Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Watts, Alan:

Ufo Visitation: Preparing for the Twenty-First Century

Brockhampton Press 1998. 218 sivua

Allekirjoittanut kirjoitti jokin aika sitten esittelyn Alan Wattsin kirjasta "The UFO Files", joka oli painettu vuonna 1999. Kyseessä oli kuitenkin uusintapainos Wattsin kirjasta "The Quest", joka julkaistiin jo vuonna 1994, joten se oli alunperin julkaistu aikaisemmin kuin nyt esiteltävänä oleva kirja. Nyt esiteltävänä oleva kirja on sekin muuten uusintapainos ja on alunperin julkaistu vuonna 1996. Lyhyesti sanottuna niin nyt esiteltävänä oleva kirja on julkaistu myöhemmin kuin aikaisemmin esitelty kirja ja tämähän sopii allekirjoittaneelle oikein hyvin. Watts on yllämainittujen kirjojenkin jälkeen julkaissut kaksi muuta kirjaa, eli
- Crop Circles vuonna 1998, ja
- UFO Sci-file (Glow in the Dark) vuonna 2000.

Nyt esiteltävänä olevassa kirjassa Watts viittaa lyhyesti moniin tunnettuihin ufohavaintoihin (myös erääseen MIB-tapaukseen) ja kertoo silloin tällöin on esiintyneistä ns. "ufoaalloista", kuten esimerkiksi Ranskassa vuonna 1954. Erikoista tässä kirjassa on se, että Wattsin mukaan nämä ufoaallot liittyvät suoraan ns. emoalusten saapumiseen Maahan. Watts kutsuu näitä emoaluksia nimellä "Leviathan" ja kiinnittää huomiota siihen, että aikaisemmin niitä havaittiin matalallakin ilmakehässä, mutta nykyisin ne pysyttelevät korkeammalla. Wattsin mukaan tämä johtuu siitä, että esim. 1950-luvun jälkeen ovat ihmisen ilmatorjuntaohjukset ja hävittäjät kehittyneet paljon siitä tasosta, millä ne oli 1950-luvulla. Wattsin mukaan ei ole epäilystäkään siitä, että ufot tarvittaessa voisivat erittäin tehokkaasti vastata ihmisen hyökkäykseen, mutta luultavaa on, että ne silti pysyttelevät korkeammalla välttääkseen turhia yhteenottoja.

Tässä kirjassaan Watts viittaa Adamskin ufomalliin, Area 51:stä tuttuun Bob Lazariin, sekä kirjailija Leonard Crampiin. Watts toteaa, että se ufomalli, joista kaikki kolme henkilöä puhuvat, on identtinen ja se toimii antigravitaatiomenetelmällä. Lazarin mukaan talteen otetut ufot käyttävät alkuainetta 115, joka on tuntematon täällä Maan päällä, mutta Wattsin mukaan sitä saattaa hyvinkin esiintyä avaruudessa. Alkuaine 115:sta pommitetaan protoneilla, jolloin siitä tulee alkuaine 116. Tämä alkuaine tuottaa antimateriaa, joka katoaa joutuessaan tekemisiin materian kanssa, ja tätä menetelmää muukalaiset käyttävät aluksissaan. Watts toteaa, että sama prosessi on havaittavissa kun positroni törmää elektroniin, jolloin molemmat katoavat, ja tilalle syntyy kaksi tai kolme gammasädettä. Tässä näemme käytännössä, kuinka aine muuttuu energiaksi Einsteinin kaavan E= mc2 mukaan.

Seuraavaksi Watts kertoo englantilaisen William Loosleyn merkillisen tarinan. Loosley oli 1800-luvulla elänyt huonekalupuuseppä ja haudankaivaja. Vuonna 1871 Loosley näki valaisevan ufon, jonka jälkeen hän tapasi metsässä merkillisen pienen robotin, joka johdatti hänet metsässä odottaneen suuremman robotin luo. Tämä suurempi robotti teki jotakin, mistä Loosley tuohon aikaan ei ymmärtänyt paljoakaan, mutta nykyisin ymmärrämme, että se näytti Loosleylle holografisia kuvia. Loosley kirjoitti muistiin näkemäänsä ja laittoi muistiinpanonsa laatikkoon.

