Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Sereda, David:

Evidence: The Case for NASA UFOs

Terra Entertainment, Inc., Los Angeles, CA 2002. 264 sivua

"Lukijoiden pitää nyt kirjoittaa kansanedustajilleen ja vaatia, että kirjan tekijä Sereda pääsee avaruuteen!"

Kirjan alussa Sereda kertoo yleisesti Einsteinista ja Teslasta ja eri energiamuodoista. Sereda sanoo työskennelleensä 1990-luvulla Bogdan Maglich -nimiselle fyysikolle varainkerääjänä ja yritti löytää rahoittajaa, joka kustantaisi tri Maglichin tutkimusta. Maglich oli sitä mieltä, että hänen säteilemätön deuterium-helium-3 fuusiolaitteensa ratkaisisi maailman kaikki energiaongelmat kertaheitolla. Sereda valittaa, että vaikka jopa viisi Nobel- palkinnon saajaa tuki hanketta, niin rahoitusta ei löytynyt, ja Sereda epäilee vahvasti salaliittoa, joka tahtoo suojata olemassa olevia intressejä (esim. öljy-yhtiöt).

Tri Louis A. Frank on Iowan yliopiston fysiikan professori (Carver / James A. van Allen -professuuri) ja hän on American Physical Societyn, American Astronomical Societyn, American Association for the Advancement of Sciencen ja International Academy of Astronauticsin jäsen. Frank on myös ollut mukana lukuisissa NASA-projekteissa. Tri Frank on tullut tunnetuksi siitä, että hän on ilmoittanut löytäneensä avaruussukkuloista otetuista ultraviolettivalokuvista 'mikrokomeettoja', jotka suurissa määrin ja tasaiseen tahtiin saapuvat avaruudesta Maan ilmakehään. Komeetoista puhuttaessa on huomattava, että sana 'mikro' tässä yhteydessä tarkoittaa kuitenkin 'talonkokoisia' jäisiä minikomeettoja. Frankin mielestä nämä minikomeetat tuovat, ja ovat aina tuoneet vettä Maapallolle ja ovat ehkä jopa saattaneet elämän alkuun Maapallollamme. Frank uskoo, että juuri nämä minikomeetat ovat usein antaneet aihetta uforaporteille, ja Sereda kirjoittaa tästä mahdollisuudesta pitkään kirjassaan.

Seredan lempiaihe tässä kirjassa on kuitenkin eräs koe, joka suoritettiin avaruudessa 25.2.1996 sukkulalennolla numero STS-75. Tällöin sukkulasta laskettiin ulos pieni sääsatelliitti, joka kuitenkin oli kiinni sukkulassa jopa 20,7 km pituisen ohuen kaapelin avulla. Kaikkien yllätykseksi kaapeli kuitenkin katkesi. Sukkulasta kuitenkin filmattiin kaapelia ja sen toisessa päässä olevaa satelliittia kokeen aikana. Sereda on tutkiessaan näitä filmejä vakuuttunut siitä, että satelliitin/vaijerin takana näkyy välillä jopa 30 valtavaa ufoa. Seredan mukaan, koska ufot näkyvät nimenomaan satelliitin takana, niin kyseessä ei voi olla lähempänä kameraa olevat hiukkaset. Sereda julkaisee kirjan takakannessa 5 valokuvaa, joissa näkyy, että esineet ovat nimenomaan vaijerin takana. Sereda viittaa myös siihen, että kun satelliittia myöhemmin tutkittiin niin havaittiin, että sen typpisäiliö oli tyhjä, ohjaussuuttimien venttiilit auki ja yksi sen kolmesta gyroskoopeista oli pysähtynyt. Sereda on asiastaan varma: Muukalaiset temppuilivat satelliitin kanssa.

