Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Thompson, Richard L.:

Alien Identities: Ancient Insights into Modern UFO Phenomena

Govardhan Hill Publishing, Alachua, Florida 1995. 447 sivua

Fil. tri, matemaatikko, Richard L. Thompson on väitellyt tohtoriksi Cornellin yliopistossa. Hän on aikaisemmin julkaissut neljä muuta kirjaa. Samana vuonna, kun ilmestyi "Alien identities" -kirjan ensimmäinen painos (1993), ilmestyi myös hänen yhdessä Michael Cremon kanssa kirjoittama kirja "Forbidden Archeology. The Hidden History of the Human Race". Thompson on myös vuonna 1989 julkaissut kirjan "Vedic Cosmography and Astronomy".

Asia, joka ei lainkaan ilmene kirjan nimessä, ja joka saattaa tulla yllätyksenä lukijalle, on se, että kirja oikeastaan kertoo Intian vanhoissa Veda-kirjoissa mainituista lentävistä laitteista, eli vimanoista. Thompson on syventynyt tähän aiheeseen perusteellisesti ja tämä seikka selittää myös kustantajan intialaiselta kuulostava nimi (Govardhan).

Kirja on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen kertoo meidän kaikkien tuntemasta tavallisesta ufologiasta ja tunnetuista ufotapauksista sekä ufologian historiasta. Koska sitä asiaa on käyty läpi monessakin yhteydessä, en puutu siihen lainkaan tässä esittelyssä. Totean kuitenkin ohimennen, että suomalaisen Aino Ivanoffin tapaus on lyhyesti mainittu tässä ensimmäisessä osassa. Kirjan toinen osa kertoo sitten Veda-kirjoista ja vimanoista, ja vertailee vimanojen ominaisuuksia nykypäivän ufojen ominaisuuksiin. Thompson huomauttaakin toistuvasti, miten vimanojen ja ufojen ominaisuudet ja lento-ominaisuudet muistuttavat toisiaan.

Thompson huomauttaa heti, että monen länsimaisen asiantuntijan mukaan Veda-kirjoihin luetaan vain Rg, Yajur, Sama ja Atharva. Thompsonin mukaan intialaisessa traditiossa Veda-käsitteeseen kuuluu kuitenkin monta muutakin kirjaa, kuten 18 ikivanhaa kosmologista eeposta nimellä Puranas ja historiallisia eepoksia nimellä Itihasas. Thompsonin mielestä kolme kirjaa ovat tärkeitä tässä yhteydessä, eli Bhagavata Purana (=eräs Purana-kirja), Mahabharata ja Ramayana (=Itihasas-kirjoja). Thompsonin mukaan itse kirjat on kirjoitettu 400-500 luvulla eKr. ja 800-luvulla jKr. välisenä aikana, mutta niiden teksti juontaa kuitenkin juurensa ainakin vuoteen 3000 eKr.

Thompson kiinnittää myös huomiota siihen, että Veda-kirjoja on aikaisemmin käännetty, mutta harhaanjohtavalla tavalla. Esimerkkinä hän mainitsee Leslien ja Adamskin kirjan "The Flying Saucers Have Landed". Thompson vertailee mm. em. kirjan erään kohdan käännökseen, jossa sanotaan, että "...vimana putosi taivaalta suuren melun saattamana". Thompsonin mukaan ko. kohdan oikea käännös kuuluisi paremminkin olla "...Ghatotkacha kaatui ulvoen sen jälkeen, kun Sakran nuoli oli riistänyt häneltä hengen".

Suomalaista lukijaa hämmentää Thompsonin tapa usein kirjoittaa intialaisten nimien vokaalit sillä tavalla, että vokaalin päällä on suora viiva. Allekirjoittaneen koneella ei ole edes mahdollista toistaa tätä kirjoitustapaa, mutta suomalainen lukija tulkitsee kirjaimen automaattisesti ä-kirjaimeksi, eli esim. Rämäyana, Ramayanan sijaan. Allekirjoittanut ei ole tämän asian asiantuntija, mutta hämmästelen asiaa sen johdosta, että intialaisillahan on aivan omat kirjaimensa, eikä taas englanninkielessä ole olemassakaan tällaista kirjainta (a jonka päällä on suora viiva). Lisäksi muistan kyllä aikaisemmin nähneeni intialaisten kirjojen ja henkilöiden nimiä ilman, että niissä olisi noita viivoja. Joka tapauksessa allekirjoittaneen on pakko jättää pois nuo viivat vokaalien päältä siitä yksinkertaisesta syystä, ettei koneeni pysty niitä kirjoittamaan.

