Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Pope, Nicholas:

Operation Thunder Child

Pocket Books, Simon & Schuster, London 2000. 292 sivua

Nicholas Pope oli Englannin puolustusministeriössä se henkilö, joka hoiti uforaportteja vuosina 1991-1994. Aikaisemmin hän ei uskonut ufoihin kovinkaan paljoa, mutta muutti mielensä 31. maaliskuuta 1993, jolloin hän samana päivänä vastaanotti tusinoittain raportteja. Nykyisin hän luennoi ufoista ja on kirjoittanut ilmiöstä kirjat "Open Skies, Closed Minds" ja "The Uninvited".

Popen kirja "Operation Thunder Child" on romaani. Yleensä allekirjoittanut ei ole esitellyt romaaneja, mutta tämän kirjan kohdalla on syytä tehdä poikkeus. Tämä syy on se, että Pope on tunnetusti kirjoissaan ja luennoissaan ilmoittanut olevansa sitä mieltä, että ufoilmiö on todellinen ja että tuntemattomat lentävät laitteet tunkeutuvat säännöllisesti Englannin ilmatilaan, eikä Englannin puolustusvoimat tiedosta sitä. Ja vaikka asiaa tiedostettaisiinkin, niin sille ei voida mitään.

Tässä kirjassa Pope tuo esille käsityksensä, mistä on kysymys. Kirja perustuu suureksi osaksi Popen omiin kokemuksiin ja osittain todellisiin tapauksiin. Niinpä kirjan alussa sivuilla 1-5 olevan selostuksen tunnistaa helposti Bentwatersin vuoden 1980 joulukuun tapaukseksi. Pope itse sanoo, ettei totuutta voi kertoa muulla tavalla kuin romaanin muodossa. Tämä on se syy, miksi kannattaa tutkia Popen uforomaania.

Kirjan tapahtumat on sijoitettu muutama vuosi tulevaisuuteen. Englannin ilmavoimilla on käytössään Eurofighter-tyyppisiä hävittäjiä, joita hälytetään aina tarvittaessa, kun tutkassa on havaittu outoja kohteita. Eräänä päivänä Englannin Eurofighter ammutaankin alas ja tutkimuksissa selviää, että kolmiomainen ufo ampui alas hävittäjän. Asia varmistuu, kun eräs kalastaja ilmoittaa nähneensä tapauksen ja ottaneensa jopa valokuvia ufosta. Lyhyen ajan sisällä ufot ampuvat alas yhä enemmän Englannin hävittäjiä ja puolustusvoimat käynnistää operaation, joka saa nimen "Thunder Child". Nimi on otettu H. G. Wellsin kirjasta "Maailmojen sota", jossa on sen niminen alus.

Siinä sivussa jotkut virkamiehet ryhtyvät myös miettimään amerikkalaisten roolia tapauksessa. He ihmettelevät sitä, etteivät amerikkalaiset varoittaneet englantilaisia ufoista, vaikka heillä on kaiken maailman laitteita, jotka kaiken järjen mukaan olisi pitänyt havaita ufot jo avaruudessa. Samalla he muistavat, etteivät amerikkalaiset kertoneet heille paljon mitään Bentwatersin tapauksestakaan vuonna 1980, vaan näyttivät salailevan ja peittävän tapauksen jälkiä, mm. kaatamalla pikaisesti metsästä ne puut, joissa mahdollisesti oli joitakin jälkiä (tämä seikka on mainittu myös allekirjoittaneen kirjassa "Onko ufoilmiössä logiikkaa?").

Eräs englantilainen nainen on toistuvasti kokenut sieppauksia niin monta kertaa, että hän jo suhtautuu tyynesti niihin. Hän on oppinut, ettei niitä voi estää millään tavalla. Kun nainen nyt taas siepataan, ties kuinka monennen kerran, hänelle annetaan viesti toimitettavaksi eteenpäin: "Johtajanne pelaavat vaarallista peliä. Sinun täytyy varoittaa heitä. He sotkevat suunnitelmaa. Varoita Thunder Childiä!" Erikoista viime aikojen sieppauksissa on ollut, etteivät muukalaiset ole antaneet naiselle mitään hypnoottista käskyä unohtaa sieppaukset, vaan hän muistaa ne kaikkine yksityiskohtineen.

