Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Howe, Linda Moulton:

An Alien Harvest

L. M. Howe Productions, Littleton, Colorado 1989. 455 sivua

Muukalaiset ovat korjaamassa satoa, ja siitä Howen kirja on saanut englanninkielisen nimensäkin An Alien Harvest (= Muukalaisten sadonkorjuu).

Linda Moulton Howe toimi ABC:n toimittajana Bostonissa vuonna 1975 kun hänen puhelimensa soi. Langan toisessa päässä oli hänen veljensä, joka palveli helikopterilentäjänä ilmavoimien Malmstromin tukikohdassa Montanassa. Hänen veljensä kertoi kuinka 'jalkapallokentän kokoinen, oranssinvärinen ufo oli leijunut erään ohjussiilon yllä ja valaissut sitä valollaan ja saanut aikaiseksi sen, ettei ohjus toiminut. Tukikohta oli asetettu hälytystilaan ja hänen veljensä oli lennättänyt sotilaspoliiseja paikalle'.

Myöhemmin Howe sai uuden työpaikan CBS:ltä Denverissä ja muutti Denveriin jossa sai ensimmäisen kerran kuulla karjansilpomisista. Asiat johtivat sitten siihen, että Howe kirjoitti nyt esiteltävänä olevan karjansilpomisista kertovan kirjan An Alien Harvest, josta on tullut alan klassikko. Kirjan pohjalta Howe teki sitten myös filmin, joka sai nimekseen A Strange Harvest ja joka voitti Emmy-palkinnon.

Howe aloittaa kertomuksensa karjansilpomisista kuuluisalla Snippy/Lady -tapauksella vuodelta 1967. Lady-niminen hevonen löydettiin silvottuna, mutta ensimmäisessä tapauksesta kertovassa lehtijutussa toimittaja oli sekoittanut hevosten nimet ja käytti vahingossa Ladyn varsan Snippyn nimeä. Koko ufomaailmassa tunnettu Snippy-tapaus pitäisikin oikeasti olla tapaus 'Lady'. Jotkut kirjailijat ovat tästä perillä, toiset taas eivät.

Kirjan alkuosa on täynnä valokopioita karjansilpomisia käsitelevistä lehtijutuista. Lisäksi kirjassa on runsaasti isokokoisia värikuvia silvotuista lehmistä. Näissä valokuvissa näkyy selvästi, mistä on kysymys: lehmistä on leikattu useimmiten yksi silmä, yksi korva ja kieli, jolloin samalla on poistettu kaikki suun ympärillä oleva kudos. Niinikään on poistettu utareet, sukupuolielimet ja usein myös peräsuoli peräaukkoineen. Leikkaus on yleensä tehty terävällä työkalulla, mutta esim. lääket. tri Altschulerin käsityksen mukaan leikkaus on tehty jollakin laseria muistuttavalla työkalulla. Mahdollista laserin käyttöä pohdittaessa on kuitenkin muistettava, että tietojen mukaan tuohon aikaan vielä ollut käytössä mitään kenttäolosuhteisiin sopivaa laseria.

Howe oli mukana filmaamassa Denveriläisessä Rose Medical -sairaalassa, kun siellä vuonna 1979-80 tehtiin laserilla koe, jossa kuolleesta kanasta poistettiin 5x0,3 cm:n pala. Poistaminen kesti 17 minuuttia ja ennen sitä henkilökunnalta meni puoli tuntia laitteiden asentamiseen ja virittämiseen. Usein ihmetelty asia on veren puuttuminen lehmistä. Milloinkaan ei ole löydetty auton renkaiden jälkiä tai jalanjälkiä lehmien löytöpaikoilta, sen sijaan usein kylläkin merkillisiä painaumia maassa.

Kirjassa olevan tiedon mukaan senaattori (ja entinen astronautti) Harrison Schmitt mainitsi eräässä kirjeessä vuonna 1979, että oli tapahtunut 8000 karjansilpomista ja Washington Post -lehden 1.1.1986 julkaiseman jutun mukaan oli tapahtunut 2000-10000 karjansilpomista.

