Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Redfern, Nicholas:

Cosmic Crashes: The Incredible Story of the UFOs that Fell to Earth

Pocket Books/ Simon & Schuster, London 2001. 328 sivua

1. "Nick Pope oli ainoa henkilö Englannin puolustusvoimissa joka tutki ufoasioita vuosina 1991-1994."

2. "Nick Pope ei ollut ainoa Englannin puolustusvoimissa joka tutki ufoasioita vuosina 1991-1992."

3.
- "Etsitty ufomappi on julkisesti tutkittavissa Julkisten Asiakirjojen Arkistossa. Ei vaan lainassa kopio-osastolla. Ei vaan kadonnut. Ei vaan se on palautettu puolustusministeriöön."

- "Jo julkistettuja asiakirjoa ei saa pyytää takaisin esim. puolustusministeriöön, se olisi laitonta."

- "Etsitty mappi on löytynyt, se oli vain väärässä laatikossa, ei sitä ikinä ole palautettu puolustusministeriöön."

- "Kyllä se oli sittenkin pyydetty takaisin puolustusministeriöön, mutta nyt se on taas palautettu Julkisten Asiakirjojen Arkistoon."

- "Ei se sittenkään ollut puolustusministeriössä. Se joka väitti niin, oli erehtynyt."

- Jaa, taisi se sittenkin olla lainassa, eikä kopio-osastolla, eikä hukassa eikä väärässä laatikossa."

Tämä Redfernin kirja alkaa aikamoisella sanahelinällä, eikä lukija oikein ymmärrä, mistä Redfern nyt loppujen lopuksi aikoo puhua. Kirjan nimihän lupaa tekstiä ufojen maahansyöksyistä ja tästä syystä onkin yllättävää, että Redfern kirjan alussa puhuu Marilyn Monroesta, Kennedyn murhasta ja ties mistä. Näyttää vähän siltä, ettei Redfern itse oikein tiedä, miten päästä alkuun tässä asiassa. Paitsi Marilyn Monroesta, John Kennedystä ja Robert Kennedystä Redfern puhuu monesta asiasta, joka on niin sanotusti "tuttavan tuttava on kuullut" -tasolla. Redfern luettelee joukon henkilöitä, jotka ovat joskus kuulleet jotain joltakin, eikä hän pääse eteenpäin tässä asiassa.

On aika yllättävää, että Redfern sitten turvautuu Dorothy Kilgalleniin. Kilgallen oli aikoinaan varsin tunnettu lehtinainen, joka mm. julkaisi kaksi ufojuttua, joista toinen kertoi Huippuvuorille alas syöksyneestä ufosta. Tästä Huippuvuorten ufojutusta on kerrottu ties kuinka monessa ufokirjassa, mutta nykyisin ollaan kyllä aika varmoja siitä, että se oli pelkkä lehtiankka. Jutussa mainittujen norjalaisten upseerien nimet eivät kuulosta lainkaan norjalaisilta, eikä Norjassa ole milloinkaan pystytty jäljittämään jutussa mainittuja upseereita.

Kirjan sanahelinästä nousee sitten esille tapaus, joka vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta. Kaksi nuorta 16-vuotiasta sotilasta palvelivat 10.12.1963 Englannin ilmavoimien, RAF:in, tukikohdassa Cosfordissa lähellä Wolverhamptonia. He olivat hiukan myöhässä palatessaan iltalomalta, josta syystä he päättivät oikaista aidan yli ja miltei törmäsivät ufoon, joka oli laskeutunut tukikohtaan. Sen ajan ufotutkijat yrittivät saada selvää asiasta jo tuolloin ja tapasivat sattumalta mm. tukikohdan papin, joka vahvisti tapahtuneen, mutta ei osannut kertoa lähempiä yksityiskohtia asiasta.

Vasta vuonna 1994 asiaan saatiin lisävalaistusta kun toinen sotilaista, Ray Wardle, otti yhteyttä Redferniin. Wardle oli 1979 muuttanut USA:han, eikä edes muistanut koko tapausta, ennen kuin hänen vaimonsa osti hänelle vuonna 1989 Timothy Goodin ufokirjan, jossa tapaus oli lyhyesti mainittu. Wardle kertoi Redfernille, kuinka he olivat miltei törmänneet valaisevaan ufoon, joka näytti miltei "uruilta". Kirkkaan valon takia sen ääriviivat olivat olleet epäselvät. Sotilaat olivat juosseet karkuun ja tehneet ilmoituksen asiasta. He olivat tuolloin kuitenkin hämmästelleet sitä, ettei kukaan mennyt tarkemmin katsomaan, mistä oli kysymys. Wardle hämmästeli myös sitä, ettei hän ollut muistanut koko asiaa ennen kuin luki Goodin kirjan. "Oli kuin muistini olisi pyyhitty", hän totesi.

