Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Colombo, John Robert:

True Canadian UFO Stories

Prospero Books / Key Porter Books Limited, Toronto, Ontario, Canada 2004. 287 sivua

John Colombo on kanadalainen ammattikirjailija, joka aikaisemmin on julkaissut lukuisia kirjoja kummituksista, mysteereistä jne. Ainakin neljä kirjaa liittyy ufoihin. Colombo on myös julkaissut mm. kuusiosaisen kirjan Kanadan alkuperäiskansoista. Colombo on monipuolinen mies. Hän toimii neuvonantajana eräälle kummituksia tutkivalle yhdistykselle, mutta samalla hän kuuluu myös Ontariolaiseen skeptikkoyhdistykseen.

Tässä kirjassaan Colombo kertoo 80 kanadalaisesta ufohavainnosta, joista vanhin on vuodelta 1796. Tuolloin Liverpoolista, Nova Scotiasta, kotoisin oleva tuomari Simeon Perkins kertoo "taivaalla havaituista 15 laivasta. Ne olivat matkalla itään ja ne olivat niin lähellä, että ihmiset näkivät niiden kyljet portteineen". Tuomari, joka itse ei ollut havaitsijoiden joukossa, epäilee kuitenkin, että havaitsijat vain näkivät pilvimuodostelmia auringonnousun aikaan.

Colombo kertoo myös Englannin laivaston luutnantista John Mearesista, joka tutkimusmatkoillaan vuosina 1788-1789 kirjoitti muistiin Nootka-intiaanien vanhoja kertomuksia. Nootka-intiaanien mukaan "merkillinen muukalainen laskeutui kauan sitten taivaasta ja neuvoi intiaaneja sekä moraaliasioissa että käytännön asioissa". Tänä päivänäkin intiaanit edelleenkin vaalivat tämän muukalaisen muistoa. Colombo kertoo myös muiden intiaaniheimojen vastaavista tarinoista, mm. Chippewa-intiaanien kertomuksesta Taivasmiehestä, jonka he löysivät ja joka kahden päivän kuluttua haettiin takaisiin taivaaseen. Se joka haki hänet, loisti taivaalla kuin kirkas lähti ja laskeutui ja otti Taivasmiehen kyytiinsä.

Colombo kertoo myös ruotsalaisesta tutkimusmatkailijasta, August Andrëesta, joka lähti ilmapallolla 1897 lentääkseen Pohjoisnavalle. Useat kanadalaiset havaitsivat Andréen ilmapallon taivaalla, mutta kun Andréen ilmapallo löydettiin haaksirikkoutuneena vuonna 1930 niin ilmeni, että se olikin lentänyt itään päin eikä länteen päin. Joten yksikään kanadalainen ei ole voinut nähdä sitä. Colombo kysyykin retorisesti, että mitähän kanadalaiset olivat todellisuudessa nähneet?

Colombo on jakanut kirjansa viiteen osaan, eli
Osa 1: Mystiset valot
Osa 2: Kummalliset kulkuneuvot
Osa 3: Havaintoja
Osa 4: Kontaktiliike
Osa 5: Sieppaukset
Osa 6: Viljakuviot ym.

Yllämainittu esimerkki Andréen ilmapallosta on mukana 2. osassa, jossa myös kerrotaan merkillisistä ilmalaivahavainnoista samalla tavalla kuin Yhdysvalloissa.

Kirjan 3. osassa on julkaistu useita nykyajan ufohavaintoja. Eleanor Todd kertoo, kuinka hän vuoden 1974 jälkeen kerran autossaan ollessaan näki ison hopeavärisen kiekon, joka lensi itään päin tasaisella nopeudella. Laivastossa palveleva Rob Sheppard kertoo kuinka hän vuonna 1974 näki sylinterimäisen, 45 metriä pitkän ilmalaivamallisen kohteen, joka oli jaettu 9 tai 10 osaan ja jonka nopeus oli noin 60 km/h. Sheppardin katsoessa kohde pysähtyi ja kääntyi 90 astetta ja jatkoi matkaansa itään.

Toimittaja Leslie A Turvey kertoo, kuinka hän vuonna 1959 tai 1960 havaitsi koripallonkokoisen tulipallon, joka lähestyi häntä aiheuttaen häiriöitä hänen autoradiossaan. Pallo tuli lähelle häntä, jolloin Turvey näki, että se oli noin 12 metriä läpimitaltaan ja leijui noin 18 metrin korkeudessa. Pallo jatkoi tasaista lentoaan ja hetken kuluttua radio toimi taas normaalisti.

Harry Stevens kertoo tulipallosta, jonka hän näki kalastaessaan Bukhorn-järvellä. Kirkas tulipallo lensi kovaa vauhtia idästä länteen. Stevens huomauttaa, että kyseessä ei ollut tähdenlento, koska sen rata kulkee aina ylhäältä alaspäin, kun taas tämä tulipallo lensi horisontaalisesti seuraten maastoa.

Torontolainen Maria Herzog kertoo, kuinka hän noin vuonna 1985 oli parvekkeellaan odottamassa, että venäläinen Mir-avaruusasema lentäisi ohi. Tällöin hän näki kirkkaan keltaisen pallon, joka lensi äänettömästi pohjoisesta etelään. Saapuessaan CN-tornin luo, se katosi yllättäen.

