Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Smith, Angela Thompson:

Diary of an Abduction

Hampton Roads Publishing Co., Charlottesville, VA 2001. 332 sivua

Smith: "Sieppauksia on kahdenlaisia. Ensinnäkin muukalaiset sieppaavat ihmisiä. Toiseksi hallitus ja/tai armeija sieppaa ihmisiä yrittäessään selvittää, mistä on kysymys."

Tähtitieteilijä Fred L. Whipple: "Sieppauksissa on kyseessä vauvan muisto ensimmäisestä lääkärissäkäynnistään."

Fil. tri, psykologi, Angela Thompson Smith, on syntynyt Englannissa ja muutti myöhemmin Yhdysvaltoihin. Jo lapsena Angela koki merkillisiä asioita. Hän muistaa, kuinka hänen ja hänen veljensä makuuhuoneet yöllä täyttyivät kirkkaasta valosta, kun Angela oli noin 10-vuotias. Hänen nuorempi veljensä katsoi ulos omasta ikkunastaan ja sanoi, että lentävä lautanen oli laskeutunut läheiselle niitylle, ja että siitä tuli ulos muukalaisia. Yhtä nopeasti kuin kirkas valo oli ilmestynyt, niin yhtä äkkiä se sammui ja kaikki oli taas pimeätä.

Suurin osa Smithin kirjasta on päiväkirjamuodossa olevia muistiinpanoja vuosilta 1986-2000. Suurin osa näistä muistiinpanoista kertoo Smithin unista. Nämä unet kertovat aika usein tapauksista, joita voidaan tulkita sieppauksiksi ja niissä esiintyy muukalaisia ja ufoja. Yhtä lailla suuri unista ovat sellaisia, että ne eivät liity ufoihin. Smith kuuli vasta 1986 sieppauksista ja vasta tuolloin hän osasi ensimmäisen kerran yhdistää omia kokemuksiaan sieppausilmiöön. Vaikka kirja on mielenkiintoinen, niin sen päiväkirjamuodossa olevien muistiinpanojen takia on vaikeata kirjoittaa siitä esittelyä.

Eräs asia jää kuitenkin mieleen ja se on Smithin kiinnostus pohjoismaiseen riimukirjoitukseen. Hän kertoo riimukirjoituksesta, joka on löydetty "jossain (Ruotsin) Hallstadissa tai Halsingborgissa ja jossa näkyy noin 20 hahmoa, jotka kulkevat jonossa vasemmalta oikealle. Yksi hahmoista on pitempi kuin muut, ja ne 19 muuta hahmoa ovat pienempiä ja heillä on isot päät". Smith pohtii tässä, että esittääkö ikivanha piirros yhtä ihmistä ja 19 muukalaista?

Smith kertoo kirjassaan useista tuttavista ja tohtoreista, joista hän käyttää vain kirjainta: Tri X, tri Z, tri V, tri D. jne. Tämä on aika ärsyttävää, koska vain yhden kirjaimen perusteella lukijan on vaikeata muistaa kuka kukin on. Näiden henkilöiden kanssa Smith kuitenkin keskustelee unistaan ja kokemuksistaan.

Vuonna 1990 Smith tapaa suuren lentoyhtiön lentäjän, Chuckin, joka myös toimii ufotutkijana. Chuckin käsityksen mukaan koko sieppausilmiö johtuu hallituksen salaisista kokeista, eikä muukalaisista. Todisteeksi teoriastaan Chuck tuo esille, että jokainen sieppausuhri on tavalla tai toisella sidoksissa johonkin toiseen henkilöön, jolla on kytkentöjä hallitukseen tai armeijaan.

Kauhukseen Smith huomaa, että tämä pitää paikkansa myös hänen tapauksessaan. Kaikki edellä mainitut tohtorit X, Z, V, D ja O ovat tai ovat olleet hallituksen tai armeijan palveluksessa. Jopa hänen oma entinen poikaystävänsä Michael oli toiminut armeijan lääkintäyksikössä. Smithin tapaama juristi oli ollut Pentagonissa töissä jne. Smith pelkää tässä vaiheessa, että hänestä on tulossa paranoidi ja taistelee tätä vastaan.

