Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Time-Life Books, The Editors:

Mysteries of the Unknown: Alien Encounters

Caxton Publishing Group, London 2004. 143 sivua

Kenraali Curtis LeMay omaelämäkerrassaan ufoista: "Siitä ei ole kysymystäkään. Oli asioita, joita emme pystyneet yhdistämään mihinkään tutkijoillemme tuttuun luonnolliseen ilmiöön".

"CUFOSin Schmitt & Randle joukkueen ja muiden kollegojen todisteluketjussa mikään ei ole yhtä hätkähdyttävää kuin tri Jesse Johnsonilta saatu tieto. Tri Johnson väitetään olleen Roswellin tukikohdan patologi ja oli ensimmäinen joka tutki ruumiit". (Teksti viittaa väitettyyn Roswellin maahansyöksyyn vuonna 1947 ja Schmitt & Randlen vuonna 1991 julkaistuun kirjaan. - Allekirjoittaneen huom.).

Amerikkalainen kustannusyhtiö Time-Life on viime vuosikymmenien ajan julkaissut paranormaaleja ilmiöitä käsittelevän kirjasarjan Mysteries of the Unknown. Sarjassa on vuonna 1987 julkaistu kirja The UFO Phenomenon, joka on myös suomennettu. Vuonna 2004 on julkaistu samaan sarjaan kuuluva kolmaskymmenes kirja, eli Alien Encounters. Kun ensimmäinen ufokirja kertoi ufoilmiöstä yleensä, niin tämä toinen ufokirja käsittelee muukalaisista tehtyjä havaintoja ja sieppauksia.

On heti sanottava että kyseessä on upea teos. Nimenomaan valokuvat ja piirrokset ovat useimmiten erittäin isokokoisia, upeita ja tarkkoja. Esimerkiksi sivuilla 43-53 vertaillaan vanhoja kansantaruja nykyajan ufokertomuksiin ja tekstin yhteydessä olevat kuvat on otettu vanhoista hienoista taideteoksista.

Eräs asia, joka heti pistää silmään on myös se seikka, että kirjan teksti on todellakin Time-Lifen toimittajien kirjoittama. Nimiluettelossa allekirjoittanut ei löydä ainoatakaan tunnettua ufokirjailijaa, vaikkakin teksti luonnollisesti perustuu suurimmaksi osaksi julkaistuun ufokirjallisuuteen. On aika selvää, että toimittajat ovat tehneet mainiota työtä ja perusteellisesti tutkineet alaa ja allekirjoittanut voi hyvällä omallatunnolla todeta, että teksti on varsin korkeatasoista ja virheetöntä.

Sieppauksista kerrotaan Waltonin ja Allagashin tapauksista monellakin sivulla. Bullardiin ja hänen tutkimuksiinsa viitataan toistuvasti kautta koko kirjan. Gulf Breeze saa kirjassa tilaa jopa 11 sivun verran.

On aina mielenkiintoista, kun kirjallisuudessa törmää tapaukseen, joka on perusteellisesti selostettu, mutta josta ei ole kuullutkaan aikaisemmin. Tällainen on Pohjois-Karoliinassa lokakuussa 1975 sattunut tapaus, jolloin kaksi kuorma- autossa olevaa sähkömiestä havaitsi esineen, joka näytti 'kuin sikarin sytytetty pää' ja se lähestyi heitä. Miehet pakenivat paikalta, mutta palasivat uteliaisuuttaan takaisin kaksi päivää myöhemmin, jolloin he näkivät hopeanväriset silmäparit, jotka tarkkailivat heitä eräästä pensaikoista ja samalla kuului sireenin ääni. Miehet pakenivat jälleen paikalta. Vielä kaksi kertaa miehet palasivat tapahtumapaikalle ja heillä oli nyt mukanaan vahvistuksena toisen miehen 62-vuotias isoäiti Helen White, joka oli ottanut mukaansa kiväärin. He ryhtyivät tulittamaan pensaikkoa, jolloin siinä näkyi kaksi silhuettia. Olennoilla oli hitsaajan kypärää muistuttavat kypärät ja jälleen kuului sireenin ääni. Kun olennot lähestyivät havaitsijoita, he tunsivat valtavan kuumuuden kuin olisivat olleet saunassa. Viisi päivää myöhemmin sähkömiehet, isoäiti ja kaksi muuta havaitsijaa palasivat jälleen paikalle.