Ufotutkijoiden mukaan karjansilpomiset ovat suoraan yhteydessä havaittuihin ufoihin ja muukalaisiin. Eräskin silminnäkijä kertoo nähneensä kaksi humanoidia jotka 'liitelivät' erään aidan ylitse, ja toinen kertoo törmänneensä kahteen humanoidiin, jotka kantoivat vasikkaa välissään. Mustia tunnistamattomia helikoptereita on usein havaittu lähellä silvottuja eläimiä.

Allekirjoittanut on aikaisemmin muissa kirjoissa lukenut tästä Howen kirjasta, ja tiesin, että sitä pidetään karjansilpomiskirjallisuuden klassikkona. Siksi onkin yllättävää, ettei koko kirja olekaan omistettu karjansilpomistapauksille. Kirjassa keskustellaankin myös ufohavainnoista, sieppauksista, MJ-12:sta ja monesta muusta asiasta.

Howe antaa kirjassaan paljon tilaa siepattujen kertomuksille. Eräs tapaus liittyy toukokuussa 1980 New Mexicossa tapahtuneeseen äidin ja hänen 6-vuotiaan poikansa sieppaukseen ja Howe antaa tälle tapaukselle tilaa jopa 38 sivun verran. Siepattu äiti kertoo, miten hän oli poikansa kanssa nähnyt, kuinka ufoon nostettiin lehmä samalla kuin heidät itseään siepattiin. Poikkeuksellista tässä kertomuksessa on se, että paikalla oli kaksi ufoa ja äiti nostettiin toiseen kun poika taas nostettiin toiseen ufoon. Äiti näkee, kuinka lehmää silvottiin, vaikka se edelleen oli elossa.

Ufossa äiti saa raivokohtauksen, koska ei tiedä, mitä hänen pojalleen tehdään. Tämä näyttää aiheuttavan hämminkiä sieppaajien keskuudessa, jotka näyttävät liikkuvan umpimähkään sinne tänne. Sieppaajat palaavat järjestykseen vasta kun kookkaampi olento saapuu paikalle. Ufon miehistö ei keskustele äidin kanssa. Ufossa äiti näkee allasrivistön ja tutkiessaan näitä altaita, hän näkee niissä kelluvan eläinten ja ihmisten ruumiinosia. Hän näkee kelluvan altaassa ihmisen silmän, irtonaisen ihmisen käden ja muita ruumiinosia sekä valtavan ison kielen. Jostain syystä altaassa oleva neste aiheuttaa sen, että altaassa olevat ruumiinosat vaikuttavat erittäin suurilta. Altaisiin johtaa putkia, joissa juoksee jokin neste, ja altaista pois johtaa taas toiset putket. Äiti toteaa, että allasrivistö muistuttaa jonkinlaista teollista käsittelylaitosta. Pikkupoikaa on haastateltu erikseen ja on myös kertonut kokemuksestaan ufossa.

Kirjan vaikuttavimpiin selostuksiin kuuluu kertomus Judy Doratysta. Judy oli palaamassa bingoillasta Texasin Houstonista toukokuussa 1973. Mukana autossa oli Judyn äiti sekä tytär Cindy ja Judyn kaksi lankoa. Kaikki havaitsivat kirkkaan valon taivaalla. Autossa olevat keskustelivat, mikä se voisi olla ja Judy pysäytti auton ja meni ulos katsomaan valoa. Vasta saavuttuaan kotiin he havaitsivat menettäneensä aikaa selittämättömällä tavalla.

Howe käsittelee Judyn kertomusta jopa 53 sivun verran ja suurin osa tästä muodostuu siitä, kun Judy hypnoosissa kertoo sieppauksestaan ja keskustelustaan humanoidien kanssa ufossa. Hypnoosissa ilmenee, että Doratyn perhe osui paikalle vain sattumalta kun muukalaiset juuri olivat nostamassa jotain pikkueläintä ufoon. Muukalaiset eivät antaneet tämän asian häiritä itseään, vaan jatkoivat työtänsä, mutta käyttivät kuitenkin samalla tilaisuutta hyväkseen ja ottivat Judyn ja hänen tyttärensä ufoon tutkimuksia varten.

