Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Haisell, David:

The Missing Seven Hours

Paperjacks Ltd, Markham, Ontario 1978. 162 sivua

Allekirjoittanut on pääasiassa kirjoittanut kirjaesittelyjä kirjoista, jotka on julkaistu 1990- ja 2000-luvuilla. Aina välillä tulee kuitenkin eteen vanhempia kirjoja, jotka ansaitsevat niistä kerrottavan myös muille. Tällainen kirja on David Haisellin yllämainittu kirja. Rinnastaisin mielelläni Haisellin Fulleriin ja/tai miksi ei itsensä Keeliin, jotka ovat kirjoittaneet klassikoiksi muodostuneita ufokirjoja. Haisellin kirja kuuluu mielestäni ehdottomasti samaan sarjaan. Kirjoitustyyli kun on aivan sama kuin Fullerin ja Keelin, eli asiallisen kertova. Haisellin kirja on varsin mukaansatempaava ja jännittävä.

Tapahtumat lähtevät liikkeelle siitä, kun kanadalainen radioasema CFGM järjestää keskustelutilaisuuden ufoista 1973. Kuuntelijat saavat soittaa radioon ja puhua mm. juontajan Ron Knightin tai tunnetun ufotutkijan Henry McKayn kanssa. Radioasemalle soittaa mm. kaksi eri henkilöä Jackson's Point -nimiseltä paikkakunnalta. Molemmat kertovat saman asian, eli että Lake Simcoen rannalla sijaitsevassa Jackson's Pointissa on jo kauan havaittu ufoja toistuvasti. Toinen soittajista kertoo, että itse asiassa hän katselee parasta aikaa ufoa kiikarilla. Gerry Armstrong -niminen soittaja pyytää juontajaa tulemaan Jackson's Pointiin katsomaan itse. Radio-ohjelman aikana jokin elektroninen häiriö vaivaa radioaseman puhelinlinjoja.

Ohjelman juontaja Ron Knight matkustaakin itse Jackson's Pointiin. Hän saa yllätyksekseen nähdä muiden kanssa ison oranssisen valopallon, jonka läpimitta on noin yhdeksän metriä. Valopallo näkyi eräiden puiden takana ja nousi sitten kaaressa ylös, kunnes se oli aivan Kuun alapuolella, jossa se sitten katosi.

David Haisell on vuonna 1973 nauhoittanut kyseisen radio-ohjelman ja kiinnostuu siitä uudestaan vuonna 1977, jolloin hän matkustaa Jackson's Pointiin haastattelemaan Gerry Armstrongia ja hänen perhettään sekä muita paikkakuntalaisia. Paikan päällä ilmenee, että Gerry Armstrong on syntynyt ja kasvanut Englannissa, josta hän muutti myöhemmin Kanadaan perheensä kanssa. Kirjan nimi "Kadonneet seitsemän tuntia" tulee siitä, kun Gerry poikana oli kesäleirillä retkellä eräässä laaksossa muiden kanssa ja katosi seitsemäksi tunniksi, jonka jälkeen hänet löydettiin paikasta, josta häntä olikin etsitty jo monta kertaa tuloksettomasti.

Haisellin tutkimuksessa avautuukin sitten Jackson's Pointin omalaatuinen maailma, jossa ufoja on nähty niin usein ja niin paljon, että monet paikkakuntalaiset eivät enää edes välitä niistä. ("Eihän ne kuitenkaan tee meille mitään"). Ufoja ei näe vain Gerry Armstrongin perhe, vaan "kaikki muutkin". Armstrongit kertovat, miten ufot ovat tanssineet heille, kuin esiintyen, ja jopa saattaneet Armstrongeja tuttavien luo ja takaisin kotiin "kuin suojelusenkelit". Varsinkin Gerry Armstrongin vaimo saattaa usein jättää kaiken kesken ja rynnätä ulos katsomaan saapunutta ufoa, kuin noudattaen jonkinlaista kutsua. Sekä Gerry että hänen vaimonsa kokevat kumpikin kerran, että valtava sikarinmuotoinen ufo leijuu heidän yläpuolellaan. Ufosta on suunnattu kaksi valosädettä alla seisovaan ihmiseen, mutta ko. henkilö itse ei huomaa valosäteitä, vaikka sivussa seisova havaitsija näkee ne.

