Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Randle, Kevin D.:

Scientific Ufology. How the Application of Scientific Methodology Can Analyze, Illuminate, and Prove the Reality of UFOs

Avon Books, Inc., New York, New York 1999. 241 sivua

"Yllättävä tieto: Socorron kadonneet silminnäkijät löytyneet!"

Fil. tri Kevin D. Randle on amerikkalainen kirjailija, joka on julkaissut yli 80 kirjaa. Suuri osa niistä ovat ilmailukirjoja, mutta hänen tuotantoonsa mahtuu myös 16 ufokirjaa. Ronald D. Storyn kirjassa "The Encyclopedia of UFOs" vuodelta 1980, Randle kertoo miten hän nimenomaan EI uskonut, että ufot olisivat ulkoavaruudesta. Mutta Randlen on käynyt niin kuin niin monen muunkin kanssa, joka on syventynyt ufologiaan, että nykyisin Randle on tunnettu mm. Roswellin väitetyn maahansyöksyn tutkijana.

Allekirjoittaneen mielestä Randle kuuluu luotettavien ja turvallisten kirjailijoiden joukkoon, ts. hän käy yleensä itse paikan päällä katsomassa tapahtumapaikkoja ja haastattelemassa havaitsijoita. "Luotettavalla ja turvallisella" kirjailijalla tarkoitan sitä, että jos Randle sanoo, että henkilö "se ja se" haastattelussa on sanonut "sitä ja tätä", niin ilmeisesti henkilö onkin sanonut juuri näin.

Allekirjoittaneella on ollut tilaisuus lukea 11 Randlen ufokirjaa, eli suurimman osan. Ikävä kyllä on tuotava esille, että Randlen tuotannossa on myös eräs huonompi puoli. Allekirjoittanut on törmännyt tähän toistuvasti, kun olen lukenut Randlen kirjoja ja se on se seikka, että aina välillä teksti vaikuttaa tutulta. Kun minulla nyt on kaksi Randlen kirjaa kädessäni samanaikaisesti, niin asia on helppo tarkistaa. Paitsi yllämainittu kirja, minulla on myös Randlen kirja "Conspiracy of Silence" ja molemmissa kerrotaan esim. Socorron tapauksesta. " Conspiracy of Silence" -kirjassa se on selostettu sivuilla 158-162, eli 5 sivulla, ja "Scientific Ufologyssa" se on selostettu sivuilla 134-145, eli 12 sivulla. Mutta vertaillessa molempien kirjojen tekstiä, niin huomaa helposti, että edellä mainittu lyhyempi versio on supistettu versio pidemmästä versiosta. Ja tällaisiin asioihin törmää toistuvasti Randlen kirjoissa.

Kun Randle on nimenomaan erikoistunut amerikkalaisiin ufotapauksiin, niin luulen, että Randlella on näitä tapausselostuksia suuri määrä (Roswell, Socorro, jne.). Vuosien varrella hän on kirjoittanut näistä useita tapausselostuksia. Kun Randle sitten kirjoittaa uutta kirjaa, hän poimii sopivia selostuksia, lyhentää niitä ehkä, tekee pari pikkumuutosta sinne sun tänne ja julkaisee ne taas uudestaan.

Esim. ns. Washingtonin karusellista olen lukenut useassakin Randlen kirjassa. Ja niinhän asia sitten onkin, että ns. Washingtonin karusellia selostetaan taas molemmassa kirjassa. "Conspiracy of Silence" -kirjassa koko luku 5 on omistettu Washingtonin karusellille, kun taas kirjassa "Scientific Ufology" se on selostettu sivuilla 40-51. Ja molemmissa kirjoissa teksti on miltei sanatarkasti sama, vain ensimmäiset lauseet poikkeavat hiukan toisistaan (jotta Randle saisi tekstin sopimaan sujuvasti kunkin kirjan punaiseen lankaan).

On todettava, että yllämainittu havainto ei varsinaisesti ole tarkoitettu kritiikiksi, koska pidän edelleenkin Randlea tunnollisena ja luotettava kirjailijana. On vain niin, että Randle, ns. vanhana tekijänä tällä alalla, pystyy tekemään näin, koska on toiminut niin kauan alalla. Mutta lukijan kannalta on tylsää, kun huomaa Randlen kirjoissa tuttua tekstiä uudelleen ja uudelleen.

Randle tuo tässä kirjassaan kuitenkin esille pienen sensaation: Kun puhutaan Zamoran Socorrossa tekemästä havainnosta, niin kirjallisuudessa on usein tuotu esille se seikka, että lähistöllä olevan bensiiniaseman omistaja Opel Grinder oli kertonut, että Zamora ei ollut ainoa, joka näki kyseisen ufon. Grinder oli kertonut turistista, joka oli käynyt tankkaamassa autoaan Grinderin asemalla ja huomauttanut "hyvin matalalla lentäneestä lentokoneesta". Grinder oli huomauttanut, että lähistöllä oli paljon helikoptereita, johon mies oli vastannut, että "jos se oli helikopteri, niin se oli kummallisin helikopteri, jonka ikinä olen nähnyt". Mies oli kertonut, että se lensi hänen autonsa ylitse matkalla juuri siihen paikkaan, jossa Zamora näki ufon. Mies oli myös kertonut nähneensä poliisiauton, joka oli matkalla laskeutumispaikalle. Oli ilmeistä, että mies oli nähnyt juuri Zamoran poliisiauton.