Veda-kirjoissa kerrotaan kahdenlaisista lentolaitteista eli puisista laitteista, joissa oli siivet ja toisaalta vimanat, jotka eivät muistuttaneet meidän lentokoneita ollenkaan. Puiset laitteet olivat ihmisten tekemiä, kun taas toiset olivat muiden olentojen rakentamia. Kaikkia kuitenkin sanottiin vimanoiksi. Ainakin ihmisten rakentamien vimanoiden käyttövoimana oli elohopea, jota kuumennettiin uunien avulla.

Muiden olentojen rakentamien vimanojen lento-ominaisuudet muistuttivat ufojen tapaa lentää. Veda-kirjoissa kerrotaan myös, että maapallo on pyöreä ja sen läpimitta 12800 km, joka hyvin vastaa nykyaikaista käsitystä. Lisäksi kerrotaan, että Kuun läpimitta on 3840 km, joka hyvin vastaa nykyajan käsitystä 3456 km. Veda-kirjojen mukaan maailmankaikkeudessa on 400.000 erilaista ihmistä muistuttavaa rotua ja 8.000.000 muuta elämänmuotoa. Näillä ihmistä muistuttavilla roduilla on erilaisia siddhis-ominaisuuksia tai taitoja. Thompson vertailee näitä Veda-kirjoissa mainittuja taitoja nykymaailman humanoidikertomuksiin:

1. Telepatia-taito.

2. Taito nähdä tai kuulla suurella etäisyydellä.

3. Levitaatio-taito. Thompson ottaa esimerkkinä ranskalaisen Massen tapauksen, jossa Masse sanoi, että "olennot nousivat ja laskeutuivat kuin kuplat pullossa ja liukuivat valosäteitä myöten". Veda-kirjoissa kerrotaan, että alkaen Brahmalokasta ja loppuen Svargalokaan näiden planeettojen olennot säilyttävät painottomuutensa, kun he vierailevat alemman luokan planeetoilla.

4. Taito muuttaa esineiden tai elävien olentojen kokoa, muuttamatta niiden rakennetta.

5. Taito siirtää esineitä paikasta toiseen. Tämä liittyy taitoon matkustaa rinnakkaiseen maailmaan.

6. Taito siirtää esineitä välittämättä tiellä olevista fyysisistä esteistä. Myös ruumista voidaan siirtää paikasta toiseen ajatuksen voimalla. Kohtiin 5 ja 6 viitaten Thompson kertoo mm. tapauksesta Englannin Altrinchamista vuodelta1984, jolloin likinäköisen miehen makuuhuoneeseen ilmestyi rumannäköinen olento kaksi kertaa. Likinäköisen miehen piti ponnistella, jotta hän näkisi selvästi tämän olennon, ja tätä seikkaa on pidetty todisteena siitä, että makuuhuoneessa oli fyysinen olento. Jos kyseessä olisi ollut hallusinaatio, niin miehen tuskin olisi tarvinnut ponnistella nähdäkseen olennon selvästi. Olento katosi äänettömästi valovälähdyksessä. Veda-kirjoissa kerrotaan Satyavatista, joka siirsi ajatuksensa poikaansa Vyasaan (joka oli muualla). Hetken kuluttua Vyasa ilmestyi äitinsä eteen.

7. Taito käyttää hypnoosia pitkän matkan päästä.

8. Taito olla näkymätön.

9. Taito muuttaa muotoaan tai luoda illusoorisia muotoja.

10. Taito siirtyä toisen henkilön kehoon ja hallita sitä.

Esimerkkinä muinaisista vimanoista Thompson mainitsee kuningas Salvan, josta kerrotaan Bhagavata Purana -teoksen kymmenennessä osassa. Salva vastusti jyrkästi Lordi Krsnaa ja päätti tuhota Krsnan Dvaraka-kaupungin. Tähän hän käytti ihmeellistä vimanaa, jonka hän oli saanut asiantuntijalta nimeltä Maya Danava, ja joka oli kotoisin toiselta planeetalta, kiitokseksi siitä, että hän palvoi Lordi Sivaa. Tämä vimana oli iso ja tarkoitettu sotilaskäyttöön ja se pystyi ottamaan joukkoja ja aseita. Tämän vimanan nimi oli Saubha.