Jackson's Pointin asukkaat kiinnittävät huomiota toistuvasti havaittuihin merkillisiin helikoptereihin ja lentokoneisiin. Kerran Armstrongit näkevät ufon, joka ohitettuaan heidät matkalla järvelle "kasvattaakin kylkiinsä siivet" niin että se jossain määrin muistuttaa lentokonetta. Toiset havaitsijat kertovat ufosta, joka lähestyttyään ensin havaitsijoita äänettömästi, yhtäkkiä rupesi kuulostamaan ensimmäisen maailmansodan aikaiselta hävittäjältä. Jackson's Pointin asukkaat havaitsevat varsin usein erittäin matalalla lentäviä mustia helikoptereita. Joskus helikopterit olivat niin matalalla, että havaitsijat luulivat niiden syöksyvän maahan. Kerran erään koulun kaikki oppilaat näkivät hopeanvärisen helikopterin, joka oli laskeutumassa koulupihalle. Juuri ennen laskeutumista havaitsijat tajusivatkin, että kyseessä ei ollutkaan helikopteri, vaan pitkulainen esine, jossa oli roottorit. Laite näytti sitten muuttavan mielensä ja lensikin pois.

Kesällä 1974 Armstrongit havahtuvat valtavaan jyrinään ja näkevät kaksi ilman tunnuksia olevaa mustaa suihkuhävittäjää, jotka lentävät heidän ylitseen vain sadan metrin korkeudessa ja samalla pyörien 360 astetta akselinsa ympäri. Asiantuntijoiden mukaan tapaus oli paitsi laiton, myös hengenvaarallinen.

Bernice Niblett, John Nygren ja Wally Nygren -nimiset havaitsijat kertovat, kuinka he 5.10.1973 katselivat kohdetta, joka kuulosti ja näytti lentokoneelta, jossa oli tavanmukaiset kulkuvalot. Kone teki U-käännöksen heidän yläpuolellaan, jonka jälkeen kone pysähtyikin ilmassa ja jäi paikoilleen samalla kun tavanmukaiset kulkuvalot katosivat ja tilalle tuli sarja horistontaaleja punaisia valoja. Haisell viittaakin John Keelin kertomukseen siitä, kuinka New Jerseyssa sijaitsevan Wanaquen vesialtaan yllä oli havaittu ufo 11.10.1966, jonka jälkeen paikalle saapui seitsemän helikopteria ja tämän jälkeen vielä 10-12 suihkuhävittäjää. Keel toteaa kirjoituksessaan, että ilmavoimat ei millään olisi ehtinyt reagoida ufohavaintoon noin nopeasti. Keelin käsitys onkin, että nämä merkilliset helikopterit ja lentokoneet ovat osa itse ufoilmiötä.

Armstrongin perhettä vaivaa myös paranormaalit- ja poltergeistilmiöt sekä muut merkilliset ilmiöt. Armstrongit kertovat, kuinka he katselivat televisiota kesäkuussa 1974 ja uutisissa kerrottiin, kuinka Argentiinan presidentti Juan Peron oli kuollut ja hänen vaimonsa Isabel Peron vannoi valan uutena presidenttinä. Susan Armstrong kommentoi asiaa siihen tyyliin, että asia oli merkittävä tapahtuma naisten kannalta. Kolme viikkoa myöhemmin, eli 1.7.1974 sama uutinen näytettiin taas televisiossa. Kävi ilmi, että Juan Peron oli kuollut juuri 1.7.1974. Armstrongit eivät tajua, miten he näkivät uutisen asiasta kolme viikkoa etukäteen. Toinen kerta kun he katselevat televisiota, siitä kuuluukin yllättäen naisen ääni, joka sanoo "pysykää yhdessä, tulemme kohta".

Gerry on näiden ufohavaintojen myötä kehittänyt kykynsä lukea kirjoja. Vuoden 1973 jälkeen hän on ryhtynyt lukemaan kirjoja 2-3 kirjan viikkovauhdilla, myös ymmärtäen ja oppien kirjojen sisällön.

Eräänä päivänä poliisi saapuu Armstrongin kotiovelle mukanaan paperi kadonneesta lapsesta, jonka poliisi yrittää löytää. Poliisi juttelee tuttavallisesti Gerryn kanssa ja muistuttaa Gerrya siitä, kuinka he olivat jutelleet yli tunnin toistensa kanssa erään jääkiekko-ottelun aikana. Poliisi kalpenee, kun saa kuulla, että juuri sinä aikana Gerry oli ollut Bahama-saarilla. Jääkiekko-ottelussa ollut mies, paitsi että näytti Gerrylta, oli myös esitellyt itsensä Gerry Armstrongiksi.

