Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Keel, John A.:

The Mothman Prophecies

TOR/Tom Doherty Associates, LLC, New York, N. Y. 2002. 272 sivua

Allekirjoittanut on kirjoittanut kirjaesittelyjä lähinnä kirjoista, jotka on julkaistu 1990- tai 2000-luvulla. Teen kuitenkin poikkeuksen tämän Keelin kirjan kohdalla. Tämä kirjahan on julkaistu alunperin jo 1975, vaikka tässä esittelyssä oleva uusintapainos on vuodelta 2002. Tähän menettelyyn on olemassa hyvä syy, joka selviää tämän esittelyn lopussa.

Keelin The Mothman Prophecies -kirja on kuuluisa ufologiassa. Se kertoo niistä merkillisistä tapahtumista, jotka sattuivat Point Pleasant -nimisellä paikkakunnalla West Virginiassa, USA:ssa, 1960-luvun loppupuolella. Tapahtumat liittyvät suureksi osaksi siihen, että useat henkilöt väittivät nähneensä ja tavanneensa, jopa lähietäisyydeltä, isokokoisen ihmisen näköisen lentävän olennon. Sillä oli miehen ruumis, miehen kasvot, kaksi valtavan isoa punaista silmää ja se lensi valtavien siipien avulla. Olennolle annettiin nimi "Mothman" ("Koimies"). Mothmanin havaintojen vanavedessä tapahtui paljon muutakin. Mothmanin tavanneet ihmiset joutuivat miltei poikkeuksetta merkillisten poltergeistilmiöiden uhreiksi, MIB:ien vainoamiksi ja lisäksi havaittiin paikkakunnalla varsin usein ufoja.

Keel matkusti itse paikkakunnalle ja oleskeli siellä pitkäänkin ja pääsi näin ollen itse seuraamaan ilmiötä lähietäisyydeltä. Keel on terävä havaitsija, ja hän havaitsee varsin nopeasti, että monet merkillisistä ilmiöistä ilmeisesti liittyvät tavalla tai toisella elektromagneettisiin häiriöihin. Televisioissa esiintyy häiriöitä, puhelimissa esiintyy häiriöitä, sähkölaitteissa esiintyy häiriöitä, ja sähköiset ovikellot soivat itsestään jne. Lisäksi kuului usein olemattomien vauvojen itkua ja olemattomien naisten kirkumista.

Kun Keel kerran on yöllä hylätyn tehtaan alueella, hän löytää tarkkaan rajatun paikan, jonka sisällä valtava kauhu valloittaa hänet, mutta heti kun hän astuu ulos ko. paikasta, kauhu hellittää. Keel menee useita kertoja sisään ja ulos ko. paikasta, ja on varma asiastaan: Jokin elektromagneettinen tekijä aiheuttaa ko. paikalla kauhua. Keel epäilee ultraääniä. Keel vakuuttuu siitä, että jokin ufoihin liittyvä elektromagneettinen tekijä on syynä moneen merkilliseen asiaan. Keel onkin antanut joillekin henkilöille neuvon, että kun kotona tapahtuu merkillisiä sähköisiä ilmiöitä, niin henkilöt menisivät ulos katsomaan. Keelin mukaan nämä henkilöt ovat usein nähneet talonsa yläpuolella juuri silloin ufon.

MIB:it vierailevat tiheään tahtiin Point Pleasantin asukkaiden kotona, eikä kukaan ymmärrä mitään heidän toiminnastaan. Keel kertoo esimerkkinä tapauksen, jossa ufon havainneen pariskunnan kotiin saapuu outo mies, joka raahaa mukaansa isokokoista nauhuria, jota hän ei osaa käyttää. Talossa käy juuri silloin runsaasti väkeä katsomassa uutta vauvaa, mutta outo mies ei kiinnitä edes kohteliasta huomiota vauvaan, vaan häärää epätoivoisesti nauhurinsa kanssa viiden tunnin ajan, kysyen isäntäväeltä "mitä tapahtuisi, jos rva Hyrea käskettäisiin olla kirjoittamatta ufoista?"

