Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Fitzgerald, Randall:

Cosmic Test Tube; Extraterrestrial Contact, Theories and Evidence

Moon Lake Media, Los Angeles, CA 1998. 395 sivua

Nimen perusteella odotin kyllä toisenlaista kirjaa kuin mitä tämä sitten olikaan. Olisin odottanut, että kirja, jonka nimi on Cosmic Test Tube (= Kosminen koeputki) olisi kertonut sieppauksista ja niistä kokeista, joita siepatuille tehdään ja mihin niillä pyritään. Näin ei sitten ollutkaan, vaan tämä kirja on kirja muista kirjoista, eli se sisältää useiden ufokirjojen lyhyen esittelyn. Eli kyseessä on oikeastaan kirjallisuusluettelo. Tekijä, Randall Fitzgerald, on kirjassa olevien tietojen mukaan Reader's Digestin (eli Valitut Palat) toimittaja, joka myös on ollut Washington Post -lehden toimittaja.

Kirja on jaettu viiteen osastoon ja jokaisessa osastossa Fitzgerald esittelee lyhyesti lukemiaan kirjoja. Koska toisen tekijän esittelyistä ei oikein voi kirjoittaa omaa esittelyä, niin allekirjoittanut joutuu tyytymään siihen, että kerron mitä kaikkia kirjoja Fitzgerald on käynyt läpi. Tätäkään en voi tehdä oikein kunnolla siitä yksinkertaisesta syystä, että jos luettelisin kaikki kirjat, joista Fitzgerald kertoo tai luettelee, niin listasta tulisi yksinkertaisesti liian pitkä. Luettelen kuitenkin esimerkkinä ne kirjat muinaisista astronauteista, joista Fitzgerald on kirjoittanut lyhyen esittelyn:

1. Muinaiset astronautit: (31 kirjaa).

Charles Fort: The Book of the Damned. 1919.
Morris K. Jessup: UFO and the Bible. 1956.
Louis Pauwels & Jacques Bergier: The Morning of the Magicians. 1960.
Brinsley Le Por Trench: The Sky People. 1960.
Brinsley Le Por Trench: Temple of the Stars. 1962.
Robert Charroux: One Hundred Thousand Years of Man's Unknown History. 1963.
W. Raymond Drake: Gods or Spacemen? 1964.
Barry H. Downing: The Bible and Flying Saucers. 1968.
Erich von Däniken: Chariots of the Gods? 1968.
Jean Sendy: Those Gods Who Made Heaven and Earth. 1969.
R. L. Dione: God Drives a Flying Saucer. 1969.
Jacques Bergier: Extraterrestrial Visitations from Prehistoric Times to the Present. 1970.
Andrew Tomas: We Are Not the First. 1971.
Andrew Tomas: The Home of the Gods. 1972.
Josef F. Blumrich: The Spaceships of Ezekiel. 1973.
Gerhard R. Steinhäuser: Jesus Christ Heir to the Astronauts. 1974.
Eric & Craig Umland: Mystery of the Ancients. 1974.
Marc Dem: The Lost Tribes from Outer Space. 1974.
Brinsley Le Por Trench: Secret of the Ages: UFOs from Inside the Earth. 1974.
Robin Collyns: Did Spacemen Colonise the Earth? 1974.
Richard E. Mooney: Colony: Earth. 1974.
John Baxter & Thomas Atkins: The Fire Came By. 1976.
Robert Temple: The Sirius Mystery. 1976.
Zecharia Sitchin: The 12th Planet. 1976.
John Philip Cohane: Paradox: The Case for the Extraterrestrial Origin of Man. 1977.
George Sassoon & Rodney Dale: The Manna Machine. 1978.
Richard C. Hoagland. The Monuments of Mars. 1987.
William Bramley: The Gods of Eden. 1989.
Richard L. Thompson: Alien Identities. 1993.
Zecharia Sitchin: When Time Began. 1993.
Erich von Däniken: The Eyes of the Sphinx. 1996.

Yllä olevien kirjaesittelyjen lisäksi Fitzgerald luettelee vielä lisäluettavaa ja myös nämä kirjat on lajiteltu mainittujen luokkien mukaisesti:

1. Muinaiset astronautit: 29 kirjaa.
Jokaisen osaston alussa Fitzgerald julkaisee myös lyhyen yleiskatsauksen, joka liittyy ko. osaston aiheeseen.