Toisesta tapauksesta kertoo Rogers Chambers, joka vuonna 1974 oli ATV-televisioyhtiön palveluksessa. Tammikuussa heidät hälytettiin eräälle pellolle lähellä Hednesfordia, jonne kuulemma ufo oli syöksynyt alas. Kun televisioryhmä saapuu paikalle, pellolla on suuri määrä sotilaita, kuorma-autoja, ambulansseja ym. Eräässä kuorma-autossa istuu kuljettaja talvesta huolimatta vähissä vaatteissa hikoilemassa. Hän oli kävellyt ufon lähelle ja saanut säteilyvammoja ja kuoli sairaalassa myöhemmin. Televisioryhmä ei saanut ufoa filmille, mutta kylläkin laskeutumisjäljen, valtavan suuren palaneen ympyrän. Armeija takavarikoi kuitenkin televisioryhmän filmin.

Rendleshamin tapausta vuodelta 1980 Redfern selostaa lyhyesti. Sen lisäksi Redfern kertoo hävittäjästä, joka syöksyi mereen vuonna 1970 ja joka kuulemma oli kohdannut ufon. Nick Pope on kuitenkin tutkinut tätä juttua ja toteaa, ettei tapauksessa ollut mukana mitään ufoa.

Sen sijaan Redfeern omistaa paljon tilaa eräälle valoilmiölle, joka havaittiin Englannin itärannikon edustalla vuonna 1970. Valoilmiötä seurattiin sekä maasta (silminnäkijät että tutkat) ja mereltä (tutka ja silminnäkijät). Mitään selitystä ei keksitty ilmiölle, jota seurattiin yli kahdeksan tunnin ajan. Lisäksi Redfern kertoo Harold-nimisen silminnäkijän havainnosta vuodelta 1964, jolloin Harold oli eräällä pellolla nähnyt sotilaita ja jonkin deltamuotoisen esineen, joka oli peitetty pressuilla. Mielenkiintoiselta vaikuttaa erään bussikuskin kertomus esineestä, joka melkein osui bussiin ja sen jälkeen syöksyi jokeen, josta sotilaat korjasivat sen talteen vuonna 1964.

Eräänä parhaimpana kertomuksena kirjassa on mainittava vuonna 1974 sattunut tapaus, jolloin Pohjois-Walesissa asuva sairaanhoitaja ja hänen kaksi sisartaan luuli lentokoneen syöksyneen läheiselle vuorelle. Sisarukset ajoivat autolla paikan päälle, mutta löysivätkin valtavan pystyssä seisovan hohtavan munamuotoisen esineen. Sitten paikalle tuli valtava määrä poliiseja ja sotilaita ja eristivät alueen.

Sekä Yhdysvalloissa että Englannissa on aina keskusteltu siitä, että tutkitaanko ufoja salaa, vaikka viranomaiset kieltävät sen. Englannin osalta saadaan nyt ainakin osittain vastaus tähän kysymykseen tässä Redfernin kirjassa:

Nick Pope oli se henkilö, joka hoiti ufoasioita Englannin puolustusministeriössä vuosina 1991-1994. Pope vakuuttui tänä aikana siitä, että ufot ovat olemassa, ja julkaisi myöhemmin myös ufoaiheisia kirjoja. Ufotutkijat kysyivät usein Popelta, että oliko hän omasta mielestään ainoa, joka hoiti ufotutkimuksia Englannin puolustusministeriössä? Pope on aina vastannut, että hän oli ainoa, ja "hän olisi kyllä huomannut, jos muuallakin olisi hoidettu ufotutkimuksia".

Kuitenkin juuri Redfern oli se, joka kertoi Popelle, että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu antoi tietoja ufoista Englannin tiedustelupalvelulle. Pope ei ollut tiennyt tästä mitään. Englannin parlamentissa kysyttiin myös vuonna 1996 ufoista ja nimenomaan Wiltshiressa sijaitsevasta ilmavoimien Rudloe Manor -nimisestä tutkimuslaitoksesta, että tehtiinkö siellä ufotutkimuksia, johon puolustusministeri vastasi kieltävästi. Kuitenkin Redfern löytää julkisuuteen päästetyistä asiakirjoista 11-sivuisen asiakirjan, jossa kerrotaan, että osasto nimeltään "Flying Complaints Flight" oli hoitanut ufotutkimuksia esim. vuonna 1962, ja vuonna 1977 tämä osasto, muiden mukana, oli siirretty Rudloe Manoriin. Virallisesti tämän osaston tehtävä oli tutkia kansalaisten valituksia esim. liian matalalla lentävien sotilaskoneiden aiheuttamista haitoista.