Ufossa Judy näkee, kuinka muukalaiset ryhtyvät töihin välittömästi, kun eläin on saapunut ufoon ja ryhtyvät silpomaan sitä. Samalla tavalla, kuin äiti edellä kerrotussa tapauksessa, niin myös Judy näkee ufossa altaita, joissa kelluu ihmisten ruumiinosia. Judy näkee kudosta, joka näyttää leikatulta, silmiä ja kiveksiä. Samalla tavalla kuin edellisessä äiti-tapauksessa, niin myös Judy näkee putkia, jotka johtavat altaisiin ja pois niistä.

Hypnoosissa Judy saa sellaisen raivokohtauksen, että herää hypnoosista, kun hän näkee oman tyttärensä makaavan tutkimuspöydällä ufossa. Hän pelkää, että muukalaiset ryhtyvät silpomaan tytärtä samalla tavalla kuin näkemäänsä pikkueläintä. Mielenkiintoista tässä sieppaustapauksessa on se, että Judy keskustelee ufossa pitkään muukalaisten kanssa siitä, mistä he tulevat, miksi he tulevat ja miksi he sieppaavat eläimiä ja ihmisiä. Muukalaiset eivät välitä siitä, että he keskustelevat Judyn kanssa, koska heidän sanojensa mukaan 'Judy ei kuitenkaan tule muistamaan mitään sieppauksestaan'.

Muukalaiset kertovat Judylle, ettei hän ymmärtäisi jos he yrittäisivät selittää, mistä he ovat kotoisin, mutta että heidän asemapaikkansa on Maa. He kertovat, että ihminen on saastuttamassa lopullisesti Maapalloa ja että tämä saastuttaminen vaikuttaa, ei vaan ihmiseen, vaan myös 'muihin' ja tästä syystä sitä on estettävä. Muukalaiset tähdentävät, että he tällä saastuttamisella tarkoittavat asiaa, jota ihminen ei vielä lainkaan ymmärrä, eli että kyseessä on eräs myrkky, joka jo on levinnyt maaperään ja veteen, mutta josta ihminen ei ole tietoinen, ja että lähiaikoina jos ja kun tämä myrkky pääsee kosketukseen erään toisen aineen kanssa, niin tapahtuu kemiallinen reaktio, joka tulee saastuttamaan koko Maapallon lopullisesti. Tästä syystä muukalaiset sieppaavat karjaa ja muita eläimiä sekä ihmisiä ja tutkivat heitä tarkistaakseen, miten pitkälle tämä myrkytys on edennyt. Muukalaisten mukaan myrkytys on jo edennyt niin pitkälle, että suuri määrä ihmisiä tulee kuolemaan joka tapauksessa.

Hypnoosissa Judy kertoo, ettei ymmärrä mistä myrkystä muukalaiset puhuvat, mutta saa lopuksi sanottua, että se liittyy jotenkin plutoniumiin, eli ... 'plutoniumiin, ...103 plutoniumiin..., ja siihen liittyy R-kirjain jollain tapaa...'

Mielenkiintoista Judyn tapauksessa on myös se, että hän sieppauksen aikana vaikuttaa olevan kahdessa paikassa samanaikaisesti. Hän voi nähdä itsensä sekä sisällä ufossa ja samalla istuvan autossa, ja itse asiassa hän pystyy katsomaan itse ufoakin sekä sisäpuolelta että ulkopuolelta miltei samanaikaisesti. Judyn mukaan muut autossa olijat, paitsi hän ja hänen tyttärensä, eivät tajua että Judy ja hänen tyttärensä on siepattu, vaan ovat kuin lamaantuneita.

Howe kertoo myös 11 sivulla eräästä pariskunnasta, joka siepattiin Denverissä vuonna 1980. Mies kertoo kuinka hänen 'aivojaan tyhjennettiin. Oli kuin olisi rakennettu jonkinlainen tunneli minun aivoistani heidän aivoihinsa ja sitä pitkin imetty kaikki tieto mikä minun aivoissani oli. Sitten he palauttivat aivojeni sisällön minulle takaisin putkea pitkin. Mutta nyt aivoihini oli lisätty jotakin, vaikka en osaa sanoa mikä se on'.

Ufologia on täynnä mysteereitä, ja yksi näistä mysteereistä on Linda Moulton Howen tekemättä jäänyt filmidokumentti ufoista, joka hänen piti tehdä yhteistyössä Yhdysvaltojen ilmavoimien kanssa.