Eräässä vaiheessa Smith saa työtarjouksen Las Vegalaiselta säätiöltä ja muuttaakin sinne syyskuussa 1992. Smith kertoo kuinka hän tapaa säätiön edustajan, herra T.:n, joka on kiinnostunut paranormaaleista ilmiöistä. Vasta kun Smith ryhtyy puhumaan kaikista niistä paranormaaleista ilmiöistä, joita säätiö on tutkinut eräällä karjatilalla Utahissa, niin vasta tällöin allekirjoittanut tajuaa, että kyseinen säätiö on NIDS ja Smithin mainitsema herra T. on NIDS:in perustanut kiinteistömiljonääri Bigelow.

Tässä vaiheessa Smith myös kertoo, kuinka herra T. (eli Bigelow) lähettää Smithin Huntsvilleen, Alabamaan tutkimaan karjansilpomisia, joita on raportoitu eräältä karjatilalta. Kun Smith saapuu karjatilalle, hän saa kuulla samat asiat kuin ne tutkijat, jotka tutkivat Utahilaista karjatilaa (jota tapausta NIDS tutki aikaisemmin); karjansilpomisia, ufoja ja sieppauksia. Eräs nuori nainen kertoi, kuinka hänen isänsä oli rankaissut häntä nuorempana, koska isä oli huomannut, että tyttö oli viettänyt koko yön karjan vesikaukalossa. Hänen veljensä oli nähnyt hänet siinä. Tyttö itse oli kertonut, että kaksi valkopukuista miestä oli tullut keskellä yötä ja laittanut hänet kaukaloon.

Liikkuessaan Huntsvillessa Smith huomaa, että valkoinen auto seuraa heidän autoaan jatkuvasti, vaikka Smithin kuljettaja yrittää karistaa sen kannoiltaan. Huntsvillen karjatilalla Smith tapaa mm. naisen ja tämän 7-vuotiaan pojan, jota äiti sanoo harvinaisen älykkääksi. Poika on kertonut "tohtoreista", jotka vierailevat hänen huoneessaan punaisessa valossa ja vievät ankkoja läheisestä lammikosta. Kun poika oli vain 4-vuotias, hänet oli löydetty yöllä talon alakerrasta jalat märkinä ja ruohoa jaloissa, kuin hän olisi ollut ulkona. Kun poika oli 6-vuotias, hän piirsi kuvia ufoista, sieppauksista, helikoptereista, muukalaisista ja oli sanonut äidilleen, että "olemme kaikki yhteydessä toisiimme". Talossa sattui paljon paranormaaleja ilmiöitä.

Puhuttuaan Smithin kanssa, niin nainen oli seuraavana päivänä saanut kummallisia viestejä puhelinvastaajaansa työpaikalleen. Tämän jälkeen oli univormupukuinen mies, joka liikkui vanhalla autolla, seurannut ja häirinnyt naista ja hänen miesystäväänsä. Smith toteaa näistä ihmisistä, "etteivät he kaikki voi olla paranoideja".

Budd Hopkins pitää esitelmän eräässä ufokokouksessa ja kertoo mm. Linda Napolitanon (Linda Cortilen) tapauksesta. Smith suhtautuu epäilevästi tapaukseen (jossa Linda siepattiin kerrostalostaan) ja kummastelee, etteivät asiaan sekaantuneet ole tehneet poliisille ilmoitusta niistä kahdesta agentista, jotka olivat vainonneet Lindaa. Käykin sitten niin, että Hopkins sairastuu ja herra T. (=Bigelow) pyytää Smithiä matkustamaan New Yorkiin avustamaan Hopkinsia pariksi viikoksi postin avaamisessa ja arkistoinnissa jne. Juuri tähän aikaan Hopkins matkustaa Chicagoon tapaamaan Lindan jutun "kolmatta miestä", josta on kerrottu erään toisen kirjan esittelyssä. Smith tutustuu tällöin myös Hopkinsin tutkimaan tapaukseen, jossa australialainen mies otti rannalla valokuvia perheestään, mutta kun kuvat kehitettiin, niin maisema näkyi tavalliseen tapaan kuvissa, mutta perheenjäseniä ei näkynyt ollenkaan. Mies luulee ottaneensa kuvat juuri kun perheenjäsenet siepattiin.

Kesäkuussa 1994 Smith herää yöllä siihen, että monet ihmiset kantavat hänet jonkunlaiseen laboratorioon tai hoitohuoneeseen. Hän näkee useita ihmisiä, joilla on sininen suojapuku ja naamarit. Hänen nenäänsä työnnettiin pumpulia, joka haisi eetterille. Smith vannoo, ettei kyseessä ollut uni, vaan että hän oli täysin hereillä jonkin aikaa, ennen kuin taas menetti tajuntansa.