Myöhemmin ilmenee, että eräs ministeritason henkilö luulee, että myös hänet on siepattu. Kertoessaan hypnoosissa kokemuksestaan hän sanoo, että ufossa ollessaan hän näki siellä myös henkilön, joka oli pukeutunut Yhdysvaltojen ilmavoimien univormuun.

Kun ufot jatkavat tuloaan Englannin ilmatilaan, hallitus päättää ryhtyä vastatoimiin ja luopuu taktiikasta, jonka mukaan hävittäjät saavat avata tulen vasta sen jälkeen, kun niitä on tulitettu. Hallitus siirtyy nyt agressiiviseen toimintamalliin ja hävittäjät saavat käskyn avata tulen heti havaittuaan ufon. Kun kaksi hävittäjää ensimmäistä kertaa kohtaavat ufon uuden käskyn antamisen jälkeen, ne avaavat heti tulen ja ampuvat useita ohjuksia kohti ufoa. Ufo kuitenkin sotkee jollakin tavalla ohjusten maalinhakusysteemit ja ohjukset lentävät minne sattuu. Hävittäjälentäjät avaavat nyt tulen tavallisilla tykeillä ja suureksi yllätyksekseen he näkevät, että tykit osuvat ufoon ja aiheuttavat vahinkoa. Ufo vastaa tuleen jollakin energia-aseella. Kun tykkien ammukset ovat loppuneet, toinen hävittäjälentäjä ohjaa koneensa kamikazemalliin suoraan ufoon ja osuukin siihen. Ufo vahingoittuu ja putoaa maahan.

Ensimmäinen asia, joka tulee virkamiesten mieleen on, että jos alas pudonnut ufo todella oli avaruudesta, niin oli olemassa "biovaara" eli vaara esim. avaruudesta peräisin olevista bakteereista. Kun putoamispaikka on löydetty, niin paikalle lähetetään henkilökuntaa, jolla on tarvittavat suojapuvut. Nämä löytävät pudonneen ufon, joka on haljennut kahtia ja sen sisällä on kaksi pientä kuollutta humanoidia.

Viranomaiset pelkäävät nyt kostoiskua ja/tai jonkinlaista yhteydenottoa muukalaisten taholta ja lähettävät muukalaisten varoituksen välittäneen naisen luo taisteluosaston, johon kuuluu kahdeksan miestä aseineen. Viranomaiset olivat arvanneet oikein. Kohta paikalle saapuu ufo, josta laskeutuu valosädettä myöten kolme muukalaista, jotka sieppaavat taas naisen ja vievät hänet 20 minuutiksi ufoon. Kun nainen taas on palautettu kotiinsa ja ufo on poistumassa, sotilaat avaavat tulen ja osuvat ufoon, joka putoaa metsään.

USA:ssa kokoontuu kuuden vanhan miehen salainen ryhmä. He edustavat NSA:ta, CIA:ta, NRO:ta, armeijaa ja ilmavoimia.

"Tilanne on muuttunut", toteaa yksi miehistä. "Heidän aluksensa tulevat nyt avoimesti Englannin ilmatilaan. Lisäksi he eivät välitä enää siitä, että siepatut muistavat kokemuksensa."

"Olimme niin lähellä" toinen miehistä toteaa. "Muutama vuosi lisää, niin olisimme saavuttaneet heidän teknologisen tasonsa."

"Kai meidän nyt täytyy puhua presidentin kanssa. Englantilaiset julkistavat varmasti kohta tietonsa. Kumma, etteivät muukalaiset ole kieltäneet heitä julkaisemasta tietojaan, niin kuin he tekivät meille vuonna 1947."

