Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Ledger, Don:

Maritime UFO Files. Personal accounts taken from actual military and RCMP documents

Nimbus Publishing Ltd, Halifax, NS 1998. 162 sivua

Kanadan ilmavoimien lentomarsalkka Hugh Campbell kirjeessä 23.10.1961: "Uforaportteja ei salata lehdistöltä tai yleisöltä, vaikkakaan niitä ei aina tarjota lehdistölle, eikä niitä kielletä."

Don Ledger on kanadalainen lentäjä ja kirjailija ja on sama henkilö, joka on kirjoittanut kirjan "Dark Object" yhdessä Chris Stylesin kanssa (Shag Harbourin tapauksesta).

Kirjan nimi "Maritime UFO Files" johtaa ensin allekirjoittanutta harhateille, koska oletan etukäteen, että kyseessä on kirja, joka kertoo merellä tapahtuneista havainnoista. Törmään sitten vielä alkulehdillä ilmaisuun "Atlantinen Kanada", joka on uusi ilmaisu minulle. Vähitellen opin sitten, että ilmaisut "Maritime Canada" ja "Atlantic Canada" tarkoittavat Kanadan itäosaa, eli sananmukaisesti sitä osaa, joka sijaitsee Atlantilla meressä, eli kirjassa olevan kartan mukaan New Brunswick, Prince Edward Island ja Nova Scotiaa. Kirja kertookin näin ollen em. alueilla tehdyistä ufohavainnoista. Ja lyhenne RCMP - senhän tietää kaikki - tarkoittaa Kanadan kuuluisaa ratsupoliisia. Kirjan nimi kertoo siis, että kirjassa kerrotaan sotilas- ja ratsupoliisilähteistä saaduista ufohavainnoista, joita on tehty nimenomaan Atlantisessa Kanadassa.

Ledger selostaa alussa ufoilmiötä yleisesti ja siirtyy sitten tarkastelemaan kanadalaisia ufohavaintoja aikajärjestyksessä. Luvussa 3 hän tarkastelee 1950-luvun havaintoja, luvussa 4 hän tarkastelee 1960-luvun havaintoja, luvussa 5 hän tarkastelee erikseen Shag Harbourin tapausta, luvussa 6 hän tarkastelee 1970-luvun havaintoja ja luvussa 7 hän tarkastelee havaintoja 1980-luvulta 1990-luvun loppuun saakka.

Oman leimansa tälle kirjalle antaa pienet valokuvat esim. erityyppisistä hävittäjistä, joista kerrotaan tekstissä ja Don Ledgerin omat hienot piirrokset, joiden avulla hän havainnollistaa eri kertomuksia. Kirjan kannessa on Wilfred Eisnorin kuuluisa ufokuva Shag Harbourista. Kirjan alkulehdillä kerrotaan myös kanadalaisen ufotutkijan ja kirjailijan Chris Rutkowskin suorittamasta gallupista, jonka mukaan 10% kanadalaisista on nähnyt ufon.

Kirjan alussa kerrotaan luutnantti Robert J. Childerhosesta, joka yhdessä luutnantti Ralph Innisin kanssa lähti elokuussa 1956 yrittämään uutta nopeusennätystä Vancouverista Halifaxiin F-86 Sabre -suihkuhävittäjillään. Lentäessään 10975 metrin korkeudessa he havaitsivat hehkuvan ufon, jonka alla näytti olevan plasmakenttä. Childerhose otti ufosta valokuvan, joka myös julkaistaan tässä kirjassa. Tätä ufoa ei ole pystytty selittämään.

Ledger kertoo myös siitä kuuluisasta havainnosta, joka tehtiin BOAC-yhtiön Stratocruiserista kesäkuussa 1954, jolloin havaittiin jättimäinen ufo ja sen vieressä useita pienempiä ufoja. Lentokoneesta hälytettiin hävittäjä paikalle, mutta hävittäjän saapuessa ufot katosivat. Myös Condon-komitea yritti epätoivoisesti selittää tätä havaintoa ja päätyi kuuluisaan lausuntoonsa, että "kyseessä oli melko varmasti luonnonilmiö, joka on niin harvinainen, ettei sitä ole havaittu aikaisemmin eikä myöskään myöhemmin". Ledgerin esimerkit 1950-luvulta eivät kuitenkaan jää näihin kahteen tapaukseen, vaan hän kertoo myös 11 muusta tapauksesta.

1960-luvulta Ledger kertoo mm. kuinka ilmavoimien lentomarsalkka Hugh Campbell kirjeessä 23.10.1961 ilmoittaa, "ettei uforaportteja salata lehdistöltä tai yleisöltä, vaikkakaan niitä ei aina tarjota lehdistölle, eikä niitä kielletä".