Smith on varma asiastaan: Sieppauksia on kahdenlaisia, ja Smith antaa niille nimet Sieppaus Yksi ja Sieppaus Kaksi. Sieppaus Yksi on muukalaisten suorittama. Sieppaus Kaksi on tavallisten ihmisten suorittama. Nämä sieppaajat saattavat yrittää antaa siepatulle valheellisen kuvan, että kyseessä on Sieppaus Yksi -tapahtuma. Nämä Sieppaus Kahden sieppaajat ovat tavallisia ihmisiä ja he puhuvat tavalliseen tapaan siepatun kanssa, käyttävät tavallisia välineitä ja joskus siepattu näkee tuttuja lääkepakkauksia. Myös Sieppaus Kahdessa siepatulle tehdään erilaisia lääketieteellisiä kokeita.

Usein siepattu on tutustunut lyhyen aikaa sitten johonkin henkilöön, joka on tai on ollut tekemisissä hallituksen tai armeijan kanssa. Usein kyseessä on ennestään tuntematon mies, joka ottaa yhteyttä naispuoliseen sieppausuhriin ja ryhtyy hänen ystäväkseen, poikaystäväkseen, rakastajakseen tai jopa avo/aviomiehekseen. Smith muistaa, miten hän tutustui entiseen poikaystäväänsä sillä tavalla, että kumpikaan ei päässyt jo varatulle lennolle, vaan joutuivat yöpymään eräässä hotellissa, jossa hän sitten tutustui poikaystäväänsä. Sieppausuhri havaitsee sitten, että hänen postiaan on avattu, puhelinta kuunnellaan ja häntä seurataan.

Smith toteaa, että monet naiset ovat kertoneet Sieppaus Kahdesta, kuten Debbie Jordan (Intruders), Linda Cortile (Witnessed), Karla Turner (Taken) ja Katharina Wilson (Alien Jigsaw). Smith on varma asiastaan. Sieppaus Yksi on muukalaisten suorittama ja Sieppaus Kaksi suoritetaan hallituksen ja/tai armeijan toimesta, kun hallitus/armeija yrittää päästä jäljille siitä, mistä on kysymys. Smith pohtii myös sitä, että olisiko mahdollista löytää muukalaisten DNA:ta siepattujen ja raiskattujen uhrien verestä. Tämä todistaisi ehdottomasti, että sieppaukset ovat todellisia.

Smithin mieleen muistuu miten hänen silloinen poikaystävänsä, Michael, epätoivoisesti etsi jotain 29.6.1992 heidän asunnostaan kääntämällä papereita ja esineitä joka huoneessa. Illalla Smith löysi pienen muovikotelon teippeineen, jossa luki TETRAD. Smith vei kotelon erääseen elektroniikkalaboratorioon, jossa kerrottiin, että kyseessä oli mikrosirun suojakotelo.

Saatuaan Internetyhteyden vuonna 1999, Smith etsii hakusanalla TETRAD Corporation ja havaitsee joutuneensa salaperäiseen maailmaan, jossa DARPA- ja ARPA -nimiset sotilaalliset tutkimuslaitokset harrastavat kaikenlaista mielenhallintatutkimusta eri laitteiden ja menetelmien avulla. Entinen poikaystävä Michael toimi armeijassa ollessaan lääkintäyksikössä ja oli pitänyt yhteyttä armeijaan myös siirryttyään siviiliin. Smithin yllätykseksi Michael ylennetään majuriksi, vaikka hän Smithin tietojen mukaan ei ole ollut missään kertausharjoituksissa koko heidän seurustelunsa aikana. Kirjan lopussa Smith kysyy itseltään, että oliko hän itse Michaelin tutkimusprojekti alusta alkaen?

Todettakoon lopuksi, että kirjassa julkaistaan myös uusi selitys sieppausilmiölle: Massachusettsin Cambridgessa sijaitsevan Smithsonian Astrophysical -observatorion tri Fred L. Whipple lähetti kirjeen 30.6.1992 Boston Globe -lehdelle. Kirjeessä Whipple spekuloi, mikä saattaisi olla yleinen syy sieppausilmiölle. Whipplen mukaan "vielä tulee se päivä, jolloin ymmärretään, että kyseessä on vauvan muisto ensimmäisestä lääkärissäkäynnistään".

Björn Borg, 14.4.2005

takaisin ]