Armstrongit kokevat usein tätä Doppelgänger-ilmiötä (kaksoisolentoilmiötä). Tuttavat ovat usein nähneet heidät eri paikoissa, vaikka he ovatkin olleet muualla sillä hetkellä. Eräs nainen oli myös tervehtinyt Susan Armstrongia ja ihmetellyt hänen läpitunkevaa katsettaan ja sanattomuuttaan siinä määrin, että lähti seuraamaan tätä, kadottaen hänet kuitenkin näkyvistä. Armstrongin tytär näkee äitinsä vanhempiensa makuuhuoneessa, vaikka äiti sillä hetkellä on alakerrassa.

Susanin tuttava soittaa Susanille aikaisin aamuyöstä. Keskustelu oli kuitenkin ollut niin merkillinen, että Susan soitti takaisin tuttavalleen, jonka mies vastaa puhelimeen ja kertoo, että he molemmat nukkuvat vielä.

Varsin merkillinen kokemus sattuu, kun Gerry eräänä päivänä on ajelemassa ja tajuaa olevansa Niagaran putouksilla ja havaitsee auton, josta on puhjennut rengas. Auton luona on kaksi miestä ja kun ilmenee, että myös vararengas on tyhjä, niin Gerry tarjoutuu ajamaan miehet jollekin korjaamolle. He löytävätkin korjaamon, joka Gerryn mielestä on kummallisen siisti ja henkilökunta näyttää jopa odottaneen heitä. Rengas onkin korjattu parissa minuutissa, joka on Gerryn mielestä kummallista. Kun he palaavat takaisin miesten auton luo, miehet ryhtyvät kehottamaan Gerryä jättämään oman autonsa siihen paikkaan ja tulemaan heidän mukaansa "Vermontiin". Vain ajattelemalla vaimoaan ja perhettään, Gerryn onnistuu torjumaan miesten ehdotuksen. Gerry menee Niagara Fallsin Sheraton-hotelliin, josta hän soittaa vaimolleen, jonka jälkeen hän lähtee Niagara Fallsista kello 18.30. Saavuttuaan taas Jackson's Pointiin, hän menee ravintolaan syömään pihviaterian ennen kuin menee kotiinsa, jonne hän saapuu kello 20.

Myöhemmin sekä Gerry että Susan tajuavat, että asiassa on jotakin hyvin merkillistä, koska Niagara Fallsista kestää kaksi ja puoli tuntia autolla Jackson's Pointiin. Gerry ei olisi millään ehtinyt ajaa tuota matkaa ja lisäksi käydä ravintolassa syömässä pihviateriaa 90 minuutissa. Susan oli kuitenkin ottanut talteen puhelinlaskun, josta ilmeni, että Gerry todellakin oli soittanut Niagara Fallsista, vaikka hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, millä tavalla hän joutui sinne.

Englannissa asuessaan Gerry Armstrong oli eräänä päivänä yllättäen ilmoittanut vaimolleen, että "nyt me muutamme Kanadaan. Tai sitten Australiaan". Suoritetussa lääkärintarkastuksessa ilmeni kuitenkin, että Gerryllä oli jokin sydänvika, joka esti hänen pääsynsä Australiaan. Joten he muuttivat sitten Kanadaan. Gerryn sydänvikaa ei ollut milloinkaan todettu ennen tätä, eikä siitä todettu myöskään merkkejä myöhemmin.

Heidän lähtönsä Kanadaan tapahtui sitten niin nopeasti, että he jättivät talonsa, kaikki huonekalunsa ja kaiken muun jälkeensä. He sopivat Gerryn vaimon vanhempien kanssa, että nämä ottavat itselleen mitä haluavat ja myyvät talon. Gerryn omistama Jaguar Mark Ten -auto jätettiin vaan kadulle. Gerry toteaa, että "ilmeisesti oli tarkoitus, ettemme mene Australiaan, vaan Kanadaan".

Gerry luettelee elämänsä aikana sattuneita muita yhteensattumia. Hänen mielestään on ilmeistä, että jokin ei-inhimillinen äly ohjaa ihmisten elämää ja puuttuu siihen haluamallaan tavalla.

Haisellin kirja on täysin samalla tasolla kuin Fullerin ja Keelin ufoklassikkokirjat ja sitä voi vain suositella.

Björn Borg, 9.10.2005

takaisin ]