Kolme vuotta sen jälkeen kun Howen filmi A Strange Harvest oli esitetty ensimmäisen kerran, HBO-filmiyhtiön eräs johtaja otti yhteyttä Hoween ja tiedusteli hänen halukkuutta ufofilmin tekemiseen. Asian edistyessä ilmeni, että myös CAUS-järjestön Peter Gersten oli mukana projektissa, koska Gerstenillä oli yhteyksiä ilmavoimien tiedusteluagenttiin Richard Dotyyn. Doty kertoi, että hän joutui ensimmäisen kerran tekemisiin ufojen kanssa vuonna 1977, kun ufo laskeutui ilmavoimien Ellsworthin tukikohtaan Etelä-Dakotassa.

Howe matkustaakin 9.4.1983 Albuquerqueen tapaamaan Dotya. He ajavat Dotyn autossa ilmavoimien Kirtlandin tukikohtaan, jossa Doty Howen suureksi hämmästykseksi näyttää Howelle ne paperit, jotka myöhemmin tuli tunnetuiksi MJ-12 papereina. Doty näyttää Howelle myös muita asiakirjoja, joissa kerrotaan ufoista ja niiden maahansyöksyistä, kuolleista humanoideista ja humanoidien vierailuista ilmavoimien eri tukikohtiin. Howe saa katsoa näitä asiakirjoja, mutta ei saa kopioida niitä eikä edes tehdä muistiinpanoja.

Myöhemmin ilmenee, että se dokumenttifilmi, jonka Howen piti tehdä, on peruutettu ilmavoimien taholta. Howe ottaa yhteyttä Robert Emeneggeriin, joka on kymmenen vuotta aikaisemmin saanut osakseen saman kohtelun kuin Howe. Myös Emeneggerille tarjottiin aikoinaan tilaisuus tehdä ufofilmi yhteistyössä ilmavoimien kanssa, ja myös Emeneggerin kohdalla ilmavoimat perääntyivät. Emenegger kirjoitti omasta kokemuksestaan kuitenkin kirjan UFOs Past, Present and Future, jossa on myös piirros humanoideista, jotka väitetään vierailleen Hollomanin tukikohdassa. Kirjan myöhemmistä painoksista on kuitenkin, syystä tai toisesta, kuvaosasto poistettu.

Howen vierailu Kirtlandin tukikohtaan antaa aiheen hyvin moneen kysymykseen. Doty ei ollut mikään salaperäinen agentti tai 'agentti' tai 'entinen' agentti tai 'pseudoagentti', vaan ihan oikea ilmavoimien virkamies, joka tunnettiin Kirtlandin tukikohdassa. Dotylla oli avaimet ja pääsy tiedustelupalvelun taloon ja siellä oma huone. Portilla ollut vartija tunsi Dotyn ulkonäöltä jne.

Mikä oli tämän käynnin tarkoitus? Miksi Howelle näytettiin edellä mainittuja asiakirjoja? Ja miksi puhuttiin dokumenttifilmin tekemisestä, ja miksi se peruutettiin? Toinen merkillinen asia, joka nousee esille tässä yhteydessä on se, että ufologian yleisen käsityksen mukaan MJ-12 dokumentit lähetettiin ufotutkijoille filmirullan muodossa vasta joulukuussa 1984, eli miltei kaksi vuotta sen jälkeen, kun niitä oli jo näytetty Howelle Kirtlandin tukikohdassa. Sopii kysyä, että mistä oikein on kysymys?

Doty itse on myöhemmin vahvistanut tavanneensa Howen Kirtlandin tukikohdassa ja olleensa yhteydessä Hoween useitakin kertoja, mutta kieltää täysin näyttäneensä mitään ufoasiakirjoja Howelle tai keskustelleensa mistään filmistä hänen kanssaan.