Keel syventyy myös perusteellisesti ns. kontaktihenkilöihin ja heidän ennustuksiin. Keel epäilee vahvasti, että "ilmiö" käyttää näitä kontaktihenkilöitä hyväkseen ilman että nämä henkilöt voivat asialla yhtään mitään. Heille annetaan ennustuksia, jotka joskus toteutuvat ja joskus taas eivät. "Ilmiö" käyttää kontaktihenkilöitä juoksupoikina ja juoksutyttöinä (= "vie tämä kirje sinne tai tänne, soita sille tai sille henkilölle, kerro tämä viesti sille ja sille"). Keel saa itse useita tällaisia viestejä eri kontaktihenkilöiltä ja pääsee jopa itse suoraan yhteyteen Apol-nimisen olennon kanssa erään kontaktihenkilön kautta. Keel itse saa ennustuksia, jotka pitävät paikkansa. Hän saa Apolilta ennustuksia lentokoneiden maahansyöksyistä ja Marilyn Monroen ja Robert Kennedyn kuolemasta. Keel saattaa miettiä jotakin asiaa, ja hetken päästä puhelin soi ja kontaktihenkilö soittaa ja antaa oikean vastauksen, jonka hän on saanut Apolilta. Keel tekee useita vaikeita kysymyksiä Apolille, ja saa aina heti oikean vastauksen. Kysymykset ja vastaukset ovat sellaisia, ettei kenenkään ulkopuolisen pitäisi tietää niitä. Keel saattaa myös lähettää kirjeitä kysymyksineen osoitteisiin, joita ei ole olemassakaan, mutta seuraavana päivänä hän saa silti postissa oikean vastauksen.

Keel havaitsee myös, että hän on vuorovaikutuksessa ilmiön kanssa toisellakin tavalla. Kun hän kerran havaitsee, että kaksi kontaktihenkilöä ovat syntyneet samana päivänä, eli 6. syyskuuta, niin sen jälkeen hän tapaa useita ihmisiä, jotka kaikki ovat syntyneet tuona päivänä. Kun Keel miettii ufojen toimintaa, niin heti sen jälkeen hän tapaa henkilöitä, jotka selostavat, että he ovat keksineet miten ufot toimivat. Kun Keel kerran keskustelee Jane-nimisen kontaktihenkilön kanssa siitä, että sieppaavatko muukalaiset naisia hedelmöittääkseen heitä, niin heti sen jälkeen useat raskaana olevat naiset ottavat yhteyttä Keeliin. Kaikki naiset ovat kuitenkin valeraskaita.

Keel on myös miettinyt paljon sitä tapaa, millä ufokokemus saa alkunsa. Miltei poikkeuksetta havaitsija kertoo, että hän näki salamavalon tai valovälähdyksen, tai kirkkaan valon, jonka jälkeen sitten havaitsija lamaantuu tai ei muista mitään, tai on kokenut merkillisiä asioita, esim. kadonnutta aikaa. Keel on varma siitä, että kyseessä on hypnoosiin verrattava tilanne. Kirkas valo hypnotisoi valitun uhrin ja mitä uhrille tehdään hypnoosin aikana, siitä meillä ei ole tietoa. Keel uskoo kuitenkin, että tässä hypnoosissa uhreja "ohjelmoidaan" ja heille annetaan POSTHYPNOOTTISIA käskyjä. Toisin sanoen, kun uhri myöhemmin kuulee jonkun tietyn merkin, niin hän toimii tietyllä tavalla. Ufologia onkin täynnä esimerkkejä, että havaitsijat ovat kuulleet merkillisiä ääniä ulkona tai puhelimissa tai jopa telepaattisesti (esim. piipitystä, vihellystä, morsetusta tai nähneet tietyn numerosarjan tai symbolin). Sen sijaan Keel suhtautuu varsin epäilevästi siihen, että ufot olisivat avaruudesta, vaan hän epäilee jonkinlaista ilmiötä tai tekijää, joka on kotoisin Maapallolta. Keel onkin ensimmäisiä ufotutkijoita/ kirjailijoita jotka ovat liittäneet ufoilmiön parapsykologiaan.

Samalla tavalla kuin moni muu kirjailija, niin myös Keel on kiinnittänyt huomiota merkillisiin lentokoneisiin. Keel itse yhdessä muiden kanssa havaitsee Point Pleasantissa pilveen lentävän äänettömän ufon, joka ei tulekaan odotetulla tavalla ulos. Vasta monen minuutin kuluttua pilvestä tulee ulos pieni lentokone, jossa on kaikki kulkuvalot. Havaitsijoiden mielestä tapauksessa oli jotain hyvin outoa.

Keel kiinnittää myös huomiota siihen, että jotkut henkilöt näyttävät kokevan näitä ilmiöitä herkemmin kuin muut. Keel mainitsee esimerkkinä ns. Pascagoulan tapauksen, jossa Hickson ja Parker siepattiin ufoon. Tutkijat saivat selville, että Hickson ei milloinkaan ole voinut käyttää kelloa, koska "hän on aina ollut niin sähköinen, että kellot menevät sekaisin". Keel epäilee, että Hicksonilla oli tietty ominaisuus, joka sai "ilmiön" kohdistamaan huomionsa häneen. Parker puolestaan sattui vain olemaan lähellä.