Tämä vimana oli erittäin mystinen. Joskus näytti siltä, että taivaalla oli useita lentokoneita ja välillä näytti taas siltä, ettei taivaalla ollut ainuttakaan lentokonetta. Joskus sen pystyi näkemään, ja sitten taas se oli näkymätön, eikä Yadu-dynastian sotilaat tienneet, missä se oli kullakin hetkellä. Välillä se nähtiin maassa, välillä taas se lensi taivaalla, välillä se oli jonkun vuoren huipulla ja väillä se kellui vedessä. Vimana lensi taivaalla kuin tulinen pyörre, eikä pysynyt paikallaan hetkeäkään.

Saubha-vimanan avulla Salva tuhosi Dvarakan. Vimanasta heitettiin alas kaupunkiin erilaisia aseita, joihin kuului kiviä, puunrunkoja, salamoita, käärmeitä ja rakeita. Lopuksi nousi tulinen pyörremyrsky, jonka pöly esti näkyvyyden kaikkiin suuntiin. Samalla tavalla kuin Maassa ei ollut mitään rauhaa, kun demonien kolme ilmakaupunkia hyökkäsivät, samalla tavalla Lordi Krsnan kaupungilla ei ollut mitään rauhaa, kun ilmalaiva Saubha hyökkäsi.

Thompsonin mukaan Veda-kirjojen eräs yleinen teema on, että myös avaruudessa soditaan. Kyseessä ovat Devat ja Asurat, jotka sotivat keskenään.

Tässä yhteydessä on huomautettava, että tämän vanhan tekstin kääntäjä A. C. Bhaktivedanta Swami Prabhupada ei kertaakaan ole käyttänyt sanaa "ufo" tai "lentävä lautanen", vaan sanaa "lentokone". Thompsonin mielestä vimanan lento-ominaisuudet muistuttavat suuresti ufojen lento-ominaisuuksia.

Thompson huomauttaa, että kun kuningas Salvan vimana oli iso ja tarkoitettu mm. joukkojen kuljetukseen, niin vastakohtana oli myös olemassa pieniä, ilmeisesti yksipaikkaisia vimanoita. Esimerkkinä tästä Thompson kertoo Visvavasusta, "joka putosi lentokoneestaan nähtyään Svayambhuva Manun kauniin tyttären, Devahutin, leikkivän pallolla palatsin katolla". Thompson pohtii sitä, että Visvavasulla ehkä yksinkertaisesti ei ollut turvavyötä koneessaan ja että hän kallisti koneensa liikaa nähdäkseen Devahutin paremmin. Thompson huomauttaa, että Veda-kirjoissa on niin paljon kertomuksia vimanoista, että ne näyttävät olleen hyvin tavallisia. Pienistä vimanoista käytettiin myös nimeä "vimanena" osoittaakseen, että kyseessä oli pieni yksityinen vimana.

Herra Subbaraya Sastry ryhtyi 1.8.1918 transsissa sanelemaan herra Venkatachala Sarmalle kirjaa, jonka nimi oli Vaimanika-Sastra. Kun sanelu loppui 23.8.1923, tuloksena oli 23 kirjan kokoelma, jossa kerrottiin vimanoista, miten ne oli rakennettu ja mistä aineista ne oli tehty. Lisäksi Sastry pyysi piirtäjää piirtämään kuvia vimanoista ohjeittensa mukaan. Sastry itse kertoi, että Vaimanika-Sastra oli osa ikivanhasta kirjasta, jonka nimi oli Yantra-sarvasva (=Koneiden tietosanakirja). Yantra-sarvasvaa -kirjaa ei ole enää olemassa fyysisesti, mutta se on säilynyt akashic-muodossa, josta Subbaraya Sastry luki sen ja toisti sen saneluissaan.

Ne piirustukset vimanoista, jotka ovat olemassa ja jotka on piirretty Subbaraya Sastryn ohjeitten mukaan, ovat hyvin teknisiä ja yksityiskohtaisia, mutta ovat teknisesti tyypillisesti sillä tasolla, joka oli olemassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Niissä näkyy mm. valtavan isoja elektromagneetteja, veivejä, akseleita, akseliruuveja, mäntiä, lämpökierukoita ja sähkömoottoreita. Koneisto on kytketty kahteen potkuriin, jotka pitäisi nostaa vimana ilmaan. Thompsonin mukaan potkurit näyttävät erittäin pieniltä verrattuna vimanan kokoon ja Thompson epäilee vahvasti, ettei laite lentäisi ollenkaan.