Howe antaa kirjassaan tilaa jopa 45 sivun verran (eli koko luku 8) William Milton Cooper -nimiselle henkilölle, joka on tunnettu siitä, että hän väitteensä mukaan näki salaisia ufodokumentteja palvellessaan Yhdysvaltojen laivastossa. Cooper väittikin aikoinaan, että Yhdysvaltojen hallitus salasi tahallaan tietonsa ufoista ja kertoo sitten hallituksen salaisista ufoprojekteista Howen kirjassa. Ufologiassa Cooper on pidetty 'ufologisen valtavirran reuna- alueella' liikkuvana henkilönä, jota ns. vakavat ufotutkijat usein ovat yrittäneet vältellä. Siksi onkin vähän ihmeellistä, että Howe on antanut näin paljon tilaa Cooperille. Howe tahtoo kuitenkin tuoda esille, miten hyvä mies Cooper on julkaisemalla esim. hänen sotilasansioluettelonsa. Howe ei kirjan julkaisemisen aikaan tietenkään voinut tietää, että Cooper 1990-luvulla kuolisi tulitaistelussa poliisin kanssa, kun Cooper oli linnoittautunut kotiinsa eikä suostunut antautumaan poliisille.

Varsin mielenkiintoinen on kertomus Big Mamasta ja Baby UFOsta: Marraskuun 1976 ja kevään 1977 välisenä aikana ihmiset Sterlingissa, Coloradossa, kerääntyivät melkein joka yö katsomaan suurta leijuvaa valoa. Pienemmät valot tulivat ulos tai menivät sisään suurempaan valoon. Paikkakuntalaiset ristivät pian suuremman valon Big Mamaksi (= Iso tai paksu mamma) ja pienemmät valot Baby UFOiksi. Usein nähtiin, että Big Mamasta tulevat pienet valot laskeutuivat maahan.

Sterling Journal Advocate -lehden toimittaja Bill Jackson vuokrasi teleobjektiivin ja siihen kuuluvan jalustan. Jackson näki ufoja usein, ja kerran valtavan suuren ufon, joka lensi hänen ylitseen täydellisessä hiljaisuudessa. Jackson onnistui kuvaamaan sekä Big Maman, että siitä ulos tulevia Baby UFOja useita kertoja. Kuvissa näkyy Big Mama valtavana valokohteena ja siitä tulevia valojuovia, eli Baby UFOjen lentoradat filmillä. Jackson käytti valotusaikoja 15 sekuntia - 1 minuutti.

Kirjassa verrataan myös Jacksonin mustavalkoisia kuvia Arkansissa vuonna 1988 otettuihin värivalokuviin, ja ne näyttävät miltei identtisiltä. Kirjassa haastatellaan myös sheriffi Tex Gravesia, joka kertoo, että he useita kertoja yrittivät lentokoneella tavoittaa Big Maman. Graves kertoo: "Vaikka miten yritimme, niin emme ikinä päässeet 1,5 kilometriä lähemmäksi sitä. Se ikään kuin vahti meitä, eikä päästänyt meitä lähelle. Apulaisseriffi Jerry Wolever valittaa myös eräässä lehtijutussa, miten Big Mama ikään kuin leikki heidän kanssaan, eikä päästänyt sheriffejä lähelleen, vaan vetäytyi kauemmas tai katosi välillä kokonaan. Sheriffit kertoivat myös, miten Big Mama vaihtoi muotoa aina välillä: Ensin se oli pyöreä, sitten kadotimme sen näkyvistä 15 minuutiksi. Kun se ilmestyi uudelleen se muistutti muodoltaan kyyneltä. Sen väri muuttui valkoisesta punaiseksi, sitten vihreäksi ja takaisin valkoiseksi".

Apulaisseriffi Keith Wolverton puolestaan kertoo kummallisesta kiinteäsiipisestä lentokoneesta, joka kuitenkin leijui paikallaan ja sitten 'haihtui' pois. (Wolverton julkaisi itse myöhemmin karjansilpomisista kertovan kirjan Mystery Stalks the Prairie.

Sivulla 223 lukija kohtaakin yllätyksen: Kirja onkin loppu! Lukija ei ole varautunut siihen, että 455-sivuisessa kirjassa törmää loppusanoihin jo sivulla 223. Erilaiset liitteet muodostavat sitten kirjan loppuosan, ja onhan niitäkin usein hauskaa lukea, mutta yllättäväähän se on.

Howen käsitys siitä, mistä on kysymys on selvä: Ufojen miehistöt silpovat karjaa ja sieppaavat ihmisiä syistä joita emme tunne. Muukalaiset ovat korjaamassa satoa, ja siitä Howen kirja on saanut englanninkielisen nimensäkin An Alien Harvest (= Muukalaisten sadonkorjuu).

Björn Borg, 12.1.2005

takaisin ]