Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Glenday, Craig:

The UFO Investigator's Handbook. The Practical Guide to Researching, Identifying, and Documenting Unexplained Sightings

Eddison Sadd Editions, Ltd., London 1999. 144 sivua

"Tämä kirja palvelee erinomaisesti asiallisena ufoalan turistioppaana."

Ryhtyessäni tutustumaan tähän kirjaan, niin aluksi luulin, että kyseessä on tylsä kirja, joka tylsällä tavalla kertoo, miten ufotutkijan pitää suorittaa kenttätutkimuksia ja millaisia varusteita hänellä pitää olla mukana. Kirjan nimihän on "The UFO Investigator's Handbook" (= Ufotutkijan käsikirja).

Erehdyin pahasti. Kertoohan kirja myös yllämainituista asioista (ja asiallisella tavalla), mutta tähän kirjaan on saatu mukaan niin paljon muitakin asioita, että sitä vain ihmettelee. Tähän on päästy teksteillä, jotka kertovat asiasta kuin asiasta tietoiskun tapaisilla lyhyillä ja ytimekkäillä teksteillä. Ja tiedot ovat asiallisia ja paikkansapitäviä. (Löysin kirjasta vain yhden pikkuvirheen, enkä ainoatakaan kirjoitusvirhettä). Esipuheen kirjaan on kirjoittanut ydinfyysikko Stanton Friedman, joka aiheellisestikin kehuu tätä kirjaa.

Kirjan ensimmäisessä luvussa käydään läpi ufohavaintoja ja mitkä kaikki asiat voivat aiheuttaa uforaportin, vaikka kyseessä on tavallinen ilmiö. Tekijä kiinnittää huomiota mm. siihen, että nykyisinhän ilmalaivat ovat tulleet takaisin taivaalle. Esimerkiksi englantilaisen Virgin-lentoyhtiön omistaja Richard Branson on rakennuttanut kokonaista 11 ilmalaivaa, joita käytetään mainostamiseen lähinnä Englannissa. Branson itse sai kerran päähänsä pukeutua hopeiseen 'avaruuspukuun' ja sai kun saikin aikaiseksi uforaportin ja poliisin peräänsä.

(Muutama päivä sitten kerrottiin televisiouutisissa, kuinka amerikkalainen keksijä Rutan sai 10 miljoonan dollarin palkinnon siitä, että hänen avaruusaluksensa pääsi ensimmäisenä siviilialuksena avaruuteen. Eräässä ohjelmassa Rutania haastatellaan yhdessä Bransonin kanssa, ja Rutan kertoo, että Branson on tilannut 10 kpl tällaista avaruusalusta, jotka tulevat viemään turisteja avaruuteen. - B.B:n huomautus).

Glendayn kirjassa on niin paljon asiallista ja hyvää tietoa, että on vaikeata kirjoittaa siitä edes esittelyä, koska perusteellisesta esittelystä tulisi yhtä pitkä kuin itse kirjasta. Joudun tästä syystä poimimaan vain muutamia yksityiskohtia sieltä sun täältä.

Yksi asia, joka heti pistää silmään, on kirjan todella hieno kuvitus. Kirjassa on runsaasti hyvälaatuisia valokuvia, joista monet ovat tuttuja, ja toisia taas en ole aikaisemmin nähnyt. Allekirjoittanut ihmettelee kirjan mahdottoman hienoja piirustuksia, jotka kaikki ovat minulle uusia, ts. en ole aikaisemmin nähnyt niitä. Ne herättävät sen verran huomiota, että ryhdyn etsimään taiteilijan nimeä, joka kumma kyllä, ei ole mainittu kirjan kannessa, eikä etusivulla niin kuin tapana on. Allekirjoittanut ryhtyy sitten toden teolla etsimään taiteilijan nimeä, ja pitkän etsimisen jälkeen löydän kirjan lopusta, monen, monen muun nimen joukosta, nimen Raj Chavda, sekä kirjan tekijän huomautuksen 'the best UFO artwork I've seen' ( = 'parhaat UFO-taideluomukset, mitä olen nähnyt'). Hänkö nämä kaikki piirustukset on tehnyt? En ole varma. On loukkaavaa ko. taiteilijaa kohtaan, että kirjan kustantaja/tekijä tällä tavalla ovat piilottaneet näiden hienojen piirrosten taiteilijan nimen.

