Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Michaels, J. B.:

UFO Encounters: The True Story behind the Brookhaven and Carp Incidents

Longmeadow Press, Stamford, Conn. 1995. 242 sivua

"Tämä kirja ei sovi lainkaan henkilölle joka tuntee ufoalaa vain vähän. Henkilö joka on enemmän perehtynyt ufoalaan, voi sen sijaan tutustua kahteen lukuun kirjasta."

Heti tämän kirjan alussa, sivulla xi, sanotaan että tämä kirja perustuu tosiasioihin. Valitettavasti on todettava, että juuri sitä se ei tee.

Kirjassa kerrotaan kahdesta tapauksesta, jolloin ufo on syöksynyt tai laskeutunut maahan. Ensimmäisessä tapauksessa "kaksi ufoa ammuttiin 22.11.1992 alas 'kvarkki- gluoni-plasma' -säteellä ja ne syöksyivät alas Southhaven Park -puistoon lähellä Long Islandia, New Yorkia. Maahansyöksyn yhteydessä viranomaiset ottivat talteen sekä kuolleita että eläviä humanoideja, jotka sitten vietiin läheiseen Brookhaven-laboratorioon".

Toinen kirjan kertoma tapaus on lähellä Kanadan Carp-kaupunkia sattunut laskeutuminen ja sen filmaaminen.

Kirjan alussa Michaels kertoo miten hän sai "varmalta taholta" tietää ensimmäisestä Southaven Park -tapauksesta ja ryhtyi tutkimaan sitä. Michaels myöntää, ettei hän tunne ufoalaa ennestään lainkaan ja selostaa, miten hän ja hänen naistuttavansa käyvät systemaattisesti läpi lähiseudun kirjastot ja lainaavat kaikki löytämänsä ufokirjat, yli sata kpl. Eräänä viikonloppuna Michaels ja hänen naisystävänsä sitten istuvat yhdessä selailemassa lainaamiaan kirjoja ja opiskelevat tällä tavalla ufoalaa.

Se, ettei Michaels saa asioita kohdalleen ihan näin nopeasti käy ilmi mm. siitä, että hän kertoo että 'ilmavoimien tutkija Hynek luokitteli sitä ja sitä tapausta aidoksi toisen tai kolmannen asteen lähituntumaksi'. Sitähän Hynek ei varmastikaan tehnyt vielä vuosina 1953 tai 1963, koska Hynek vielä siihen aikaan harrasti ufojen poisselittelyä, eikä ollut tullut 'ulos kaapista', jonka lisäksi Hynek julkaisi ufohavaintojen luokittelusysteeminsä vasta vuonna 1972.

Ufologit ovat hyvin perillä siitä, että Yhdysvaltojen ilmavoimat julkaisi säännöllisesti tilanneraportin, ja näiden tilanneraporttien viimeiset numerot olivat 12 ja 14. Kautta aikojen on sitten pohdittu minne raportti nro. 13 oli kadonnut ja oliko se edes ollut olemassa, vai oliko nro. 13 taikauskosyistä jätetty pois (niin kuin hotellit USA:ssa vielä tänä päivänäkin jättävät pois 13. kerroksen tai huoneen nro 13). Mutta Michaels on tietysti tavannut henkilön, joka on lukenut tämän puuttuvan raportin ja osaa kertoa Michaelsille, mitä siinä oli.

Tämän tyylin kirjoille tyypilliseen tapaan siinä on runsaasti nimettömiä henkilöitä. Michaels haastattelee mm. nimetöntä kenraalia ja nimetöntä palomiestä ja monta muuta nimetöntä henkilöä. Lisäksi kirjassa on runsaasti henkilöitä, joista annetaan vain etunimi tai sukunimi. Pahemman luokan virheen Michaelsin naisystävä tekee kun hän löytää Whitley Strieberin kirjan, ja sanoo että se kertoo 'erään naisen sieppauksesta ja miten hänet raiskattiin ufossa'. Strieberhän tunnetusti on mies, joka kertoo omista sieppauskokemuksistaan. Strieber on tässä Michaelsin kirjassa vaihtelevasti Strieber tai Streiber. UFO Magazinen tunnettu toimittaja Don Ecker on Don Echer tai Don Ecbern ja ufotutkija Oechsler on välillä Oechsler ja välillä taas Oeschler.

Michaels kertoo myös kuinka Beijingin yliopiston professori Tschi Pen Lao oli löytänyt hämmästyttäviä luolamaalauksia eräällä vuorella Hunanin maakunnassa sekä Tungting-järvessä olevalla saarella. Arviolta luolamaalaukset olivat ainakin 47.000 vuotta vanhoja ja niissä näkyy ihmisiä, joilla on isot rintakehät.

Kun allekirjoittanut yrittää selvittää, liittyykö tämä kertomus millään tavalla kertomukseen Bayan-Kara-Ulan kivikiekoista, niin ilmenee täysin sattumalta, että Michaels on kopioinut ko. tekstin (ja paljon muutakin) sanatarkasti Yhdysvaltojen Ilmavoimien Akatemian oppikirjasta, jossa on eversti Carpenterin kirjoittama luku ufoista. Michaels ei kuitenkaan kerro sanallakaan, että hän on kopioinut tekstin.

