Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Pennington, Philip J.:

The UFO Quest. Mystery Solved on How UFOs Fly and Explore the Universe

AutoMetrics Press, Houston, Tx 1998. 112 sivua

"Tämä kirja ei oikeastaan sovi tavalliselle lukijalle, vaan se sopii lähinnä fyysikoille, insinööreille ja teknikoille."

Philip J. Pennington on Texasin Houstonissa sijaitsevan Autometrics-nimisen yrityksen hallituksen puheenjohtaja. Pennington on toiminut teknisenä konsulttina NASAssa ja on osallistunut useaan NASAn projektiin, kuten Marsin ja Venuksen ohilentoihin, Apollo-ohjelmaan sekä Maan kiertoradalla olevien laitteiden kokeisiin.

Kirjan kannessa olevan tekstin mukaan Pennington on ratkaissut mysteerin, miten ufot lentävät ja tutkivat Maailmankaikkeutta. Penningtonin mukaan ufojen salaisuus liittyy "Dielectrics" -nimiseen ratkaisuun. Penningtonin mukaan sanalla "Dielectric" ymmärretään tyhjiöön rinnastettavaa materiaa tai mediaa, joka toimii eristeenä eikä johda sähköä, ja joka voi pitää sisällään sähköistä kenttää. (Moni suomalainen lukija tietää varmastikin, mikä on englanninkielinen "Dielectrics" suomeksi).

Kun tällainen "Dielectric" -esine laitetaan epäyhtenäiseen sähkökenttään, se tuntee vetoa heikommasta sähkökentästä voimakkaampaan sähkökenttään. Penningtonin mukaan ufot ovat tällaisia "Dielectric" -laitteita, jotka todennäköisesti ovat rakennettu eristävästä materiaalista, joka on polyasetyleenin kaltainen polymeeri. Polyasetyleeni syntyy, kun yhdistetään asetyleenin (C2H2) molekyylit pitkiin ketjuihin katalyyttisen reaktion kautta. Eräs japanilainen kemisti, Hideki Shirakawa, käytti vahingossa tuhatkertaisen katalyyttimäärän suositellun määrän sijasta ja sai aikaiseksi täysin uuden tutkimusalan, jossa sähköisiä eristeitä saadaan johtamaan sähköä yhtä hyvin kuin esim. kupari. Kun hopeanvärinen venyvä uusi materiaali kyllästettiin jodilla, niin uusi materiaali muuttui kullanväriseksi ja sen sähkönjohtokyky lisääntyi miljardikertaisesti. Tällaisesta materiaalista rakennetusta ufosta voidaan suunnata 248 nm ultravioletti laservalo siihen suuntaan mihin tahdotaan mennä, ja laservalo synnyttää fotoelektroneja ilmakehässä. (Tämä voi myös synnyttää salamointia). Ufo sitten "vedetään" voimakkaampaan sähkökenttään, jonka laservalo on synnyttänyt.

(Ottamatta kantaa Penningtonin ajatuksiin, niin voidaan kuitenkin todeta, että esim. allekirjoittanut on kiinnittänyt huomiota siihen valokiilaan, joka eräissä filmeissä näkyy ufon kulkusuunnassa ufon edessä. Eräs helsinkiläinen, joka kesällä 2005 näki Hakaniemen torin lähellä mustan lentävän pallon, kertoi myös kapeasta valokiilasta, joka oli suunnattu valopallon kulkusuuntaan).

Penningtonin mukaan tällaisesta materiaalista rakennetun ufon muotoa voidaan muuttaa käyttämällä erivahvuisia sähkövirtoja. Sähkövirran voimakkuutta muuttamalla voidaan myös muuttaa ufon väriä ja saada se valaisevaksi, avata ja sulkea ikkunoita ja ovia sekä laskea alas/ylös laskeutumistelineitä. Kirjan sivulla 37 olevan piirroksen avulla Pennington havainnollistaa, miten sähkövirtaa muuttamalla saadaan aikaiseksi, että tavallinen suora palkki (jossa ei ole lainkaan sähkövirtaa), saadaan taipumaan ylöspäin johtamalla siihen virtaa, ja toisaalta, virran suuntaa muuttamalla, saadaan palkki taipumaan alaspäin.

Ilmakehässä lentävän ufon tekniikkaa ei tietenkään voida käyttää avaruudessa, vaan siellä tarvitaan toisenlaista tekniikkaa. Pennington pohtiikin mm. erittäin vahvojen fotonirakettien käyttömahdollisuuksia avaruudessa.

Tästä kirjasta on todettava, ettei se sovi oikeastaan tavalliselle lukijalle, vaan se sopii erityisesti fyysikoille, insinööreille ja teknikoille. Siinä on mukana niin paljon fysiikkaa ja laskelmia sekä kaavoja, että allekirjoittanut saattaa poimia tekstistä vaan sen olennaisen. Penningtonin kirja on hyvä esimerkki siitä, miten nykyisin insinöörit yrittävät omalta osaltaan löytää ratkaisua ufomysteeriin.

Björn Borg, 25.10.2005

takaisin ]