Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Sergent, Donnie, Jr. & Wamsley, Jeff:

Mothman: The Facts Behind the Legend

Mothman Lives Publishing, Point Pleasant, WV 2002. 164 sivua (A4)

Vuonna 1966 nähtiin Point Pleasant -nimisessä pikkukaupungissa Länsi-Virginiassa useasti merkillinen olento, joka sai nimekseen "Mothman" (=Koimies). Silminnäkijöiden mukaan olento oli 210 cm pitkä ja sen ruumis oli erittäin lihaksikas ja sillä oli valtavat siivet sekä suuret punaiset silmät.

Linda Scarberry ja hänen miehensä Roger Scarberry sekä Steve Mallet vaimoineen näkivät ensimmäisinä olennon, kun se joutui nuorukaisten auton valokiilaan eräänä iltana. Olento oli tuolloin tarttunut toisesta siivestään kiinni erääseen vaijeriin ja kiskoi molemmilla käsillään siipeä, jotta pääsisi irti vaijerista. Tämän jälkeen olento nähtiin sekä maassa, että lentämässä useita kertoja. Kirjailija John A. Keel kirjoitti tapauksesta kirjan "The Mothman Prophecies". Joku vuosi sitten tapauksesta tehtiin myös filmi, joka suomeksi sai nimen "Perhosmies".

Tässä Sergentin ja Wamsleyn kirjassa tutustutaan uudelleen tuon ajan tapahtumiin ja haastatellaan Linda Scarberryä. Linda kertoo taas, kuinka sen ajan nuorukaisilla oli tapana kokoontua erään hylätyn voimalaitoksen lähettyville ja siellä ajaa autoilla rallia pikkuteitä pitkin. Rallit loppuivat sen jälkeen, kun Linda ja muut olivat nähneet "Koimiehen". Linda kertoo, kuinka he olivat nähneet Koimiehen kerran istuvan erään tienviitan päällä ja lentäneen suoraan ylös ilmaan, kun he lähestyivät. Toisen kerran Koimies oli lentänyt heidän autonsa yläpuolella, aivan auton katossa kiinni, ja sen siivet olivat olleet niin isot, että ne osuivat auton kylkiin molemmin puolin ja jättivät naarmuja autoon sivuihin.

Kaupunkiin saapui myös MIB:eja, jotka kiusasivat paikkakuntalaisia ja pelästyttivät heitä. Linda kertoo, kuinka musta auto, jossa oli kolme miestä, oli seurannut heitä ympäri kaupunkia. Eräät henkilöt olivat kätelleet MIB:eja, mutta huomauttivat, että tuntui siltä, etteivät MIB:it oikein tienneet, miten piti kätellä ja miksi. Heidän ihonsa oli ollut merkillisen läpikuultava ja verisuonet olivat näkyneet erittäin selvästi ihon läpi.

Linda oli herännyt eräänä yönä ja nähnyt makuuhuoneessaan mustapukuisen miehen. John A. Keel oli kertonut paikkakuntalaisille, että hän uskoi MIB:ien tahtovan vaikuttaa pikkulasten mieleen ja että MIB:ejä vastaan voi puolustautua kultaisella krusifiksilla. Lindan makuuhuoneessa ollut mustapukuinen mies katosi heti, kun hän näki makuuhuoneessa olevan kultaisen krusifiksin. Samanaikaisesti paikkakunnalla nähtiin ufoja. Linda kertoo usein nähneensä ufoja, joista jotkut olivat "niin kauniita, kuin kukkia".

Tässä kirjassa haastatellaan nimenomaan Lindaa ja hänen senaikaisia ystäviään ja julkaistaan heidän muistiinpanojaan tuolta ajalta. On vain ikävää, että muiden havaitsijoiden, paitsi Lindan, nimiä ei julkaista. Kirjassa julkaistaan myös runsaasti kopioita sen ajan lehtijutuista, joista selvästi käy ilmi, että lehdistö tuohon aikaan seurasi tiiviisti kaikkea Koimieheen liittyvää.

Selityksiä ja/tai "selityksiä" tietenkin löytyi myös havainnoille. Länsi-Virginian yliopiston apulaisprofessori, tri Robert L. Smith, oli vakaasti sitä mieltä, että ihmiset näkivät vain "sandhill crane" -nimisen kurjen, joka oli eksynyt paikkakunnalle. Toiset taas olivat sitä mieltä, että ilmavoimien ns. Boxcar-lentokoneet aiheuttivat ufohavainnot. Boxcar-koneissa oli nimittäin valtavat alaspäin suunnatut valonheittimet, jotka oli suunniteltu Vietnamin sotaa varten.

Tästä kirjasta ei voi sanoa paljon muuta. Se on dokumentti tuon ajan tapahtumista, lähinnä Linda Scarberryn näkökulmasta nähtynä, eikä siinä ole niin paljon kommentoitavaa.

Björn Borg, 18.12.2005

takaisin ]