Toinen ufotapaus, josta Michaels kertoo, on erään ufon yöllinen laskeutuminen lähellä Carp-nimistä kaupunkia Kanadassa, jolloin ufoa myös filmattiin. Kestää vähän aikaa ennen kuin lukija ymmärtää, että tässä nyt Michaels puhuu tapauksesta, joka on paljon tunnetumpi nimellä "Guardian" -tapaus. Tässä tapauksessa eräs ufotutkija sai nimettömältä "Guardian" -henkilöltä videokasetin, jossa näkyy yöllä laskeutunutta ufoa vilkkuvine valoineen. Tätä filmiä on näytetty monessakin ohjelmassa ja tulkinnat siitä mitä se näyttää menevät taas ristiin.

Allekirjoittanut muistaa miten itse istuin kerran erään sukulaisen kanssa katsomassa juuri tuota filminpätkää ja yritettiin arvata, mikä siinä näkyi. Ko. sukulaisen tulkinta oli 'paloauto vilkkuvine valoineen sammuttamassa yöllistä metsäpaloa'.

Michaels selostaa tätä tapausta varsin perusteellisesti kirjassaan ja uhraa sille jopa kaksi kokonaista lukua. Michaels kertoo, miten Kanadan viranomaiset olivat tutkineet filmiä ja tulleet siihen lopputulokseen, että kyseessä oli Sikorsky-helikopter, joka yöllisellä harjoituslennolla oli eksynyt ja ohjattiin alas palavien soihtujen avulla.

Michaels julkaisee sitten vastavuoroisesti ufotutkijan raportin, jossa kumotaan edellä mainittu raportti. Ufotutkija oli mm. ottanut filmin mukaansa Sikorskyn helikopteritehtaalle, jossa asiantuntijat puolestaan olivat todenneet, ettei kuvassa näkyvä laite ole mikään helikopteri, eikä missään nimessä Sikorsky- helikopteri.

Kirjan lopussa Michaels sitten puhuu karjansilpomisista, sieppauksista, MIB:stä, Puerto Ricosta, ja siitä, että Kuussa olisi ufojen tukikohta, sekä siitä miten media kohtelee ufoilmiötä. Michaels ottaa esille saman asian kuin moni muu ufokirjailija, eli että ufoilmiö näyttää kuuluvan yhteen paranormaalien ilmiöiden kanssa.

Kirjan koko viimeinen luku on sitten omistettu ns. Krill-papereille, joiden mukaan Krill-niminen humanoidi laskeutui Hollomanin ilmavoimien tukikohtaan vuonna 1988.

Palaan tässä nyt siihen, mitä esittelyn alussa sanoin, ettei tämä kirja sovi henkilölle, joka tuntee ufoalaa vain vähän. Mielipiteeni perustuu tässä asiassa siihen, että vaikka suuri osa kirjasta on kirjoitettu romaanimuotoon, niin tekijä yrittää saada aikaiseksi vaikutelma aidosta dokumentista. Saadakseen aikaiseksi tämän aidon vaikutelman, Michaels heittää toistuvasti mukaan tekstiin aitoja tai tunnettuja nimiä ja aitoja tapausselostuksia, jonka jälkeen hän puhuu taas täysin keksityistä asioista, jonka jälkeen hän taas viittaa johonkin oikeaan henkilöön tai tapaukseen.

Henkilö joka ei ole ennestään tarpeeksi hyvin perillä ufologian historiasta, eksyy takuulla tässä kirjassa, eikä osaa sanoa mikä nimi tai tapaus on Michaelsin (tai jonkun muun) keksimä ja mikä on aitoa historiaa. Tällainen henkilö luulee sitten helposti, että kaikki Michaelsin kirjassa kerrottu on totta. Laajemmin ufoalaan perehtynyt henkilö voi sen sijaan tutustua kahteen kirjan lukuun, joissa kerrotaan seikkaperäisesti "Guardian" -tapauksesta, vaikka Michaels kutsuu sitä nimellä Carp-tapaus. "Guardian" -tapauksen selostus on todennäköisesti kirjan asiallisin osa.

Jokin aika sitten kirjoitin esittelyn Craig Glendayn kirjasta "The UFO Investigator's Handbook". Tämän esittelyn yhteydessä toin esille sen seikan, että kun joku väittää, että hänellä on copyright-oikeus johonkin valokuvaan, niin olisi joskus ehkä paikallaan pyytää tätä henkilöä (tai kuvatoimistoa) esittämään jonkinnäköistä näyttöä väitteen tueksi. Tähän liittyen törmään nyt Michaelsin kirjassa ensimmäisen kerran siihen, että jokaisen julkaistun valokuvan kohdalla (yhteensä 15 kpl, ja niiden joukossa kuvia edellä mainitusta "Guardian" -filmistä) lukee, että 'kuva on julkaistu kirjan tekijän (eli Michaelsin) luvalla'. Miten nyt tätä on tulkittava? Miten Michaelsilla voi olla lupa julkaista kuvia Guardian-filmistä, kun kaiken saatavilla olevan tiedon mukaan filmin lähettäjä (= kuvaaja) yhä edelleen on täysin tuntematon?

Björn Borg, 2.12.2004

takaisin ]