Sen sijaan Thompson kertoo, että ne metalliseosten kaavat, joita Sastry on sanellut ja joista vimanat pitäisi rakentaa, ovat merkillisiä. Useat kaavat sisälsivät niin vanhoja sanskriitinkielisiä sanoja, ettei niitä enää tunnettu ja niitä etsittiin asiantuntijoiden avulla vanhasta Ayueveda-teoksesta, jossa on kerrottu Intian vanhasta lääketieteestä ja kemiasta. Etsinnän tuloksena tunnistettiin ne aineet, jotka Subbarayan Sastry oli sanellut.

Näitä seoksia valmistettiin sitten Sastryn kaavojen mukaan, ja Thompsonin mukaan tulokset olivat hämmästyttäviä. Mm. valmistettiin "tamogarbha lohaa", erästä lyijyseosta, ja "arara tamraa", erästä kupariseosta, ja "ravi sakti apakarsana darpanaa", erästä lasia. Osoittautui, että näiden valmistettujen seosten ominaisuudet vastasivat niitä ominaisuuksia, jotka oli mainittu Sastryn teksteissä. Teksteissä kerrottiin, että "tamorgarbha loha" oli valoa absorboiva aine ja laboratoriotesteissä ilmeni, että aine absorboikin suuren osan laservalosta. Valmistetuilla seoksilla oli ainutlaatuiset ominaisuudet ja ne olivat patentoitavissa.

Koska Vaimanika-Sastryssa on useita sanskriitinkielisiä sanoja, joita ei voi kääntää, niin teos ei ole helppotajuinen. Kuitenkin teos sisältää suuren määrän tietoa, joka on yhdenmukainen nykyajan ufojen käyttäytymisen kanssa. Thompson luettelee kirjansa sivuilla 250-252 kymmenen tällaista ominaisuutta (mm. miten vimanasta tehdään näkymätön, ja miten vimanan ulkomuotoa voidaan muokata illusoorisesti millaiseksi tahansa, miten vimana saadaan sik-sakkaamaan, ja miten vimanaan saadaan kuvia ulkomaailmasta (=televisio!).

Thompson on kirjassaan kiinnittänyt paljon huomiota juuri tuohon, että vimanan ulkomuotoa voidaan muuttaa illusoorisesti. Hän kertoo tapauksesta, josta Richard Boylan on kertonut, jossa havaitsija näkee ufon, joka muuttaa muotoaan autoksi. Thompson mainitsee ufotapauksen, jossa Virginia Horton -niminen henkilö kohtasi metsässä peuran ja oli kadoksissa monta tuntia. Hypnoosissa paljastui, että se olikin ufo, jonka hän oli nähnyt metsässä. Ed Conroy, joka kirjoitti kirjan Whitley Strieberista, on kertonut kahdesta tapauksesta, jossa hän on nähnyt helikoptereita. Toisessa tapauksessa hän näki helikopterin, joka lensi talon taakse, muttei ilmestynytkään talon toiselta puolelta. Toisessa tapauksessa hän kertoo kahdesta Chinook-helikopterista, jotka lensivät niin lähellä toisiaan, että niiden roottoreiden olisi pitänyt osua toisiinsa. (Chinook-helikopteri on pitkä ja iso helikopteri, jossa on yhtä isot roottorit sekä etu- että takapäässä. - Allekirjoittaneen huom.).

Eräässä kohdassa kun Thompson pohtii ns. Oz-tekijää, niin hän tuo esille käsityksensä siitä, että voimakkaat illuusiot ovat lähettyvillä olevien olentojen aikaansaamia projektioita. Thompsonin mukaan illuusio on voimakkaasti mukana niin Veda-kirjoissa kuin ufologiassakin.

A. C. Bhaktivedanta Swami Prabhupadan mukaan oli olemassa kolme eri tapaa matkustaa avaruudessa:

- ensimmäinen tapa oli matkustaa mekaanisilla avaruusaluksilla ja tätä tapaa kutsuttiin nimellä "ka-pota-vayu"

- toinen tapa oli matkustaa "akasa-patanan" avulla, aivan kuten ajatus lentää ja samalla nopeudella kuin ajatus kulkee

- kolmas tapa oli " Vaikuntha", joka oli täysin spirituaalinen tapa matkustaa.