1. osaston (Muinaiset astronautit) yleiskatsauksessa Fitzgerald tuo ohimennen esille Carl Saganin käsityksen siitä, että sumerien historiaa pitäisi tutkia lähemmin, koska se voi sisältää tietoja muinaisista astronauteista. (Tätähän Sitchin sitten onkin tehnyt perusteellisesti). Sen sijaan Fitzgerald uhraa paljon tilaa Afrikan dogoneille. Tämä on ymmärrettävää kun Fitzgerald kertoo, että dogoneista kertovan kirjan "The Sirius Mystery" tekijä, Robert K. G. Temple, julkaisi yhdessä juuri Fitzgeraldin kanssa julkaisua nimeltä "Second Look" kahden vuoden ajan. Fitzgerald ja Temple ovat näin ollen tuttuja keskenään.

Fitzgerald viittaa siihen, että skeptikot ovat tuoneet esille, että dogonien luo v. 1931 saapuneet ranskalaiset lähetyssaarnaajat ovat saattaneet kertoa dogoneille Sirius B:stä. Fitzgerald viittaa kuitenkin tri Germaine Dieterleniin, joka on löytänyt dogonien naamioita, jotka ovat 400 vuotta vanhoja ja joihin on piirretty Sirius B. Hiilitutkimuksissa on todettu, että jotkut rituaalinaamiot ovat 600 vuotta vanhoja. Dogonit ovat näin ollen tienneet Sirius B:stä jo kauan ennen kuin Sirius B löydettiin "virallisesti".

Fitzgerald tuo myös esille sen, että dogonit paitsi Sirius A ja Sirius B myös puhuvat kolmannesta tähdestä, eli Sirius C:stä. Dogonien mukaan Sirius C kiertää Sirius A:ta elliptisellä radalla, ja lisäksi Sirius C:llä on planeetta. Dogonien mukaan Sirius C on neljä kertaa kevyempi kuin Sirius B. Tämä tarkoittaisi tähtitieteilijöiden mukaan, että Sirius C on ns. punainen kääpiö.

2. Ufot ja ufonautit:
Tässä osastossa Fitzgerald esittelee yhteensä 53 kirjaa.
Yllä olevien kirjaesittelyjen lisäksi Fitzgerald luettelee vielä lisäluettavaa ja myös nämä kirjat on lajiteltu mainittujen luokkien mukaisesti:

2. Ufot ja ufonautit: 108 kirjaa.

2. osaston (Ufot ja ufonautit ) yleiskatsauksessa Fitzgerald puhuu enimmäkseen Roswellista. Paitsi että hän kertoo yleisesti tapauksesta, niin hän tuo tasapuolisuuden nimissä esille seikkoja, jotka puhuvat sen puolesta, että Roswellissa todella tapahtui jotakin merkittävää ja toisaalta hän tuo esille seikkoja, jotka heittävät varjon tapauksen ylle.

Roswellin puolesta puhuvista seikoista Fitzgerald mainitsee mm. kirjailija Whitley Strieberin sedän, eversti Edward Strieberin, joka palveli Wright Fieldin tukikohdassa ja tiesi, että sinne tuotiin ufomateriaalia Roswellista. Eversti Strieber tunsi myös kenraali Exonin, joka useassa yhteydessä on vahvistanut, että Roswellissa tapahtui ufon maahansyöksy. Fitzgerald viittaa myös Yhdysvaltojen Revisioviraston (GAO) Roswell-selvitykseen, jossa todettiin, että suuri määrä ko. ajankohdan asiakirjoja oli määräysten vastaisesti hävitetty Roswellissa.

Varsin mielenkiintoinen tieto on se välikohtaus, joka sattuu haastateltaessa everstiluutnantti Cavittia. Cavitthan oli se, joka oli Jesse Marcelin kanssa ensin tutkimassa väitettyä maahansyöksypaikkaa ja Cavitt on aina väittänyt, ettei sieltä löytynyt kuin säähavaintopallo. Haastattelun aikana Cavittin vaimo kuitenkin kertoo, kuinka he olivat kyläilemässä Marcelin pariskunnan luona, kun Jesse otti esille ja näytti palasia, joita hän oli pitänyt itsellään. Cavitt itsekin toteaa tällöin "muistavansa tapauksen ja että Jesse ei saanut palasia palamaan".