Edellä mainitun nimen etsimisen yhteydessä törmään asiaan, joka on yleistynyt ufokirjoissa viime vuosien aikana. Eli kun julkaistaan jokin valokuva, niin tavalliseen tapaan kerrotaan, että se on julkaistu 'sen ja sen' luvalla, mutta monen valokuvan kohdalla sanotaan sitten että 'tekijä on tehnyt kaikkensa jonkun tietyn valokuvan copyrightin haltijan löytämiseksi, mutta ei ole onnistunut siinä, ja pyytää anteeksi, jos hän loukkaa jonkun copyright-oikeuksia'. Tässä yhteydessä tulee sitten mieleen tämän alan tunnetut kuvatoimistot. Osoittamatta ketään sormella, niin otetaan vaikka tämän kirjan tieto, että joukko valokuvia on julkaistu 'Mary Evans Picture Library' -kuvatoimiston luvalla. (Mary Evans on muuten tunnetun ufokirjailijan Hilary Evansin vaimo). Tämän toimiston luvalla on sitten julkaistu kuvia mm. Hessdalenista, Antoine Lavoisier -nimisen henkilön vanhasta muotokuvasta, kanadalaisesta Michalakista, kuva eräästä elokuvasta, Jungin ufokirjan kannesta, Trentin kuuluisa valokuva ja virallinen kuva Project Blue Bookin henkilökunnasta.

Väärinkäsitysten välttämiseksi on todettava, ettei allekirjoittanut ole perillä siitä, miten näitä asioita hoidetaan käytännössä, mutta ainahan saa ihmetellä. Ja tällöin voi ihmetellä, että miten englantilaisella kuvatoimistolla voi olla julkaisuoikeus esimerkiksi Yhdysvaltojen ilmavoimien viralliseen valokuvaan sen erään toimiston henkilökunnasta. Miten englantilaisella kuvatoimistolla voi olla julkaisuoikeus esim. Trentin kuuluisaan valokuvaan, joka on julkaistu kirjassa kuin kirjassa? Onko Trent ikinä itse antanut tällaisen julkaisuluvan jollekin? Kenelle? Vaikka tässä nyt mainitsen nimeltä erään kuvatoimiston ja esimerkkinä tuon esille muutaman kuvan, niin ihmettelyäni täytyy pitää vain periaatteellisena. Tarkoitan tällä sitä, että jos joku väittää, että hänellä on copyright johonkin ufokuvaan ja vaatii siitä maksua, niin olisi ehkä paikallaan vaatia näyttöä siitä, että tällainen oikeus todellakin on olemassa.

Tämä kirja on pikkutarkka ja perusteellinen. Paitsi selostuksia tunnetuista ufotapauksista, niin se selostaa varsin perusteellisesti miten ufotapausta pitää tutkia ja mitä varusteita pitää olla mukana. Kuinka monessa vastaavassa kirjassa on huomautettu, että ufotutkijalla pitää olla mukana myös 'planisfääri', jonka avulla voi tarkistaa tähtien sijainnin taivaalla minä päivänä hyvänsä?

Sivulla 95 näytetään esimerkkien avulla, miten jokainen voi omalla tietokoneellaan tehdä erilaisia valokuva-analyyseja. Sivuilla 116-117 kerrotaan, miten asiakirjojen tarkistuksia voidaan tehdä ja vaikkapa miten käytetyn musteen iän voi tarkistaa. Kirjan lopussa on jopa ohjeet siitä, miten voi matkustaa ufoilun 'kuumapaikkoihin' ja millaisia hotelleja paikkakunnalla on (esim. Hessdalen, Gulf Breeze, Varginha jne.).

