Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Emmons, Charles F.:

At the Threshold: UFOs, Science, and the New Age

Wild Flower Press, Mill Spring, N.C. 1997. 268 sivua

"Fil. tri Emmons on heti nostettava ufologian huippuasiantuntijoiden joukkoon, niin perusteellinen ja asiantunteva hänen kirjansa on. Tämä kirja sopii mainiosti esim. yliopistojen kirjastojen hyllyille".

Sosiologian fil. tri Charles F. Emmons on mainio esimerkki siitä, kuinka ufologia kaikesta huolimatta herättää uusien tiedemiesten mielenkiinnon. Emmons on väitellyt sosiologian tohtoriksi Illinoisin yliopistossa vuonna 1971, mutta hänellä on myös antropologian maisterin tutkinto vuodelta 1966. Kirjassa olevan esittelyn mukaan hän on aikaisemmin julkaissut kaksi kirjaa (Chinese Ghosts and ESP ja Hong Kong Prepares for 1997). Emmons puhuu kahdeksaa eri kieltä.

Omista muistiinpanoistani näen, että Emmons on toiminut MUFONin neuvonantajana jo vuonna 1994. Kirjan kirjoittamisen aikaan Emmons toimi Pennsylvaniassa sijaitsevan Gettysburg Collegen sosiologian professorina.

Luettuani Emmonsin kirjan, niin on yksinkertaisesti todettava, että Emmons on heti nostettava ufologian huippuasiantuntijoiden joukkoon, niin perusteellinen ja asiantunteva hänen kirjansa on. Kirjan nimi "At the Threshold" (=Kynnyksellä) saattaa olla aika mitäänsanomaton satunnaiselle ohikulkijalle, mutta tutkittuani kirjaa ymmärrän, että Emmons sillä tarkoittaa, että tiede on tällä hetkellä jonkin uuden asian ymmärtämisen kynnyksellä. Lyhyesti sanottuna Emmonsin kirja kertoo tiedemiesten suhtautumisesta ufoihin.

Kirjansa alussa Emmons kiittää heti Gettysburgin Collegea siitä, että hän sai virkavapaata ja apurahan kirjansa kirjoittamiseksi. Tämä seikka on itsessään merkittävä, että yliopistotason professorille myönnetään virkavapaata ja apuraha ufokirjan kirjoittamiseksi. Esipuheessaan Emmons toteaa, että moni ufohavaitsija kokemuksensa jälkeen itse menee jopa normaalia skeptisismiä pidemmälle yrittäessään kieltää tapahtuneen, kunnes tapauksesta tulee niin omituinen, ettei sitä voi selittää pois.

Miksi ufologiaa pidetään poikkeavana alana, Emmons pohtii? Hänen mielestään nykyisin tähtitieteilijöiden keskuudessa on laajalle levinnyt käsitys, että avaruudessa on monia sivilisaatioita, sekä omassa että muissa galakseissa. Näin ollen ei pitäisi olla mikään yllätys, että ne joskus vierailevat täällä. Avaruuden etäisyydet saattavat muodostaa ongelman, mutta nykyajan fysiikan valossa siitäkin voidaan keskustella. Uusi fysiikka antaa meille sellaisia asioita kuin madonreikiä, hyperavaruus ja hologrammeja, joiden avulla voidaan kiertää esteet.

Emmons kertoo, kuinka fysiikan tri Robert M. Wood, joka oli McDonnell Douglas -lentokonetehtaan palveluksessa vuosina 1956-1993, työnantajansa tuella tutki ufojen mahdollisia koneistoratkaisuja. Wood tapasi Condon-komitean johtajaa Condonia vuonna 1968. Wood oli kysynyt Condonilta, että muuttaisiko Condon negatiivisia käsityksiään ufoista, jos Condon itse näkisi ufon laskeutuvan nurmikolle. Condon vastasi tähän kieltävästi. Wood teki Condonille kymmenen ehdotusta, miten komitea voisi hoitaa ufotutkimuksiaan. Tämä johti siihen, että Condon soitti Woodin työnantajalle James S. McDonnellille ja vaati, että Woodille annetaan potkut. Tutkittuaan asiaa, McDonnell soitti takaisin Condonille ja kehotti Condonia painumaan hornantuuttiin.