Fitzgerald kertoo myös, että Roswellin tukikohdan päällikköä, eversti Blanchardia, ei ehditty haastatella ennen hänen kuolemaansa. Sen sijaan Blanchardin leski on kertonut "että Blanchard tiesi, ettei se ollut säähavaintopallo. Hän tiesi, ettei se ollut meidän tekemä. Ensiksi hän luuli, että se oli venäläinen siinä olleen oudon kirjoituksen takia. Myöhemmin hän tajusi, ettei se ollut myöskään venäläinen". Blanchardin adjutantti, Patrick Saunders, ei milloinkaan puhunut Roswellista sanaakaan, mutta osti useita kappaleita Kevin Randlen kirjaa "The Thruth About The UFO Crash at Roswell" ja kirjoitti sen sisälehdelle: "Tässä on totuus, enkä vieläkään ole kertonut mitään kenellekään"! Saunders lähetteli näitä kirjoja sitten tuttavilleen.

Maahansyöksyä vastaan puhuvista seikoista Fitzgerald mainitsee, että kirjailija Kal Korff sai selville, että Jesse Marcel oli voimakkaasti liioitellut ansionsa sotilaana. Marcel itse oli väittänyt, että hän oli ollut B-24 koneen ohjaajana sodassa ja saanut viisi ansiomitalia ammuttuaan alas viisi viholliskonetta ja että hänet ammuttiin kerran alas. Kuitenkaan mikään tästä ei ollut totta.

Frank Kaufmann -niminen todistaja on kertonut, kuinka hän oli tutkamies ja näki tutkassa maahan syöksyvän ufon. Kuitenkin armeijan tietojen mukaan Kaufmann ei ole ikinä ollut edes armeijassa.

James Ragsdale -niminen silminnäkijä on usein muuttanut kertomustaan, jonka lisäksi hän kauppasi lehtistä, videota ja T-paitoja, jotka mainostivat hänen kertomustaan.

Philip Corso on julkaissut kirjan siitä, kuinka hän hyödynsi tekniikkaa, jota saatiin talteen Roswellin lautasesta. Kirjassaan Corso julkaisee neljä valokuvaa, joista kolme on otettu Condon-komitean raportista. Corson kirja sisältää muutenkin valtavan määrän virheitä. Mm. Corso sanoo eräässä kohdassa, että muukalaisten ruumiita säilytetään Nortonin tukikohdassa, eikä ilmeisesti tiedä, että ko. tukikohta oli suljettu jo vuosia sitten. Corso kertoo myös, että B-2 Stealth -pommittaja on Lockheedin tehtaan rakentama, vaikka se on Northropin tehtaan tekemä.

Glenn Dennis on kertonut, kuinka hän kävi Roswellin tukikohdassa ja mm. "musta kersantti" ja "punatukkainen kapteeni" oli ajanut hänet ulos sieltä. Kuitenkin mustia kersantteja ei ollut edes olemassa armeijassa ennen vuotta 1949. Asiakirjojen mukaan Roswellissa oli palvellut yksi punatukkainen upseeri, mutta vasta vuonna 1954.

3. Kontaktihenkilöt ja siepatut:
Tässä osastossa Fitzgerald esittelee yhteensä 31 kirjaa.
Yllä olevien kirjaesittelyjen lisäksi Fitzgerald luettelee vielä lisäluettavaa ja myös nämä kirjat on lajiteltu mainittujen luokkien mukaisesti:

3. Kontaktihenkilöt ja siepatut: 39 kirjaa.

Osasto 3:n (Kontaktihenkilöt ja siepatut) eräs mielenkiintoisimmasta kertomuksista on kertomus Betty Dagenais -nimisestä siepatusta, joka testamentissaan määräsi, että hänen kuoltuaan on hänen korvastaan poistettava ns. implantti. Kun Dagenais sitten kuoli vuonna 1989, implantti poistettiin ja tutkittiin elektronimikroskoopilla ja todettiin, että se oli läpimitaltaan millimetrin kokoinen ja koostui alumiinista, titaanista ja silikonista. Erään elektroniikka-asiantuntijan mukaan laitetta voidaan käyttää "lähettimenä tai vastaanottajana".

4. Skeptikot:
Tässä osastossa Fitzgerald esittelee yhteensä 20 kirjaa.
Yllä olevien kirjaesittelyjen lisäksi Fitzgerald luettelee vielä lisäluettavaa ja myös nämä kirjat on lajiteltu mainittujen luokkien mukaisesti:

4. Skeptikot: 18 kirjaa.

Osastossa 4 (Skeptikot) Fitzgerald kertoo kuinka CUFOSin tutkija Allan Hendry, tutkittuaan 1300 uforaporttia, totesi että 89 % havainnoista pystyttiin selittämään. Hendry oli tyytymätön siihen, kuinka huonoja havaitsijoita silminnäkijät usein olivat. (Hendry julkaisi myöhemmin kirjan The UFO Handbook). Fitzgerald ottaa esimerkkinä bluffista Gulf Breezin tunnetuimman havaitsijan Ed Waltersin, joka "oli trikkikuvauksen mestari, rakensi ufojen pienoismalleja ja palkkasi useita naapuripoikia auttamaan väärennettyjen valokuvien valmistamisessa".