Jerry Boileau on CHCH-TV -yhtiön kameramies ja kertoo, kuinka hän syyskuussa 1960 ollessaan maatilalla yhdessä monen muun kanssa näki erittäin kirkkaan valon, joka laskeutui kello 21.30. Samalla kuului erittäin kova korvia repivä piiskamainen ääni. Esine oli niin kirkas, että se valaisi koko seudun ja kun se laskeutui, kaikki näki kaksiosaisen kupumaisen esineen, joka oli yhtä iso kuin kolme autoa. Esineen yläosa pyöri. Esine kallistui sitten ja ampaisi ylös. Silminnäkijät näkivät ufossa valoja, jotka toisten mukaan olivat valkoisia, mutta toisten mielestä muunvärisiä.

Don C. Male kertoo, kuinka hän 1998 tyttöystävänsä kanssa oli autossa, kun he näkivät lännessä taivaalla kaksi kohdetta, joista tuli stroboskooppisia valoja. He pysäyttivät auton ja astuivat ulos nähdäkseen paremmin. Toinen kohde pysyi paikallaan, kun taas toinen syöksyi sinne ja tänne tehden sik-sak -liikkeitä, katosi välillä ja ilmestyi taas, välillä se näkyi taivaanrannalla ja välillä se oli taas toisen kohteen vieressä. Sen jälkeen kohteet "vaihtoivat roolia". Aikaisemmin paikallaan ollut kohde ryhtyi nyt tekemään samanlaisia liikkeitä kuin ensimmäinen kohde, joka nyt vuorostaan pysyi paikallaan. Tämän jälkeen kohteet vain katosivat näkyvistä.

Lucie Romanycia istui 31.7.2000 kello 23.25 ulkona terassilla, kun hän näki idästä länteen lentävän käsipallon muotoisen kohteen, josta säteili punaisia ja sinisiä valoja, jotka olivat niin kirkkaat, että silmiin koski. Se lensi noin 24-36 km/h nopeudella ja tuli 120-150 metrin etäisyydelle talosta. Se oli noin 24-27 metrin korkeudessa. Lucie kutsui kolme sisartaan ulos katsomaan ja yhdessä kaikki neljä katsoivat kohdetta, joka vasemmalla puolellaan oli tummempi punainen ja oikealla puolella oli tummempi sininen. Keskellä palloa oli vaaleammat punaiset ja siniset alueet. Pallo sykki, sininen puoli vähän nopeammin kuin punainen puoli. Sitten kohde kutistui jonkun verran ja lensi pois lounaaseen. Havainto kesti noin 4-5 minuuttia.

Tällaisia havaintoja löytyy Colombon kirjasta yhteensä noin 80 sivun verran.

Kirjan 4. osan otsikko on "Kontaktit". Colombo selostaa 7 sivulla tunnettua Michalakin tapausta. Sen lisäksi Colombo kertoo merkillisestä tri Howard Brenton MacDonaldista. MacDonald oli Kuninkaallisen Maantieteellisen Seuran jäsen ja keksi vuonna 1952, miten hän pystyi käyttämään heiluria, jonka avulla hän sai yhteyden avaruusolentoihin. Heilurin välityksellä olennot kertovat liikkuvansa avaruudessa giganttisissa avaruusaluksissa ja olevansa kotoisin Jokly- ja Millokkom -planeetoilta. Vuonna 1970 MacDonald julkaisi kirjasen "The Pendulum Speaks", jossa hän kertoo tarkemmin asiasta.

Arthur Henry Matthews puolestaan kertoo kirjassaan "The Wall of Light: Nikola Tesla and the Venusian Space Ship the X-12", kuinka Nikola Tesla oli luovuttanut muistiinpanonsa Matthewsin haltuun. Matthews kertoo sitten venuslaisista ja heidän avaruusaluksistaan. Colombo on kirjan tähän osaan kerännyt tapauksia, joissa on sekä ns. CE-3 tapauksia ja myös tavanmukaisia ns. kontaktitapauksia sekaisin, seikka joka ei miellytä kaikkia lukijoita.

Kirjan 5. osassa Colombo kertoo kanadalaisista sieppauksista. Colombo kertoo 8 sivulla merkillisen tarinan tytöstä, joka siepattiin toistuvasti hänen ollessaan 8-10 -vuotias. Kertomuksen lopussa kertoja, nyt aikuinen nainen, kertoo miten hänen isänsä oli mennyt talon lähellä olevaan metsään ja huutanut sinne, että "jos saan teidät kiinni, niin tapan teidät". Tämä oli naisen mukaan ollut selvä merkki siitä, että hänen isänsä uskoi tyttärensä kertomuksiin ja oli luultavasti myös itse nähnyt jotakin.

Varsin surullinen on Colombon kertomus perheestä, joka vuonna 1966 lähti retkelle Onion-järvelle. Perheellä oli tarkoitus juuri mennä nukkumaan matkailuautoonsa, kun merkillinen pimeys ja hiljaisuus laskeutui heidän ylleen. Perhe tunsi myös kummallisen hajun. Perheen 13-vuotias poika katosi samalla ja ilmestyi kuin tyhjästä 15 minuutin kuluttua. Poika oli erittäin tuohtunut ja kertoi, miten hän oli nähnyt lautasenmuotoisen lentokoneen, jossa oli punaiset ja siniset valot. Poika oli lähestynyt konetta, mutta ei muistanut sen enempää. Poika oli kuitenkin menettänyt järkensä ja oli ollut mielisairaalassa 23 vuotta siinä vaiheessa kun tapaus kerrottiin Colombolle. Tapahtumayönä poika sai vasempaan jalkaansa kummallisen pyöreän arven, joka edelleenkin on näkyvissä. Poika itse on kuitenkin "vihanneksen" tasolla ja kykenemätön puhumaan tai kuulemaan.

Ne, jotka tahtovat tutustua Colomboon tarkemmin, voivat tehdä sen osoitteessa www.colombo.ca

Björn Borg, 27.9.2005

takaisin ]