Vähän tämän jälkeen Yhdysvaltojen presidentti soittaa Englannin pääministerille ja jo seuraavana päivänä USA:n presidentti matkusti Englantiin tapamaan Englannin pääministeriä:

USA:n presidentti: "Pyydän anteeksi syntiä, johon maamme on syyllistynyt. Tuskin voimme milloinkaan korvata vahinkoa."

Englannin pääministeri: "Kuuntelen."

USA:n presidentti: "Vakuutan, että itse sain tietää tästä asiasta vasta eilen."

Englannin pääministeri: "Jatkakaa."

USA:n presidentti: "Kuten tiedämme, niin Homo Sapiens Sapiensin lisäksi maailmassa oli toinen ihmisrotu 35000 vuotta sitten, eli Homo Sapiens Neanderthalensis. Homo Sapiens Neanderthalensis katosi maailmasta yllättäen. Uskottiin, että Homo Sapiens Sapiens oli tappanut Homo Sapiens Neanderthalensisin sukupuuttoon sodassa. Tämä oli outoa, koska itse asiassa Homo Sapiens Neanderthalensisilla oli suuremmat aivot kuin nykyihmisellä. Mutta selitys oli toinen; Homo Sapiens Neanderthalensis siirtyikin maan alle asumaan. Koska heillä oli suurempi aivokapasiteetti kuin nykyihmisellä, he kehittyivät teknisesti ja keksivät tavan matkustaa avaruudessa. He ryhtyivät etsimään itselleen uutta maailmaa, jonne voisivat muuttaa. Se seikka, että he nykyisin ovat pienikokoisia on vuosituhansien evoluution tulos. USA:ssa käynnistettiin 1940-luvulla n. Manhattan-projekti, eli rakennettiin atomipommia ja suoritettiin atomipommikokeiluja. Koeräjäytysten yhteydessä paljastui osa heidän maanalaisista rakennelmistaan, ja osa niistä tuhoutuikin. Neandertalilaiset vaativat paikalla olevia tiedemiehiä pysymään hiljaa asiasta. Jos tiedemiehet kertoisivat löydöstään, niin Neandertalilaiset kostaisivat ihmiskunnalle."

Englannin pääministeri: "Entäs sieppaukset, miten ne liittyvät asiaan?"

USA:n presidentti: "Sieppaukset liittyvät maailmanlaajuiseen ohjelmaan, jossa uhrille annetaan biologinen aine, joka normaalitilassa on passiivinen. Neandertalilaisilla on sitten toinen aine, Ebolan kaltainen virus. Mutta kun Ebolaa ei voida levittää ilmateitse ja sillä on lyhyt itämisaika, niin tätä toista virusta voidaan levittää ilmateitse ja se aktivoi sieppausuhreissa olevan aineen ja aiheuttaa siepattujen hitaan sairastumisen. Hitaan sairastumisen ansiosta uhrit ehtivät levittää sairautta muuhun väestöön, ennen omaa kuolemaansa. Neandertalilaiset ovat valmiita käyttämään tätä asetta tarvittaessa."

Kokouksen jälkeen Englannin pääministeri istui mietteliäänä ja pohti tilannetta yhdessä tieteellisen neuvonantajansa ja esikuntapäällikön kanssa.

Tieteellinen neuvonantaja: "Herra pääministeri, tämä asia haiskahtaa."

"Kuinka niin?" kysyi pääministeri.

"Luulen, että meille valehdellaan", sanoi neuvonantaja.

"Kuinka niin?" kysyi pääministeri.

"En usko tuohon Neanderthal-selitykseen ollenkaan", sanoi neuvonantaja.

"Ensinnäkin maailmassa on runsaasti kaivoksia ja kaivosyhtiötä. He käyttävät erilaisia laitteita tutkiessaan maaperää. Luulisi, että ne olisivat huomanneet tämän maanalaisen maailman. Toiseksi mistä Neanderthalilaiset saisivat ruokaa? Kaikki joka kasvaa, tarvitsee auringonvaloa. Luulen että meille valehdellaan."