Fyysikko David Langford on tutkinut näitä muistiinpanoja ja on vuonna 1979 julkaissut niistä kirjan "An Account of Meeting With Denizens of Another World 1871, Loosley". Kirjassaan Langford kertoo, että Loosleylle näytetyt hologrammit sisälsivät tietoja tieteestä ja matematiikasta. Esimerkkinä Langford tuo esille Loosleyn muistiinpanoista vetyatomin rakenteen kolmessa eri vaiheessa, eli a) kun se perustilassa, b) kun se on törmännyt toiseen atomiin, ja c) enemmän monimutkaisessa tilassa, jossa elektronit ovat ryhmittyneet kahteen ryhmään ytimen ympärille. Tästä asiasta julkaistiin teoria vasta vuonna 1926.

Toinen Loosleylle näytetty asia oli kuva hiiliatomista, jossa näkyi sen ydin, joka koostui kuudesta protonista ja kuudesta neutronista, sekä ytimen ympärillä olevasta kuudesta elektronista. Tämä tapahtui kolmekymmentä vuotta ennen kuin J. J. Thomson kuvaili tätä asiaa vuonna 1897.

Watts palaa myös edellisessä kirjassaan esille tuomaan teoriaansa siitä, että ufo synnyttää ympärilleen valtavan voimakkaan magneettikentän ja kertoo tapauksesta, jossa kaksi miestä oli kalastamassa Manchesterissa sijaitsevassa keinotekoisessa vesialtaassa. Veneestä he näkivät vedessä heijastuksen ufosta, mutta kun he katsoivat ylöspäin, he eivät nähneet mitään. Wattsin mukaan selitys saattaa hyvin olla se, että ufon magneettinen halo esti sen, että siitä olisi näkynyt valoa sivusuuntaan, mutta kylläkin suoraan alaspäin. Tässä yhteydessä Watts huomauttaa myös, että on olemassa suuri mahdollisuus, että ufo joskus näyttäytyy tahallaan jollekin tietylle henkilölle, vaikka ko. henkilön vieressä seisova toinen henkilö ei näe mitään ufoa. Watts toistaa sen minkä hän myös sanoi ensimmäisessä kirjassaan, että hän ei nyt puhu tavallisista magneettikentistä, vaan magneettikentistä, jotka ovat miljoona Teslaa.

Moni lukija hämmästyy varmasti suuresti, kun fysiikanopettaja Watts kirjansa fysiikkaosaston jälkeen siirtyykin kontaktihenkilöihin ja ryhtyy kertomaan mm. Uri Gelleristä ja häntä tutkineesta tri Andrija Puharichista. Puharich on kertonut siitä, kun hän Intiassa tapasi tri D. G. Vinod -nimisen gurun. Kun Puharich tarttui gurua hänen sormestaan omilla sormillaan, niin guru ryhtyi kertomaan Puharichin oman elämänkerran Puharichille itselleen, yksityiskohtia myöten, kuin olisi lukenut jostakin kirjasta. Puharich kertoo monista paranormaaleista ilmiöistä, joita hän on kokenut Uri Gellerin seurassa, mm. dematerialisoitumista ja materialisoitumista.