Emmons huomauttaa, että Condon-komitean raportti, päinvastoin kuin oli tarkoitus, herätti eräiden tiedemiesten uteliaisuuden. Hynek "tuli ulos kaapistaan" ja Sturrock yhdessä muiden tiedemiesten kanssa, perusti Society for Scientific Exploration -järjestön. Condonin raportti aiheutti kuitenkin sen, että tavalliset ufojärjestöt menettivät suuria jäsenmääriä.

Emmons pohtii myös sitä, salaako hallitus todellakin jotakin ufoasiassa vai ei, ja tulee siihen tulokseen, että se salaa. Todisteena tästä hän viittaa niihin tuhansiin asiakirjoihin, joita on saatu julkisuuteen julkisuuslain nojalla ja jotka kiistatta osoittavat, että eri viranomaiset ovat vuosikymmenien ajan valehdelleet ja salailleet asioita ja tekevät sen edelleen antamalla julkisuuteen lukukelvottomia, mustattuja asiakirjoja.

Emmons viittaa myös epäsuorasti salailuun nimenomaan ufoasiassa ja kysyy, että kuka on ikinä kuullut sellaisia salailuväitteitä kuin "Suuri Kummitussalailu" tai "Mitä hallitus tietääkään Astrologiasta?" Emmons, kuten moni muukin, viittaa myös tri Sarbacheriin, joka aikanaan kertoi ufon maahansyöksystä ja miten sitä oli tutkittu. Voidaankin kysyä, että mikä on salailun motiivi, nyt kun Kylmä Sotakin on ohi. Emmons ei usko, että mahdollinen paniikki on mikään syy salailuun ja viittaa asiassa moneen tiedemieheen.

Emmons viittaa myös ulkomaiden lausuntoihin ufoasioissa. Hän viittaa siihen, että Neuvostoliiton/Venäjän Tiedeakatemia on ollut raskaasti mukana ufotutkimuksessa ja että venäläiset tiedemiehet ja kenraalit viime aikoina ovat avautuneet asiassa.

Emmons viittaa myös belgialaiseen kenraaliin De Brouweriin, joka on ollut yhteistyössä ufotutkijoiden kanssa, Ranskan SEPRAan ja siihen, että Espanjan ilmavoimat ryhtyivät julkistamaan ufohavaintojaan vuonna 1992. Taiwanilaisen biotekniikan fil. tohtorin Hoang-Yung Chiangin mukaan Taiwanin hallitus tunnusti virallisesti ufologian tieteenhaaraksi vuonna 1993.

Tähtitieteilijöiden ristiriitaisesta suhtautumisesta ufoihin Emmons kuvailee viittaamalla Sturrockin tutkimukseen 1970-luvulla, jonka mukaan yllättävän moni tähtitieteilijä suhtautui positiivisesti siihen, että ufoilmiötä tutkittaisiin tieteellisesti. Toisaalta Emmons toistaa Hynekin kertomuksen siitä, kuinka kesällä 1968 monta sataa tähtitieteilijää oli kerääntynyt kokoukseen Victoriaan British Columbiaan. Kokoussalissa levisi sana, että hotellin yläpuolella oli ufoja, mutta yksikään tähtitieteilijä ei mennyt ulos katsomaan itse.