Tässä on todettava, että nämä väitteet ovat kylläkin räikeässä ristiriidassa esim. tri Bruce Maccabeen tutkimusten kanssa. Maccabee julkaisi yhdessä Ed Waltersin kanssa kirjan "UFOs are real. Here's the Proof" vuonna 1997. Maccabee toteaa omissa tutkimuksissaan, että Walters ei ymmärtänyt valokuvauksesta yhtään mitään. Hänellä oli vain vanha Polaroid-kamera sekä videokamera ja Maccabee sai jatkuvasti antaa Waltersille ohjeita, miten piti ottaa testikuvia. Yksi ainut ufon pienoismalli on löytynyt ja siitäkin on kiistelty miten ja missä se on tehty. Lisäksi on löydetty yksi ainoa poika, joka on väittänyt olleensa mukana trikkikuvissa. Maccabee huomauttaa lisäksi, että useat muut henkilöt Gulf Breezessa valokuvasivat ufoja. Eräänä parhaimpana todisteena ufojen olemassaolosta on Waltersin videokamerallaan filmaama ufo, joka lentää edestakaisin kameran edessä ja samalla jättää varjon vastakkaisen saaren rannalle.

Reunahuomautuksena voin kertoa, että Discovery-kanavalta tuli muutama päivä sitten vuonna 2004 valmistunut dokumenttiohjelma, jossa Lockheed Martin -tehtaan suunnittelija Boyd Bushman kommentoi Gulf Breezin ufoja. Bushmanin mielestä Gulf Breezen ufot ovat armeijan salaisia laitteita ja ne käyttävät uutta tekniikkaa, jota Bushman itse on ollut kehittämässä. Bushman havainnollistaa filmissä tekniikkaa näyttämällä pöydällä olevaa sähköjohtokehrää, jossa on 250 kierrosta tavallista sähköjohtoa. Kun Bushman kytkee seinästä sähköä johtokehrään, se leijuu.

Kun Fitzgerald lainaa Kal Korffin lausuntoa Meierin metallinäytteistä ja sanoo, että "ne oli tehty tavanmukaisista Maan elementeistä", niin myös tämä väite on jyrkässä ristiriidassa suoritettujen tutkimusten kanssa. Meierin metalleja tutki IBM:n tiedemies, tri Marcel Vogel, jolla on 32 patenttia nimissään ja joka on keksinyt tietokoneiden kovalevyyn liittyvän menetelmän, jota IBM käyttää vielä tänä päivänäkin kaikissa tietokoneissaan (1988). Vogelin lausunnot puhuvat kyllä kaikesta muusta kuin "tavanmukaisista Maan elementeistä".

Kun Fitzgerald kommentoi Condon-komitean raporttia hän kertoo, että komitea tutki lähemmin 59 raporttia. "Näistä petokset, tavanmukaiset tai luonnolliset selitykset, kuten Jupiter tai Venus, selitti käytännöllisesti katsoen kaikki." Näinhän ei asia ollut ollenkaan. Komiteahan jätti kolmanneksen näistä 59 tapauksesta ilman selitystä!

5. CETI ja SETI:
Tässä osastossa Fitzgerald esittelee yhteensä 16 kirjaa. Yllä olevien kirjaesittelyjen lisäksi Fitzgerald luettelee vielä lisäluettavaa ja myös nämä kirjat on lajiteltu mainittujen luokkien mukaisesti:

5. CETI ja SETI: 26 kirjaa.

Kaiken kaikkiaan Fitzgerald esittelee ja luettelee näin ollen 371 eri kirjaa.

Ronald Story on tunnettu mm. kirjastaan The Space-Gods Revealed, jossa hän voimakkaasti kritisoi Dänikenia. Tämän päivän ufologian tilannetta voidaan ehkä kiteyttää Storyn käsitykseen: "Emme voi sallia, että kulttihenkilöt, jotka käyttävät ufoja uskonnollisen hurmoksen mediana, eksyttävät meitä ufoilmiön vakavasta puolesta. Liian monta raporttia on tullut henkilöiltä, joiden uskottavuutta ei voi kyseenalaistaa."

Björn Borg, 24.2.2005

takaisin ]