Kaikilla havaitsijoille on hämärä muistikuva siitä, mitä sillä kertaa tapahtui. He muistavat nähneensä, kuin hidastetussa filmissä, putoavia kiviä. Kuorma-auton oven lukot avautuivat itsestään ja kun toinen sähkömiehistä tarttui kivääriin, hän kuuli päässään äänen, joka sanoi: "Et tarvitse tuota."

Helen White muistaa joutuneensa jonkunlaiseen huoneeseen ja keskustelleensa olennon kanssa, joka näytti Helenille läpinäkyvän esineen selittäen samalla, että se oli puhdasta kultaa. Helen protestoi tällöin ja totesi, ettei kulta oli läpinäkyvää, jolloin olento taas vastasi että 'se on mainittu Raamatussanne'. Myöhemmin kun asiaa tutkittiin, niin löydettiin Raamatusta kertomus Uudesta Jerusalemista, joka laskeutui taivaalta ja oli tehty 'puhtaasta kullasta, kuin läpinäkyvästä lasista'.

Kun ufotutkijat tutkivat tapausta, he löysivät runsaasti ihmisiä, jotka olivat nähneet ufoja, kuulleet sireenin ääntä, nähneet kummallista valaisevaa sumua, jonka sisällä näkyi humanoideja. Kaksi henkilöä näkivät autostaan, kun valtava kuusi halkesi kahtia heidän silmiensä edessä ilman näkyvää syytä, ja samalla heidän autoaan vedettiin takaperin erään mutkan läpi. Tämä tapahtui samalla, kun kirkas valkoinen pallo lensi heidän ylitseen.

Kirjassa kerrotaan myös vuonna 1974 sattuneesta tapauksesta, jolloin japanilainen hävittäjä lähetettiin ilmaan tutkimaan kohdetta, jota tusinoittain havaitsijoita olivat nähneet ja joka näkyi myös tutkassa. Hävittäjän miehistö, eli lentäjä everstiluutnantti Toshio Nakamura ja tutkamies majuri Shiro Kubota, kertoivat ufosta, joka toistuvasti hyökkäsi heitä kohti, ohittaen heidän hävittäjäänsä vain muutaman senttimetrin etäisyydellä, jonka jälkeen ufo kääntyi ja hyökkäsi uudestaan, kunnes osuikin hävittäjään. Molemmat lentäjät poistuivat koneesta heittoistuimen avulla, mutta Nakamuran laskuvarjo oli syttynyt tuleen ja hän syöksyi maahan. Sen sijaan Kubota pelastui ja jäi henkiin kertomaan tapahtuneesta. Japanilaiset viranomaiset julkaisivat tiedoksiannon, jonka mukaan ilmassa oli tapahtunut 'yhteentörmäys tunnistamattoman lentokoneen tai kohteen kanssa'.

Kirjassa kerrotaan myös ns. Delphosin tapauksesta vuodelta 1971, jolloin nuori Ronald Johnson näki ufon laskeutuvan kotitilalleen. Ufo jätti jälkeensä hohtavan ympyrän, jota on tutkittu vuosikausia. Skeptikot pitävät tapausta (tietysti) petoksena kun ufoilijat taas pitävät tapausta (tietysti) aitona. Renkaasta otettiin näytteitä, jotka lähetettiin Englantiin Nottinghamin yliopiston orgaanisen kemian tri Errol A. Farukille tutkittavaksi. Farukin raporttiin viitataan esim. David Barclayn ja Therese Marie Barclayn kirjassa UFOs - The Final Answer?, jota esim. allekirjoittanut vuorostaan on lainannut kirjassani Tosiasioita ufoilmiöstä. Barclayn kirjassa sanotaan, että tutkittu näyte on "orgaanista alkuperää, joka oli peräisin joko sienistä, tai sitten se oli peräisin 'aidosta' ympyrästä".

Myös tässä kirjassa viitataan Farukin raporttiin, ja sanotaan "näytteessä olevan 'epätavallisia ominaisuuksia' omaavan tunnistamattoman ainesosan johdosta petos oli epätodennäköisin selitys. Outo ainesosa vaikutti olevan erittäin epävakaa hopeasuola, joka joutuessaan kosketukseen ilman kanssa hapettui muodostaen hohtavan aineen". Toisin sanoen, vaikka Barclayn kirjassa myös mainitaan 'aito ympyrä', niin todetaan kuitenkin, että se on orgaanista alkuperää, kun taas Time-Life omassa kirjassaan kertoo tunnistamattomasta ainesosasta, jolla on epätavallisia ominaisuuksia.