Emmons tutkii MUFONin tieteellisiä neuvonantajia ja yrittää selvittää, miksi he ovat kiinnostuneita ufoista. Emmons yrittää tavoittaa 76 MUFONin 227 neuvonantajasta, ja onnistuu tavoittamaan 62 heistä puhelimitse ja 29 henkilökohtaisesti, eli yhteensä 91. Nämä olivat 20 eri alojen tohtoreita ja heidän joukossaan oli sekä skeptikkoja että ei-skeptikkoja. Haastatteluissa 86 henkilöä vastasi kysymykseen, oliko heillä ollut omia ufokokemuksia. Näistä 48% oli sitä mieltä, että heillä oli ollut omia ufohavaintoja ja 8% oli sitä mieltä, että saattaa olla, että heillä oli ollut oma ufohavainto. Haastatelluista 7 oli skeptikkoja eikä kenelläkään heistä ollut mitään ufokokemuksia.

Emmons viittaa myös englantilaiseen fil. tri Shirley McIveriin, joka väitöskirjassaan Yorkin yliopistossa toi esille, että englantilaisen BUFORA-yhdistyksen 218 jäsenestä 19% oli kiinnostunut ufoista oman kokemuksen johdosta. Amerikkalaisista haastatelluista neuvonantajista 9% uskoi, että he olivat kokeneet sieppauksen ja 7% uskoi, että saattaa olla että he olivat kokeneet sieppauksen. 17% amerikkalaisista haastatelluista oli kiinnostunut ufoista luettuaan jonkun tietyn ufokirjan.

Emmonsin mielestä on monta ufologia, joita ajaa eteenpäin tunne, että heillä on jonkinlainen missio, eli tehtävä. Tähän tehtävään kuuluu lukeminen ufoista, ufotutkimus, ufoista kirjoittaminen ja ufoihin liittyvä julkaisutoiminta. Tähän tehtävään sisältyy myös tutustuminen uuteen fysiikkaan ja matematiikkaan.

Emmons huomauttaa, että skeptikkojen taholla on suosittua käyttää sanontaa "Poikkeukselliset väitteet vaativat poikkeuksellisia todisteita", ja viittaa Topher Cooperiin, jonka mukaan skeptikkojen selityksistä usein voidaan todeta, että "Poikkeuksellisia väitteitä voidaan torjua äärimmäisen heikoilla selityksillä". Cooper viittaa Hynekiin, joka esimerkkinä äärimmäisen kaukaa haetusta ja heikosta selityksestä mainitsee Condon-raportissa olevan selityksen BOAC-yhtiön Stratocruiserista tehdylle ufohavainnolle: "Tämä epätavallinen havainto johtui todennäköisesti luonnonilmiöstä, joka on niin harvinainen, ettei sitä ole havaittu aikaisemmin eikä myöhemmin."

Emmons kritisoi myös voimakkaasti ufologian aikaisempaa arkkiskeptikkoa Donald Menzelia. Emmons toteaa, että Menzel tarjosi kokonaista kuusi eri selitystä Arnoldin havainnolle. Ilmakehäfyysikko McDonald totesi puolestaan, että Menzelin selitys tähtitieteilijä Tombaughin havainnolle ei voi pitää paikkansa. Nash-Fortenberryn havainnolle Menzel tarjosi selitystä, että lentokoneen ikkunan lasien välissä oli tulikärpäsiä, Isä Gillin havainnon kohdalla Menzel pohti, miksi Isä Gill ei maininnut ollenkaan kertomuksessaan Venusta, vaikka Isä Gill nimenomaan huomautti, että hän näki myös Venuksen jne. Emmons huomauttaa myös, että aikaisemmin mainittu tri Robert Wood kiinnostui ufoista luettuaan erään Menzelin kirjan.

Ns. kulttilaisten kohdalla Emmons tekee sen havainnon, että he eroavat muista ufoharrastajista sillä tavalla, että kulttilaisia ei kiinnosta lainkaan ufohavaintojen tutkiminen.

Emmons kritisoi voimakkaasti myös skeptikkojen järjestöä CSICOPia ja sen puheenjohtajaa Paul Kurtzia ja kertoo, että Kurtz on listannut kymmenen alaa tai liikettä, jotka ovat "tieteenvastaisia" ja tällä listalla on paitsi ufologia myös ydinvastainen liike ja ne, jotka ovat huolissaan ilmakehän otsonikerroksesta, vaihtoehtoisen lääketieteen kannattajat, eläinkokeiden vastustajat jne.

