylitti tien ja miltei laskeutui pysähtyneen auton oikealle puolelle. Ufo oli valtava ja siinä oli rivi ikkunoita.

Kaikki autossa olleet aikuiset ja vanhemmat lapset ovat vakuuttaneet, että näin tapahtui todellakin. Hickson oli yrittänyt väkisin ulos autosta lähestyäkseen ufoa, mutta muut autossa olleet olivat estäneet häntä poistumasta autosta. Tässä tapauksessa, samoin kuin toisissa tapauksissa, Hickson kuuli telepaattisen viestin jonka mukaan 'heidän ei pitänyt pelätä, olemme täällä auttamassa, mutta aika ei vielä ole kypsä'.

Mitä mieltä meidän pitää nyt olla tästä sieppauksesta? Parker ei ole puhunut eikä puhu asiasta vapaaehtoisesti ja on kärsinyt useasta hermoromahduksesta tapauksen jälkeen. Hickson pysyy kertomuksessaan vielä tänä päivänäkin. (Yllämainittu kirja on julkaistu jo vuonna 1983, mutta Hickson esiintyy useassa myöhemmässä dokumenttiohjelmassa).

Detroitissa sijaitsevan Harper-sairaalan kliininen psykologi, fil. tri Bernard A. Bast, tutki vuonna 1976 Charles Hicksonia ja Calvin Parkeria ja kirjassa julkaistaan Bastin 14-sivuinen raportti, jossa todetaan, että Charles Hickson on kaikin puolin normaali ja psyykkisesti terve. Calvin Parker taas kärsi sieppauksen jälkeen useista hermoromahduksista. Tri Bast toteaa kuitenkin, ettei hän ole löytänyt mitään viitteitä psyykkisistä ongelmista Parkerin kohdalla ennen sieppausta.

Björn Borg, 12.10.2004

takaisin ]