"Mutta totuushan tulisi joka tapauksessa kohta ilmi", totesi pääministeri.

"Mitä järkeä olisi syöttää meille tällaista valhetta, joka kohta kuitenkin paljastuisi?"

"Voittaakseen aikaa", sanoi esikuntapäällikkö. "Tilanne on tyypillinen kun tahdotaan voittaa vähän aikaa. Jotakin suurta tulee tapahtumaan aivan lähiaikoina."

Heti tämän keskustelun jälkeen heille tuli tieto, että ufo oli upottanut HMS Churchill -nimisen sotalaivan.

Van Buren oli amerikkalaisen tiedustelupalvelun NSA:n johtaja. Hän oli yksi niistä kuudesta miehestä, jotka olivat pitäneet salaisen kokouksen ja hän oli se, joka oli kertonut asioista presidentille. Hän oli myös mukana presidentin matkalla Englantiin, mutta paluumatkalla Yhdysvaltoihin hän ja eräät hänen apulaisensa katosivat jäljettömiin.

Esikuntapäällikkö oli ollut oikeassa siinä, että jotakin suurta oli tulossa. Muutaman päivän jälkeen ufot hyökkäsivät toden teolla Englantiin ja tuhosivat tärkeitä puolustuslaitoksia, kuten tutka-asemia. Käytiin useita ilmataisteluja ja sekä ufot että Englannin ilmavoimat kärsivät tappioita.

Tässä vaiheessa joku keksi villin idean. Levisi tieto, että myös eräs ministeri oli kokenut sieppauksia. Joku keksi vaihtaa ministerin aseistettuun kersanttiin, joka majoittui ministerin kotiin samalla kun ministeri itse muutti muualle tilapäisesti. Ajatus oli se, että kun muukalaiset uudestaan sieppaavat "ministerin", niin hän mukana olevilla aseillaan yrittäisi saada ufon ja sen miehistön alas maahan tutkittavaksi. Suunnitelma onnistuikin ja muukalaiset tulivat ja sieppasivat taas "ministerin" ja veivät hänet ufoon. Ensimmäisen asian, jonka kersantti kuuli saapuessaan ufoon oli ääni, joka amerikkalaisella korostuksella huudahti: "Eihän tämä oli ministeri!" Ufossa syntyi tulitaistelu, jonka seurauksena toinen ufossa ollut amerikkalainen kuoli ja ufo joutui tekemään pakkolaskun Rendleshamin / Bentwatersin metsään. Toinen amerikkalainen oli haavoittunut, mutta jäi henkiin ja hän oli Van Buren.

Kuulusteluissa Van Buren myönsi olleensa jo kauan yhteistyössä muukalaisten kanssa, koska "kansakunnan etu vaati sitä". Hän oli "pelastanut" Yhdysvallat, koska muuten muukalaiset olisivat ryhtyneet yhteistyöhön venäläisten kanssa. Van Buren kertoi, että muukalaisilla oli jo satoja vuosia ollut tukikohta meren pohjan alla Englannin rannikon edustalla lähellä Rendleshamia. He olivat saapuneet pienillä aluksilla, ufoilla, jotka pystyivät lentämään valoa suuremmalla nopeudella. Perässä oli kuitenkin tulossa hitaampi, giganttinen avaruusalus, jossa oli miljoonia muukalaisia. Oikeastaan kyseessä oli asteroidi, joka oli louhittu ontoksi. Sieppaukset olivat osa suunnitelmaa, jossa otettiin talteen ihmisen DNA:ta ja siirrettiin sitä muukalaisiin ja tällä tavalla muukalaisia jalostettiin siten, että ne sopisivat Maan olosuhteisiin.

"He ovat täällä viiden vuoden sisällä!" totesi Van Buren. "Ette voi vastustaa heitä". "Ainakin tulemme yrittämään", totesi Englannin pääministeri.

Björn Borg, 17.6.2005

takaisin ]