Luvussa 8 Thompson vertailee nykyajan ufoja, vanhoja intialaisia kertomuksia ja vanhoja eurooppalaisia kansantaruja. Thompson viittaa aika paljon Valleen Magonia-kirjaan ja toteaa, että eurooppalaiset ja intialaiset kansantarut eroavat siinä mielessä toisistaan, että vaikka molemmissa kerrotaan erilaisista olennoista, niin eurooppalaisista kansantaruista puuttuvat yleensä lentävät laitteet, eli vimanat, joista kerrotaan intialaisissa eepoksissa. Sen sijaan Thompsonin mielestä sekä intialaisten että eurooppalaisten olentojen, että nykyisin humanoidien käyttäytymisessä on paljon yhdenmukaisuuksia, joista mainittakoon vaikkapa vain yllättävä ilmestyminen ja poistuminen, sekä seksuaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa.

Thompson luettelee myös Fatiman ilmestyksen ufokategoriaan, eikä uskonnolliseen kategoriaan ja kertoo, että jo ennen kuin Fatiman lapset näkivät Madonnan, he olivat tavanneet "enkelin", eli noin 14-vuotiaan pojan, joka ilmestyi heitä kohti leijuvasta valopallosta. Kun pallo tuli lähemmäs, lapset huomasivat, että se olikin poika, joka loisti kirkkaasti.

Mitä tulee muihin olentohavaintoihin, niin Thompsonin mielestä kyseessä ovat olennot, jotka käyttävät aikaisemmin mainittuja siddhis-taitojaan viestittämällä jatkuvasti erilaisia viestejä ihmiskunnalle. Näiden viestien vastaanottajien joukossa voidaan mainita vaikkapa Mohammed.

Viestien taso vaihtelee suuresti (esim. kontaktihenkilöiden taholla). Thompson on tässä nyt samoilla linjoilla kuin Vallee, joka on tuonut esille kontrollihypoteesinsa, ja sivulla 354 Thompson sanookin sen jo suoraan: "Epäilen, että havaitsemme jälkiä monimutkaisesta universaalisesta kontrollisysteemistä, johon liittyy monta erityyppistä älyllistä olentoa."

Kirjansa lopussa Thompson tuo esille asian, joka yllättää lukijan. Hän kertoo, että kun englantilaiset 1800-luvulla tulivat siirtomaaherroina Intiaan, he joutuivat tällöin kosketukseen Veda-oppien kanssa, ja tämä herätti välittömästi ristiriitaa hindujen oppien ja kristinuskon välillä. Thompsonin mukaan tällöin kehitettiin strategia, joka osoittaisi hinduille, miten heidän uskontonsa oli alempiarvoinen ja väärä. Tätä tarkoitusta varten mm. eversti Boden lahjoitti suuren rahasumman Oxfordin yliopistolle vuonna 1811, ja tämän summan avulla perustettiin Oxfordiin orientalismin oppituoli, jonka haltijaksi tuli Monier Williams vuoteen 1899 saakka. Englantiin saapui myös saksalainen Friedrich Max Müller, joka käänsi suuren osan Veda-kirjoista englanniksi. Müller on itse kirjoittanut vaimolleen työstään ja mainitsi eräässä kirjeessään, kuinka "hänen työnsä on osoittaa, mistä miljoonien ihmisten uskonto on peräisin ja kitkeä pois se oppi, joka siitä on tullut jo 3000 vuoden ajan".

Thompsonin mukaan Müller käytti samaa tekniikka kuin skeptikot nykyaikana, eli pilkataan kaikki mitä ei ymmärretä ja selitetään se tavanmukaisin selityksin. Esimerkkinä Thompson mainitsee "jumalat", jotka selitettiin luonnonvoimiksi, joita kavalat papit olivat muuttaneet henkilöiksi ja tyhjiksi idoleiksi.

Thompson selostaa monessakin kohdassa Veda-kirjojen antamaa kuvaa maailmankaikkeudesta ja miten se on olemassa monella eri tasolla ja miten voidaan matkustaa eri tasojen välillä. Tällaisessa lyhyessä esittelyssä ei voida kuitenkaan syventyä tähän asiaan, koska se veisi liikaa tilaa. Voidaan kuitenkin todeta, että Thompsonin kirja on arvokas jokaiselle, joka on kiinnostunut vimanoista ja Intian Veda-kirjoista, sekä Intian muinaisesta historiasta monine lentolaitteineen.

Björn Borg, 2.6.2005

takaisin ]