Ledger kertoo kalastusaluksesta nimeltään "Which Way In" (!), joka 9.5.1963 oli 25-34 km etelään Nova Scotiasta. Kapteeni Woodrow Atwood havaitsi pohjoisesta lähestyvän valon. äkillisesti valo muuttui paljon suuremmaksi ja verenpunaiseksi, joka oli vain 52-78 metrin päässä hänen aluksestaan. Kohteesta tuli niin intensiivinen kuumuus, että Atwoodin oli siirryttävä pois ikkunan luota kun kohde leijui aluksen ohi. Ufo lensi aluksen yli ja jatkoi matkaansa, ennen kuin se taas laskeutui alemmas ja jatkoi matkaansa Brown's Bankiin päin. Myös toisesta kalastusaluksesta "Racerista" kerrottiin, että ufo oli lentänyt heidän veneensä yli niin matalalla, että se juuri ja juuri selvisi aluksen mastoista.

Ledger kertoo 1970-luvulta mm. kuinka 19.4.1977 Greenwoodin lennonjohtotornissa oleva luutnantti H. Kennedy, kapteeni G. Whelan ja sotamiehet M. Marchand ja M. Ascot näkivät kello 20.30 kaksi stroboskooppista valoa noin 305-457 metrin korkeudessa kaakossa ja 8-16 km päässä tornista. Valot näyttivät liikkuvan yhdessä, nousten loivasti ja nopeasti noin 152 metriä pystysuoraan ja noin 1,6 km vaakasuoraan. Kaikki neljä miestä käyttivät kiikareita tarkkaillessaan valoja noin 20 minuutin ajan. äkkiä valot katosivat. He ottivat yhteyttä Greenwoodin ja Halifaxin tutkavalvontaan, mutta kumpikaan ei nähnyt kohteita tutkassa.

Kanadan Chathamissa, New Brunswickissa asuva tri MacGillvary havaitsi yöllä 23.7.1977 kodistaan pyöreän, punavihreän kohteen, joka leijui liikkumatta taivaalla. Hän soitti Chathamin lennonjohtotorniin, jonka henkilökunta myös näki kohteen. Lennonjohtotorni palveli sekä siviili- että sotilasliikennettä ja tornissa olleet sotilashenkilöt ottivat suuntiman kohteeseen ja soitti asiasta NORADiin. Sotamies Smith kertoi, että kello 00.20 kohde näytti himmenevän ja liikkuvan poispäin. Kello 12.41 se oli kadonnut.

1980-luvulta Ledger kertoo, miten Elwood ja Louine Feindl olivat autossaan 12.1.1980 Lunenburgissa, Nova Scotiassa, kun he klo 18.30 havaitsivat taivaalla kohteen, joka oli täydenkuun kokoinen ja joka oli noin 305-610 metrin korkeudessa. Kohde oli kolmionmuotoinen ja metallinen ja se seurasi Feindlien autoa miltei tunnin ajan. Kohteesta tuli aina välillä punaisia ja vihreitä säteitä. Välillä kohde pysähtyi, jonka jälkeen se taas ryhtyi seuraamaan autoa. Kun ilta pimeni, kohde muutti ulkomuotoaan metallisesta valtavaksi valaisevaksi valoksi, jonka valovoimakkuus vaihteli. Elwood otti yhteyttä kolmeen ystäväänsä, jotka saapuivat Elwoodien kotiin ja yhdessä he kaikki katsoivat kohdetta. Eräässä vaiheessa kaikki viisi nousivat Elwoodin autoon ja lähtivät ajamaan nähdäkseen seuraisiko kohde taas heidän autoaan, jonka se tekikin. Vähän tämän jälkeen kohde lensi pois.

1990-luvulta Ledger kertoo mm. että 28.5.1996 SAS:n Boeing 767, joka oli matkalla New Yorkista, oli kohdannut ufon noin 700 km koilliseen Newfoundlandin St. Johnista. Lentäjä kertoi, että ufo oli tullut hänen oikealta puoleltaan ja lentänyt vasemmalle ja että se oli samalla korkeudella lentokoneen kanssa. Ufo jatkoi matkaansa noin 8-10 sekuntia, jonka jälkeen se äkillisesti jakautui kahtia, jolloin sen keulassa oli valkoiset valot ja perässä sininen valo. Kohde katosi vähitellen näkyvistä. Lentäjä ilmoitti "vähältä piti" -tilanteesta Ganderin lennonjohtoon, joka ilmoitti asiasta eteenpäin Ottawaan, joka taas lähetti ilmoitukseen eteenpäin NORADille.

Ledgerin kirja on täynnä havaintoja, joista lukija tuskin on kuullutkaan aikaisemmin. Kirjaa voi hyvin suositella kenelle tahansa.

Björn Borg, 27.9.2005

takaisin ]