Olen tahallani ottanut esille tämän esimerkin sillä ajatuksella, koska ufokirjallisuudessa (niin kuin varmasti muillakin aloilla) eri kirjailijoilla on tapana johdattaa lukijaa tietoisesti tai alitajuisesti haluamaansa suuntaan. Yllä olevassa esimerkissä lukijan mieleen jää Barclayn kirjasta sanat "orgaanista alkuperää", kun taas Time-Lifen kirjasta lukijan mieleen jää sanat "epävakaa hopeasuola, jolla on epätavallisia ominaisuuksia".

Tällaista johdattelua esiintyy monessakin kirjassa, mutta tässä Time-Lifen kirjassa sitä esiintyy hyvin vähän ja kirjassa kerrotaan sekä tapauksista, joita pidetään aitoina ufotapauksina että tapauksista, joita taas pidetään petoksena. Kirjassa kerrotaan venäläisestä Voroneshin tapauksesta ja kerrotaan sen olevan petos, joka väite jossain määrin hätkähdyttää allekirjoittanutta. Kirja viittaa asiassa englantilaiseen Bill Knell -nimiseen ufologiin, joka on todennut, että läheisen ydinvoimalan yllä oli havaittu aito ufo, ja salatakseen tämän asian, viranomaiset keksivät sitten Voroneshin-tapauksen. Sopiikin kysyä, että mistä Bill Knell on saanut tällaista tietoa?

Toinen hätkähdyttävä asia on ns. Hudson Valleyn joukkohavainnot vuodelta 1983, josta Hynek & Imbrogno & Pratt ovat kirjoittaneet kokonaisen kirjan, josta allekirjoittanutkin on kirjoittanut esittelyn aikaisemmin. Time-Lifen mukaan kyseessä oli Stormville Flyers -niminen ryhmä, joka lenteli ympäriinsä tiiviissä ryhmässä ja oli kiinnittänyt erilaisia valoja pienkoneisiinsa, jonka lisäksi he leikkivät ohjaamovaloillaan. Time-Lifen kanta tässä asiassa on hätkähdyttävä siitä syystä, että Hynek & Imbrogno & Pratt kirjassaan tutkivat nimenomaan myös tätä väitettä ja kumoavat sen monestakin syystä. Asiassa on myös otettava huomioon, että näitä lentäjiä ainakaan allekirjoittaneen tietojen mukaan ei ole haastateltu tai esitelty ainoassakaan ufoalan kirjassa ja olisi ollut luultavaa, että näin olisi tapahtunut, mikäli he olisivat olleet asialla Hudson Valleyssa.

Kirja tuo erittäin korostetusti 9 sivulla esille Sitchinin käsityksen siitä, että Nibiru- planeetalta kotoisin olevat Annunakit saapuivat Maahan ja asettuivat silloiseen Sumeeriin. Kirjassa on tähän aiheeseen liittyvä valtavan upea kuvamateriaali, jossa näytetään myös vanhan savitaulun osaa, jossa Sitchinin mukaan näytetään Nibirusta kotoisin olevan Enlilin lentoreitti Maahan suunnistusohjeineen. Sitchinin mukaan 5000 vuotta vanhat sumerikirjoitukset mainitsevat myös Uranuksen ja todetaan, että se on Neptunuksen kaksoisplaneetta. Sitchinin mukaan vasta Voyager 2 -avaruusluotain paljasti 1980-luvulla, että molemmilla planeetoilla on samanlainen sinivihreä värivivahde ja että planeettojen läpimitta eroaa alle 1600 kilometrillä. Nämä seikat saivat tiedemiehet ristimään planeetat kaksoisplaneetoiksi.

Kirjassa on niinikään huomionarvoisat viittaukset kenraali Curtis LeMayn omaelämänkertaan ja viittaus Roswellin patologiin Jesse Johnsoniin (mainittu esittelyn alussa).

Mielenkiintoisena yksityiskohtana tulee esille allekirjoittaneen jokin aika sitten kirjoittama esittely Jim Marrsin kirjasta Alien Agenda. Siinä kerrottiin Fred Youngren -nimisestä ufotutkijasta, joka pyysi Andreassonia piirtämään jokaisen huoneen tai tilan, jonka hän oli nähnyt ufossa. Kun Youngren yhdisti Andreassonin kaikki piirustukset, niin ne muodostivat yhtenäisen kokonaisuuden, eli pyöreän ufon, joka seikka teki Youngreniin syvän vaikutuksen. Tässä kirjassa julkaistaankin kaikki nuo piirustukset.

Björn Borg, 11.1.2005

takaisin ]