Kun kirjassa kerrotaan sieppauksista, niin kerrotaan myös, että Yhdysvaltojen ilmavoimat ilmoitti tammikuussa 1998, että on kehitetty laserkynä, eli Laser Medical Pen, eli MedPen, jonka avulla voi kenttäolosuhteissa suorittaa leikkauksia. Kynä ei aiheuta mitään verenvuotoa. Kirjassa kysytäänkin, että onko mahdollista, että tämän kynän kehitystyön yhteydessä on suoritettu karjansilpomisia?

Olen eri kirjojen esittelyjen yhteydessä tuonut esille, miten vaihteleva on CE5:n, eli viidennen asteen lähituntuman määritelmä. Toiset ovat viitanneet Steven Greeriin ja hänen CSETI:n määritelmään, jonka mukaan CE5:llä ymmärretään sitä, että vilkuttamalla taskulampulla aavikon pimeydessä 'saa kontaktin' ufoon. Toisten kirjojen mukaan CE5:llä ymmärretään esim. kanavoimista tai telepaattista yhteyttä. Erään kirjan mukaan CE5:llä ymmärretään 'pysyvää vauriota'.

Tästä Glendayn kirjasta löydän todellisen helmen, eli CE5:n nerokkaan määritelmän, joka sopii melkein kaikille: Glendayn mukaan CE5:llä, eli viidennen asteen lähituntumalla, ymmärretään tapauksia, jolloin ihminen tavalla tai toisella hakee yhteyttä avaruusolentoihin. Tämä tapa voi olla telepaattinen, elektroninen tai joku muu tapa. Tämä määritelmä on mielestäni nerokas, koska siihen mahtuu sekä Greerin taskulamppujen vilkuttelu, että ns. kanavoitsijat ja monet muut. Glenday mainitsee sitten ohimennen myös CE6:n, eli kuudennen asteen lähituntuman, jolloin puhutaan siitä, mitä englanniksi kutsutaan "Walk-In" -tapauksiksi, eli siitä, että avaruusolento on ottanut jonkun ihmiskehon haltuunsa.

Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että ufologiassa ollaan näiden lähituntumaluokkien yhteydessä tultu erääseen merkittävään tienhaaraan. Kysymys on nimittäin siitä, että liittyykö nämä CE5:t ja CE6:t enää ufologiaan ollenkaan, koska niissä ei aina ole mukana enää edes ufoa. Moni ufologi pysähtyy varmasti CE4:een, eikä suostu sitten enää edes puhumaan CE5:stä tai CE6:sta.

Kun kirjassa kerrotaan sieppauksista ja mahdollisista selityksistä, niin kerrotaan myös 'unihalvauksesta', joka eräiden tiedemiesten mukaan selittää nämä sieppauskertomukset. Tässä yhteydessä kerrotaan myös Jarno Lahtinen -nimisestä henkilöstä, joka unihalvauksen yhteydessä ryhtyi kuvittelemaan tietoisesti sieppausta. Lahtinen kauhistui itse, kun hänen kuvittelunsa tuloksena 'seinä rupesi hehkumaan ja hän näki humanoidin keskellä hehkua'. Lahtinen on sitä mieltä, että hänen kokemuksensa vastaa muiden siepattujen kertomuksia.

Tämän esimerkin yhteydessä tulee esille kirjan eräs valitettava heikko puoli. Vaikka kirjan lopussa on luettelo käytetyistä lähteistä, niin siitä puuttuu tarkat lähdeviitteet siitä, mistä mikäkin juttu on peräisin. Niinpä en voi tarkistaa mistä tämä Lahtisen juttu on peräisin.

Todettakoon lopuksi että tämä mainio kirja kuuluu - luettuna - jokaisen ufotutkijan kirjahyllyyn.

Björn Borg, 23.11.2004

takaisin ]