Etsiessään tukea käsitykselleen Sereda ryhtyy lähettämään kirjeitä NASAn astrokemian päällikölle, tri Joseph Nuth III:lle. Sereda tuo kirjeissään esille käsityksensä, että satelliitin takana oli suuri määrä valtavia ufoja, ja ne 'talonkokoiset' minikomeetat, joista tri Frank puhuu, liittyvät näihin ufoihin tavalla tai toisella. Sereda kertoo kirjassaan, että hän ei heti tuonut esille ajatustaan tri Nuthille, vaan lähettämissään kirjeissään lähestyi asiaa vähitellen. Tri Nuth onkin aluksi ystävällinen ja vastaa Seredalle, mutta kun Sereda vaan jatkuvasti vaatii Nuthilta sellaista lausuntoa, jota Sereda tahtoisi kuulla, mutta jollaista Nuth ei anna, niin kirjeenvaihdon äänensävy muuttuu, ja loppuu siihen, että Sereda kääntyy NASAn puoleen ja vaatii julkisuuslain perusteella, että Nuth luovuttaa kaikki hallussaan oleva materiaali, joka liittyy tähän 'vaijerilentoon' ja Frankin 'minikomeettoihin'. Kirjeenvaihto saa nolon lopun, kun Nuth sitten julkisuuslain mukaan lähettää Seredalle 'kaikki aineistonsa' ja käykin ilmi, että se koostuukin vain Seredan omista kirjeistä ja Nuthin vastauksista niihin.

Lukija ihmettelee kyllä tässä Seredan käyttäytymistä. Tri Nuth oli jo heti kirjeenvaihdon alussa todennut, ettei asia liity varsinaisesti hänen tehtäväkenttäänsä, eikä hänellä ole sen kummempaa tietoa näistä asioista, mutta yritti kuitenkin alussa olla ystävällinen Seredaa kohtaan. Kun Sereda kuitenkin jatkaa kirjeiden lähettelyä loputtomiin, eikä tyydy Nuthin selityksiin, niin on ymmärrettävää, että Nuth suuttuu ja vetäytyy koko asiasta.

Sereda kääntyy nyt entisen astronautin Edgar Mitchellin puoleen, joka katsottuaan Seredan lähettämää filminpätkää, vastaa ja ilmoittaa, ettei hän näe mitään valtavia ufoja ko. filmissä. Nyt Sereda suuttuu taas Mitchellille ja pohtii, että onko Mitchell edelleen NASAn leivissä? (Lukija, joka itse tahtoo tutustua tähän 'vaijerifilmiin' ja katsoa, että näkyykö siinä 30 valtavaa ufoa, vai ei, voi tehdä sen hankkimalla Martyn Stubbs -nimisen henkilön nauhoittamia sukkulafilmejä, joiden nimet ovat 'Secret NASA Transmissions'. Allekirjoittanut ei ole nähnyt näitä filmejä, eikä voi sanoa niistä mitään). Suurin osa Seredan kirjasta liittyykin sitten edellä mainittuun Sereda-Nuth-Sereda-Nuth kirjeenvaihtoon.

Tämän jälkeen kuvaan astuu Australian Canberrassa sijaitsevan Space Dome & Observatoryn päätähtitieteilijä ja planetaarionhoitaja Clare Williams, joka tutkii niitä NASAn filmejä, joissa väitetään näkyvän ufoja. Hän tutkii mm. ns. vaijerifilmiä (STS-75). Williams on sitä mieltä, että kaikki 'ufot' näissä filmeissä johtuvat kameran sisällä syntyneistä heijastuksista, jollaisia syntyy kun kameraa tarkennetaan johonkin valopisteeseen, ja käyttää näistä heijastuksista nimeä 'airy discs' (= 'ilmavia kiekkoja'). Williams toteaa, että kuka tahansa voi valokuvata tällaisia 'ufoja' valokuvaamalla pimeässä kaukana olevaa katulyhtyä, jolloin filmille saa tällaisen 'ufon'. Kirjassa selostetaan jopa 25 sivun verran miten, Williams puolustaa kantaansa tässä asiassa, kun taas Sereda on aivan toista mieltä.