Pohtiessaan ufoja ja ufohavaintoja Emmons kiinnittää huomiota siihen, että useat havaitsijat ja siepatut kertovat ufon olleen sisätiloiltaan paljon suurempi kuin ulkoapäin katsottuna olisi uskonut. Kyseessä on ns. tiladilaatio, joka Emmonsin mukaan hyvin saattaa viitata jonkunlaiseen hyperavaruuteen.

Sieppauksista puheen ollen Emmons kiinnittää huomiota siihen, että sieppaajat myös tekevät virheitä: Eräs maatilalta siepattu autonkuljettaja löysi itsensä autoineen harjanteelta, jonne ei ollut tietä. Viisihenkisen perheen jäsenet löysivät kaikki itsensä vääristä makuuhuoneista. Eräs nainen löysi oveltaan vauvan, joka kuului naiselle, joka asui kolmen korttelin päässä valtatien toisella puolella. Tyypillisesti siepatut usein palautetaan väärissä vaatteissa. Emmonsin mukaan nämä esimerkit ovat todisteita siitä, että sieppaukset tapahtuvat fyysisessä maailmassa. Emmons huomauttaa myös, että noin 5000 ihmistä näki Hudson Valleyn ufoja ja 10000 ihmistä näki Belgian lentävän kolmion.

Emmons toteaa, että sen jälkeen kun valtavasta uforaporttien määrästä on poistettu luonnolliset selitykset ja petokset ym., niin jäljelle jää jäännös, joka todistaa teknologisesta kapasiteetista, joka on erittäin kaukana siitä mihin ihminen pystyy. Emmonsin mukaan saattaa hyvin olla, että ne jotka operoivat ufoja, käyttävät hyväkseen myös paljon robotteja ja "ihmisen kopioita".

Emmons kiinnittää huomiota myös siihen, että ufojen operoijat suuressa mittakaavassa käyttävät energioita elektromagnetismin koko spektrin alueelta. Emmons viittaa esim. Richard Hainesin keräämään aineistoon. Valoa ei käytetä vain valaisuun ja kommunikointiin, vaan myös esineiden siirtämiseen esim. silloin kun ihmisiä vedetään onttojen valoputkien kautta sisälle ufoon. Emmonsin mielestä myös muukalaiset vaikuttavat ihmisen aivoihin ja tietoisuuteen. Emmons toteaa, että hänen käsityksensä mukaan muukalaiset saattavat tulla monesta paikasta eikä vain yhdestä. He saattavat tulla kaukaa avaruudesta tai ulottuvuuksista, joista emme tajua yhtään mitään. Joskus muukalaiset tahtovat, että heidät nähdään ja usein he näyttäytyvät tietyille erikseen valikoiduille ihmisille. Fyysisiä todisteita itsestään muukalaiset eivät kuitenkaan tahdo jättää.

Emmons ei usko, että muukalaisten toiminta olisi tarkoituksella "paha", mutta toteaa, etteivät muukalaiset näytä välittävän paljonkaan ihmisten oikeuksista. Emmons uskoo, että ufoilmiölle ei ole olemassa yksi ainoa selitys, vaan että kyseessä on monimutkainen kokonaisuus, joka liittyy suurempaan todellisuuteen kuin mihin olemme tottuneita.

Kuten sanoin tämän esittelyn alussa, niin Emmons osoittaa kirjallaan olevansa ufologian huippuasiantuntija. Allekirjoittanut suosittelee mielellään, että Emmonsin kirjaa hankitaan vaikkapa yliopistojen kirjastoihin vaikkapa Menzelin kirjojen tilalle. Ovathan Menzelin kirjat jo 50 vuotta vanhoja ja näiden 50 vuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon.

Björn Borg, 29.9.2005

takaisin ]