Watts tuo myös esille kanavoija Phyllis Schlemmerin ja hänen kauttaan puhuvan "Tom" -olennon (johon törmäsimme myös kirjassa "Two Thirds", josta allekirjoittanut kirjoitti esittelyn aikaisemmin). Schlemmer on yhteydessä "Yhdeksän Neuvostoon" (The Council of Nine), jonka edustaja "Tom" on. Tom on kotoisin Altea-nimiseltä planeetalta (mainittu myös Two-Thirds -kirjassa). Tomin mukaan Altealaiset ovat valvoneet ihmiskunnan teknistä kehitystä. Ufot totuttelevat ihmisiä ajatukseen, että Maapallolla käy vieraita avaruudesta. Schlemmerin mukaan ylimpänä on Jumala ja hänen alapuolellaan "Yhdeksän Neuvosto" ja sen alapuolella Kaksikymmentäneljä Sivilisaatiota. Näihin kuuluu planeetat Spectra, Hoova, Altea, Ashan, Aragon, Ancore ja Zeenel.

Tom on myös kertonut, että ihmiselle on annettu käyttäytymisohjeita uskontojen muodossa, mutta syntyneistä uskonnoista vain buddhismi on oikealla tiellä. Kristinuskolle, juutalaisuudelle ja islamilaisuudelle on annettu oikeat vastaukset, mutta näissä uskonnoissa itse sanoma on hämärtynyt ja jäänyt eri dogmien ja rituaalien alle. Watts toteaa, että vasta kun hän oli lukenut Schlemmerin kirjan "The Only Planet of Choice", vasta silloin hän ymmärsi ensimmäisen kerran, mikä on Maapallon rooli avaruusyhteiskunnassa. Watts kertoo myös, että "Tom" on erikoinen kontakti siitä syystä, että hänen kanssa on mahdollista käydä dialogi, tehdä kysymyksiä, ja saada asiallisia vastauksia.

Watts tuo myös esille selvännäkijä Edgar Caycen, joka on kertonut, että hän transsitilassa siirtyi pimeiden ja groteskien maisemien läpi paikkaan, jossa oli valoa ja kaunis luonto ja linnut lauloivat. Tässä paikassa sijaitsee arkisto, jossa on kaikki tiedot kaikista ihmisistä. Vanha mies hakee arkistosta kirjan, jossa on kaikki tiedot siitä ihmisestä, joka sillä hetkellä hakee apua Caycelta ja tästä kirjasta Cayce näkee, mikä asia vaivaa tätä henkilöä ja mitä asialle pitää tehdä. Cayce puhui tunnetusti myös Atlantiksesta ja Watts toistaa Caycen kertomuksia, joiden mukaan Atlantis oli sellaisella tieteellisellä ja teknisellä tasolla, ettei ihmiskunta ole vieläkään saavuttanut sitä tasoa uudelleen. Wattsin mukaan yhteistä näille kaikille, eli Vinodille, Schlemmerille ja Caycelle on se, että he ammentavat tietoa jostakin valtavasta tietopankista, jossa on säilytetty kaikki tieto kaikista ihmisistä.

Wattsin mukaan avaruudesta tulleet muukalaiset ovat toistuvasti puuttuneet Maan kehitykseen luomalla uusia ihmisentapaisia olentoja ja ihmisiä. Tämä selittää sen, miksi eräät kulttuurit yllättäen kukoistavat ja se selittää myös ns. "puuttuvaa rengasta", eli ihminen ei ole kehittynytkään Darwinin esittämällä tavalla, vaan muukalaisten väliintulolla. Watts kiinnittää huomiota esim. siihen, että Neandertalilaiset katosivat yllättäen Maan päältä, kun nykyinen ihminen tuli Neandertalilaisen tilalle. Wattsin mukaan Neandertalilaiset erosivat nykyihmisestä mm. siinä, että Neandertalilainen ei keksinyt mitään uutta, vaan käytti esim. vain samoja kivityökaluja vuosituhannesta vuosituhanteen.