Kirjan kuudennessa luvussa Sereda sitten puhuu kvanttifysiikasta ja siitä miten hänen mielestään avaruus on täynnä vielä tuntematonta energiaa (Zero-Point Energy) ja tätä energiaa on rajattomasti. Sereda kertoo eri tutkijoiden viime aikojen löydöistä fysiikan alalla ja on sitä mieltä, että hän itse on keksinyt uuden fysiikan lain, joka samalla selittää miten ufojen käyttöjärjestelmä toimii tämän Zero-Point -energian avulla. (Tämä kuudes luku esimerkkeineen on maallikolle vaikeatajuinen ja sopii paremmin fyysikoille). Todisteeksi teorioistaan Sereda julkaisee kolme kuvaa niistä ufoista, jotka hänen mielestään nähtiin ns. 'vaijerilennon' aikana. Kuvissa näkyy Seredan mukaan, miten ufojen energia sykkii kolmessa energiavaiheessa, eli kolmessa 'pulssissa'. Sereda kertoo myös Neuvostoliiton kosmonautista Baladinista, joka eräässä ufokonferenssissa oli kertonut, että ufoja on tullut lähelle Mir-avaruusasemaa.

Kun jokin aika sitten kirjoitin esittelyn Hausdorfin kirjasta "The Chinese Roswell", niin kerroin siinä ns. Bayan Kara Ulan noin 12000 vuotta vanhoista kivikiekoista, joista on löydetty kirjoitusta. Sereda ottaa myös esille nämä kivikiekot ja kertoo niistä kuden sivun verran. Sereda kiinnittää huomiota siihen, miten nämä kivikiekot ulkomuodoltaan muistuttavat ns. 'vaijeriufoja'. Sereda on sitä mieltä, että tämä ei ole sattuma, vaan että kiekot on tahallaan tehty ufoja muistuttaviksi. Kiekkojen tekstin mukaan ne olennot, jotka laskeutuivat Bayan Kara Ulaan 12000 vuotta sitten, tulivat Siriuksesta ja tästä Sereda hyppää siten afrikkalaiseen dogon-heimoon, joka myös kertoo, että Siriuksesta kauan sitten tuli olentoja Maahan. Sereda selostaa pitkään Templen tunnettua dogon-kirjaa "The Sirius Mystery".

Sereda ei anna periksi NASAn filmiasioissa. Vaikka hän on riidellyt asiasta ties kuinka monen henkilön kanssa, niin hän on vakuuttunut siitä, että monessa NASAn filmissä näkyy ufoja. Seredalla on ratkaisu tähän: Hän kääntyy NASAn puoleen ja ehdottaa täysin vakavissaan, että hän pääsisi mukaan jollekin sukkulalennolle katsomaan itse mitä avaruudessa on. NASAn edustaja vastaa, että henkilölle, joka ei ole läpikäynyt astronauttikoulutusta, tämä onnistuu vain USA:n presidentin poliittisella päätöksellä. Tätä temppua onkin käytetty muutama kerta. NASA ehdottaakin Seredalle, että hän kääntyy kongressiedustajansa ja jonkun senaattorin puoleen, jotta nämä yrittäisivät vaikuttaa presidenttiin tässä asiassa. Sereda pyytääkin tässä asiassa kirjansa lukijoiden tukea: "Kirjoittakaa kansanedustajillenne, että he käyttäisivät vaikutusvaltaansa tässä asiassa, jotta Sereda pääsisi avaruuteen!"

Sereda osallistui 12.3.2001 kuuluisan Art Bellin radio-ohjelmaan, jossa on mukana myös NASAn James Oberg. He väittelivät juuri ns. 'vaijeriufoista', kun radioaseman lähettimeen tuli vika, joka mykisti koko radioaseman 18 minuutiksi. Samalla mykistyi myös satelliitti, jonka kautta ohjelma lähetettiin, niinikään 18 minuutiksi, ja myös Internet-ohjelma, jonne ohjelma oli myös lähetetty, myös 18 minuutiksi, vaikka nämä eri systeemit eivät olleet sidoksissa toisiinsa. Tämä oli toinen kerta Art Bellin ohjelmahistoriassa, kun tällaista tapahtui. Kun Bellin lähetysaika loppui, kaikki laitteet palasivat normaalitoimintaan jälleen. Art Bell sai pari päivää myöhemmin nimettömän kirjeen, jossa joku kertoi kuulleensa vahingossa sukulaiseltaan, joka oli NSA:lla töissä, että NSA:n oli ollut pakko keskeyttää Art Bellin ohjelma 'kansallisen turvallisuuden' nimissä.

Björn Borg, 19.11.2004

takaisin ]