Kadonnutta silminnäkijää yritettiin turhaan jäljitellä vuosikausia. Olihan kyseessä silminnäkijä, joka vahvistaisi Zamoran kertomuksen. Skeptikko Philip Klass luonnollisesti vähätteli tätä "kadonnutta silminnäkijää". Kuitenkin Blue Bookin arkistossa löytyi myöhemmin toisten silminnäkijöiden kertomus tapauksesta, vaikka Blue Bookin henkilökunta ei näyttänyt välittäneen tästä kertomuksesta:

Eräs mies Iowan Dubuquesta kirjoitti 26.4.1968, eli noin neljä vuotta tapauksen jälkeen, että hänen äitinsä oli lähettänyt hänelle lehtileikkeen, jonka mukaan "kadonnut silminnäkijä" oli kotoisin Dubuquesta. Kirjeen mukaan mies luuli olevansa juuri se "kadonnut silminnäkijä". Tapauksesta löytyi jopa lehtijuttu, joka oli julkaistu Dubuquen Telegraph-Herald -lehdessä jo 29.4.1964, eli viisi päivää tapauksen jälkeen. Lehtijutun otsikko oli "Kaksi Dubuquemiestä näki ufon". Lehtijutun mukaan Paul Kies ja Larry Kratzer olivat olleet lomailemassa New Mexicossa ja olivat ajaneet valtatietä 60 pitkin 1,6 km Socorrosta itään, kun "jokin kiiltävä" lähti lentoon. Kratzer kertoi lehtimiehille, että "näimme jonkun näköisen ruskean pölypilven, ja sen jälkeen mustaa savua, kuin palavaa kumia, ja sen jälkeen tulilieskan. Savu peitti aluksen kun se lensi tiehensä". Randle kritisoi voimakkaasti USA:n ilmavoimia tässä asiassa. Tässä oli mainio tilaisuus haastatella silminnäkijöitä, jotka vahvistaisivat Zamoran kertomuksen, mutta asialle ei missään vaiheessa tehty mitään.

(Allekirjoittanut on hieman epävarma siitä, onko nyt kyseessä sama silminnäkijä nro. 2, kuin mistä bensiiniaseman omistaja puhui. Vai onko nyt kyseessä silminnäkijät nro. 3 ja nro. 4? Tämä johtuu siitä, että bensiiniaseman omistajan mukaan turistimies oli sanonut esineen lentäneen laskeutumispaikalle PäIN. Lehtijutussa olleet miehet taas näkivät laitteen lentävän POIS. Lehtijutussa mainittujen miesten kertomus vahvistaa kuitenkin Zamoran kertomuksen jo yksinäänkin.)

Randle kertoo myös kahdesta eri havainnosta, joista toinen sattui Nephissä ja Eurekassa Utahissa 18.4.1962. Kohde nähtiin paljain silmin ja myös tutkassa. Toinen havainto tehtiin Las Vegasissa Nevadassa 19.4.1962. Blue Bookin henkilökunta käsitteli näitä havaintoja kahtena erillisinä tapauksina, koska päivämäärät poikkesivat toisistaan. Blue Bookin henkilökunta ei milloinkaan oivaltanut, että kyseessä oli yksi ja sama havainto ja että eri päivämäärät johtuivat eri aikavyöhykkeistä. Randle tuo tämän tapauksen esille toisena esimerkkinä siitä, miten huonosti Blue Book hoiti ns. tutkimuksia.

Kirja on jaettu 7 lukuun:

1. Tiede ja ufo
2. Havaitsijan kertomus todisteena
3. Tutkatapaukset fyysisenä todisteena
4. Valokuvat todisteena
5. Fyysiset todisteet ufohavaintojen yhteydessä
6. Ufohavaintojen psykologia
7. Petoksentekijät pilaavat todisteet
8. Loppupäätelmä

Yllämainituissa luvuissa on yleensä selostettu tapauksia, jotka ovat lukijalle varsin tuttuja.

Kirjansa lopussa Randle hyökkää voimakkaasti skeptikkoja, kuten Klassia, vastaan ja toteaa, että skeptikkojen selitykset monelle ufohavainnolle ovat usein erittäin heikkoja ja kaukaa haettuja.

Randle toteaa lopuksi, että hänen käsityksensä mukaan ufot ovat vierailleet luonamme. Ei usein, mutta silloin tällöin.

Björn Borg, 1.10.2005

takaisin ]