Myös esille tulee Templen kirjan "The Sirius Mystery", jossa kerrotaan dogoneista ja heidän kertomuksistaan Sirius-planeetasta. Watts julkaisee kuvan dogonien "sirigista", joka on aivan nykyaikaisen avaruusraketin näköinen. Watts mainitsee myös Kiinan Bayan-Kara-Ulan, josta on eräästä luolasta löydetty kivikiekkoja ja pieniä luurankoja. Paikallinen legenda ja kiekoissa oleva teksti kertoo, että 12000 vuotta sitten avaruudesta saapui muukalaisia Maahan. Watts puhuu myös Egyptin Kheops-pyramiidista, joka hänen mukaansa on paljon vanhempi kuin yleensä uskotaan ja joka rakennettiin Wattsin mukaan säilyttämään tärkeitä kirjoja kun Vedenpaisumus tuli. Pyramidi rakennettiin muukalaisten avulla.

Watts kertoo myös merkillisistä eläimistä, joita nykyisin usein havaitaan eri paikoissa. Nämä eläimet eivät kuole vaikka niitä ammutaan ja ne käyttäytyvät kuin ne olisivat erityisen älykkäät. Tällaisia eläimiä on jahdattu useinkin esim. Englannissa (puumia, leijonia, tiikereitä jne.) eikä niitä ole milloinkaan saatu kiinni. Wattsin mielestä saattaa olla, että ne ovatkin jonkunlaisia robotteja, joita käytetään vakoilemiseen. Saattaa olla, että ne ovat myös ns. "mologrammeja", joista Watts puhui ensimmäisessä kirjassaan, eli hologrammeja, joilla on aineellinen koostumus. Karjansilpomiset johtuvat Wattsin mukaan siitä, että muukalaiset tarvitsevat jotakin, minkä he saavat karjasta. Viljakuviot ovat Wattsin mukaan myös muukalaisten tekemiä ja niissä piilee esim. matemaattisia sanomia.

Wattsin mukaan ufot ovat siis olemassa fyysisesti ja ne tulevat avaruudesta. Watts viittaa myös usein eläkkeellä olevaan insinööriin, R. D. Pearsoniin, joka on keksinyt universaalisen "valtatien", jota pitkin ihmiset saattavat kommunikoida toistensa kanssa ilman tunnettuja aisteja. Wattsin mukaan muukalaiset ovat suoraan puuttuneet ihmisen kehitykseen useitakin kertoja ja puuttuvat edelleenkin. Wattsin mukaan muukalaiset tulevat monesta eri paikasta ja eräät valikoidut kontaktihenkilöt ovat suorassa yhteydessä heihin, kuten Schlemmer, Vinod, Uri Geller ja myös Whitley Strieber.

Allekirjoittanut on näissä kirjaesittelyissä useitakin kertoja ottanut esille ongelman, joka syntyy käytettäessä lyhennettä CE V (CE5 = Viidennen asteen lähituntuma). Eri kirjailijat ovat antaneet tälle lyhenteelle omia tulkintojaan ja määritelmiään. Viime aikoina olen ollut sitä mieltä, että määritelmä "ihminen ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä ufoon tavalla tai toisella" on sopiva. Vallitettavasti tässä Wattsin kirjassa on taas ihan oma CE5:n määritelmä: Wattsin mielestä CE5:llä tarkoitetaan sitä, että "kontaktihenkilö tai siepattu otetaan mukaan lennolle".

Allekirjoittanut on varsin hyvin perillä siitä, että ufologien keskuudessa vallitsee erilaisia käsityksiä ufoilmiöstä. On olemassa "mutteri ja ruuvi" -linjalla olevia henkilöitä ja on olemassa esim. kanavoijalinjalla olevia. Wattsin yllämainittu kirja on erikoinen siinä mielessä, että Watts tässä kirjassaan rakentaa siltaa "mutteri ja ruuvi" -ufologien ja esim. "kanavoija"' -ufologien välillä.

Wattsin kirjaa sisältää paljon, paljon muitakin asioita, kuin mitä lyhyessä esittelyssä voidaan tuoda esille. Samoin kuin Wattsin ensimmäisen kirjan kohdalla niin tätä kirjaa voi vain suositella.

Björn Borg, 2.12.2005

takaisin ]