Aikanaan "ilmiön" ja kontaktihenkilöiden kuherruskuukausi päättyy ja "ilmiön" luonne muuttui ilkeäksi, pahaksi ja vaaralliseksi. Eräskin kontaktihenkilö heräsi aamulla juuri ajoissa, että hän ehti sulkea hellansa kaasuhanat, jotka "joku" oli avannut. Toisen kotona syttyi merkillisiä tulipaloja. Tavalliset puhelinkeskustelut Keelin ja eräiden toisten välillä olivat melkein mahdottomat lukuisten häiriöiden takia. Postia katosi tai sen sisältö vaihdettiin "jossain". Keelin kotona tehdyt haastattelut olivat teknisesti kelvottomia, kun nauhurit reistailivat. Eräskin ufotutkija soitti Keelille ja kysyi epätoivoisena, miten pääsisi eroon "tästä kaikesta", johon Keel antoi neuvon, että jättäisi kaikki ufotutkimukset. Keel miettii myös sitä, kuinka moni murhamies on tehnyt tekonsa sisäisen äänen käskystä, äänen joka on peräisin vaikkapa Apolilta. "Joku" soitti myös ihmisille ympäri maata ja väitti että Keel on kuollut.

"Apol" oli ennustanut Keelille ja muille, että 15. joulukuuta kun presidentti Johnson sytyttäisi valot Valkoisen Talon joulukuusen, niin koko maassa tapahtuisi valtava sähkökatkos. Keel valmistautui tähän hankkimalla kynttilöitä ja taskulampun paristoja. Kun Johnson sitten sytytti kuusen valot, niin mitään sähkökatkosta ei tapahtunut, mutta sen sijaan Point Pleasantissa romahti joen yli johtava silta ja lukemattomat ihmiset saivat surmansa.

Palaan nyt siihen, mitä alussa sanoin ja miksi olen kirjoittanut esittelyn vanhasta kirjasta: Vuona 1995 Terry Sherman osti karjatilan Utahissa ja hämmästeli etukäteen sitä seikkaa, että tila on ollut kauan myytävänä sekä sen halpaa hintaa. Heti kun Shermanin perhe on muuttanut tilalle, he havaitsevat merkillisiä ilmiöitä, kuten yllättäen ilmestyviä maassa olevia syviä pyöreitä kuoppia, ilmassa olevia "valoportteja", joista merkilliset valoilmiöt ilmestyvät ja joihin ne katoavat takaisin, eläinten silpomisia jne. Shermanin perhe sanoo nähneensä kolme erityyppistä ufoa ja näyttävät mm. puiden latvoissa olevaa "reikää", joka syntyi kun ufo ajoi suoraan puiden latvojen lävitse, jne.

Vuonna 1996 miljonääri Robert Bigelow, joka on perustanut tieteellisen ufotutkimusjärjestön NIDSin, ostaa em. karjatilan. Bigelow eristää tilan ja rakentaa sinne havaintotornin, josta jatkuvasti seurataan tilalla tapahtuvia ilmiöitä. Tammikuussa 2002 fil. tri John Alexander NIDS:istä kommentoi John Keelin kirjaa ja Utahin karjatilalla tapahtuvia ilmiöitä:

"Emme voi vakuuttaa, että Keelin kirjassa selostetut ilmiöt ovat tosia, mutta kallistumme sille kannalle, että ne ovat tosia. Tämä käsitys perustuu Utahin karjatilalla tehtyihin monivuotisiin tutkimuksiin, joissa on todettu samantapaisia ilmiöitä, kuin Keelin kirjassa selostetut. Emme ole vieläkään, monen vuoden tutkimuksista huolimatta, onnistuneet selittämään karjatilalla havaittuja ilmiöitä, ja saattaa olla, ettemme ikinä pysty selittämään niitä. Nämä ilmiöt, joita useat erittäin pätevät silminnäkijät ovat havainneet, ovat aivan ilmeisesti samanlaisia, kuin Point Pleasantissa havaitut: Useat ufohavainnot, tapaamiset kummallisten eläinten kanssa, laaja poltergeistaktiviteetti, valopalloilmiöt, sekä eläimissä että ihmisissä havaitut hermostuneisuuden ja pelon tunteet, puheet ja äänet, joiden alkuperää ei pystytä selvittämään, kummalliset puhelut, jotka tulivat karjatilan tutkijoille tuntemattomilta soittajilta ja MIB-ilmiöit. Videokameralla on onnistuttu kuvaamaan erittäin suuria lentäviä lintuja, joiden laji on tuntematon."

Keelin kirjan perusteella on tehty myös filmi "The Mothman Prophecies" (suomeksi "Perhosmies"). Elokuvassa esiintyvän tiedemiehen nimi "Leek", eli Keel kirjoitettuna takaperin. Filmissä on kuitenkin itse ufoilmiö jäänyt vähemmälle huomiolle.

Björn Borg, 8.3.2005

takaisin ]