On aikamoinen yllätys Englannin kaikille ufotutkijoille, kun puolustusministeriön virkailija Kerry Philpott eräässä kirjeessä 14.12.1995 myöntää, että Rudloe Manor "koordinoi" ufotutkimuksia vuoteen 1992 saakka. Kapteeni J. Rose vahvistaa tämän tiedon edelleen omassa 28.2.1996 päivätyssä kirjeessään. Sekä Philpott että Rose vannovat, että heille saapuneet uforaportit lähetettiin eteenpäin juuri sille osastolle, missä Nick Pope työskenteli. Pope taas kiistää milloinkaan saaneensa Rudloe Manorista minkäänlaista raporttia, eikä edes tienneensä, että siellä "koordinoitiin" ufotutkimuksia samaan aikaan (eli vuosina 1991-1992) kun hän itse hoiti puolustusministeriön ns. "ufopöytää".

Redfern ja kolme muuta ufotutkijaa menevät 27-28.8.1996 Julkisten Asiakirjojen Arkistoon ja pyytävät nähtäväkseen erästä ufomappia, jota he tarvitsevat, koska ovat tekemässä dokumenttia BBC:n "Out of This World" -ohjelmaan. Heille ilmoitetaan ensin, että mappi (jossa juuri mainitaan Rudloe Manor) on lainassa valokopio-osastolla. Tämän jälkeen heille ilmoitetaan, että mappi on kadonnut. Tämän jälkeen arkiston esimies kertoo, että mappi on palautettu puolustusministeriöön ministeriön pyynnöstä. Puolustusministeriö puolestaan ilmoittaa, että kun asiakirja kerran on julkistettu ja siirretty Julkisten Asiakirjojen Arkistoon, niin on laitonta enää tehdä sille yhtään mitään. Puolustusministeriön virkailija Philcott myöntää kuitenkin myöhemmin, että hänellä sittenkin on hallussaan kopio puolustusministeriön palautuspyynnöstä. Tämän kieltää nyt vuorostaan Julkisten Asiakirjojen Arkiston esimies, joka nyt taas ilmoittaa erehtyneensä, eikä heille sittenkään ole tullut mitään palautuspyyntöä puolustusministeriöstä.

Asioihin puuttui nyt Angleseysta kotoisin oleva tri Colin Ridyard, joka myös harrasti ufotutkimusta. Ridyard keskusteli asiasta parlamentin jäsenen Ieuan Wyn Jonesin kanssa, ja siitä että asia otettaisiin esille parlamentissa. Kadonneesta mapista käytiin nyt kiivasta keskustelua tri Ridyardin ja Julkisten Asiakirjojen Arkiston välillä. Julkisten Asiakirjojen Arkisto ilmoitti 26.3.1997, että kadonnut ufomappi oli löytynyt. Se oli kuulemma erehdyksessä joutunut väärään laatikkoon arkistossa. Puolustusministeriön edustaja I. D. Goode ilmoitti 15.4.1997, että kadonnut ufomappi oli sittenkin ollut "puolustusministeriön käsissä viime vuonna ja nyt taas palautettu Julkisten Asiakirjojen Arkistoon". Vähän tämän jälkeen eräs toinen puolustusministeriön edustaja ilmoitti, että "I. D. Goode oli erehtynyt, eikä ufomappi sittenkään ole ollut puolustusministeriössä".

Redfernin mielestä on kummallista, että 300-sivuinen ufomappi katoaa juuri silloin kun on tarkoitus tehdä asiasta televisio-ohjelma. Voidaan myös kysyä, olisiko mappi ikinä tullut päivänvaloon, jos ei olisi uhattu parlamentilla?

Mitään täysin varmaa tietoa ufojen mahdollisista maahansyöksyistä Englannin maaperällä ei Redfern pysty tuomaan esille kirjassaan. Suurin osa Redfernin tiedoista ovat huhupuheita. "Parhaimmat" tapaukset ovat ne, jotka on lyhyesti mainittu tässä esittelyssä. Sen sijaan Redfern näyttää tässä kirjassaan, että ufoja on kyllä tutkittu Englannissakin enemmän kuin on aikaisemmin kerrottu.

Björn Borg, 11.3.2005

takaisin ]