Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Hind, Cynthia:

UFOs over Africa

Horus House Press, Inc., Madison, Wisconsin 1997. 254 sivua

Cynthia Hind on aikaisemmin julkaissut Zimbabwessa vuonna 1982 kirjan "UFOs: African Encounters". Lisäksi Hind on julkaissut artikkelin Kevin Randlen kirjassa "Case MJ-12: The True Story Behind the Government's Ufo Conspiracies". Tässä artikkelissaan Hind selostaa, miten afrikkalainen valtaväestö suhtautuu ufoilmiöön. Allekirjoittanut on kertonut tästä Randlen kirjan esittelyn yhteydessä, enkä siitä syystä lähde toistamaan sitä tässä yhteydessä.

Tässä uudemmassa kirjassaan Hind selostaa erittäin perusteellisesti kahden eteläafrikkalaisen naisen, äidin ja tyttären, sieppausta ufoon vuonna 1988. Tytär Diane, 34, lähti ajamaan äitiään, Phyllis, kotiin. Ajomatka oli vain seitsemän minuuttia, mutta ulkona he kiinnittävät huomiota siihen, että yö oli poikkeuksellisen hiljainen. Matkalla he havaitsivat taivaalla valon, joka lähti seuraamaan heitä. Kun he pysäköivät autonsa, valo tuli valtavalla nopeudella heitä kohti ja he tajusivat, että kyseessä oli jonkunlainen alus, jonka sisällä oli ihmisiä tai olentoja. Phyllis näki aluksen yläkannella kaksi ihmistä, joista toinen hoiti jonkunlaisia vipuja.

Molemmat naiset tunsivat nyt autossa jonkunlaisen läsnäolon, ja seuraavaksi he olivatkin jo matkalla alukseen ramppia pitkin. Dianen vasemmalla puolella oli nainen, joka hymyili hänelle. Nainen oli noin 160 cm pituinen ja aasialaisen näköinen, mutta ilman hiuksia. Hänellä oli pienet korvat. Hänen ihonsa oli tumma, ikään kuin rusketuksen ansiosta. Naisella oli hammasrivi, joka näkyi kun hän hymyili, mutta hänen hampaansa eivät olleet erilliset niin kuin ihmisellä, vaan ne muodostivat yhtenäisen "sillan". Naisella oli haalarintapainen puku, joka oli jollain tavalla valaiseva ja se vaihtoi usein väriä. Nainen ja muut aluksessa olevat kävelivät omituisella tavalla; ensin he laskivat alas varpaansa ja vasta sen jälkeen loput jalasta.

Nainen puhutteli siepattuja moitteettomalla englanninkielellä ja tervehti heitä: "Tervehdys. Olen Pleijadeilta ja nimeni on Me-leelah". Vaikka naisen englanninkieli oli moitteeton, niin Phylliksella ja Dianella oli kuitenkin vaikeuksia ymmärtää mitä nainen sanoi, koska hänen äänensä oli niin korkea ja miltei rallatteleva. Muukalaisilla oli kaikilla ruskeat ja vinot silmät ja he olivat miltei japanilaisten näköisiä.

Huoneessa oli useita henkilöitä, ja kolme miestä istui eräänlaisen tiskin äärellä. Nämä miehet eivät kuitenkaan kiinnittäneet mitään huomiota Phyllisiin tai Dianeen, eivätkä edes vilkaisseet heitä. Naisia pyydettiin makaamaan aluksessa oleville pöydille. Diane, nuorempana, pääsi hyvin pöydälle yksin, mutta Phyllis oli autettava pöydälle. Naisille näytettiin kartta, jossa näkyi Maapallo. Muukalaisnainen osoitti Etelä-Afrikkaa ja ilmoitti, että asukkaiden olisi muutettava kauemmas pohjoiseen, koska oli tulossa hyökyaalto, joka tuhoaisi koko Afrikan eteläkärjen.

Muukalaisnainen pyysi, että Phyllis ja Diane auttaisivat heitä "lasten kanssa". Ihmiskunta ei saa kuolla ja tätä varten muukalaiset tarvitsivat Phyllisin ja Dianen DNA:ta ja RNA:ta. Tätä varten muukalaisten oli suoritettava eräitä testejä ja muukalaisnainen pyysi Dianea riisuman ylävartalonsa paljaaksi. Me-leelah työnsi neulan Dianen oikeanpuoleisen rinnan alapuolelle. Lievittääkseen Dianen kipua, toinen muukalaisnainen laittoi kätensä Dianen otsalle, jolloin kipu hävisi. Neulaan oli kiinnitetty pieniä muovisia säiliöitä.

Me-leelah työnsi neulaa ja väänsi sitä, työnsi ja väänsi ja ilmoitti lopuksi olevansa valmis. "Olen ottanut veri- ja luuydinnäytteitä sinusta", hän ilmoitti Dianelle. Tämän jälkeen he ottivat vielä verinäytteen sydämeen menevästä suonesta, ja ilmoittivat, että "jos siinä on jotakin, joka on lääketieteellisesti väärin, niin me huomaamme sen". Sen jälkeen he tekivät saman Phyllisille.

Tutkittuaan näytteitä, muukalaisnainen tuli Dianen luo ja kysyi: "Millä nimellä teidän lääkärinne kutsuu sitä sairautta mikä sinulla on?" Diane olikin ollut erittäin sairas ja kärsi taudista, jonka nimi oli "haemolytic jaundice", eivätkä lääkärit ole pystyneet parantamaan häntä.

Muukalaiset palauttivat Phyllisin ja Dianen Johannesburgiin ja aluksen ikkunasta he näkivät korkean TV-tornin. "Me olemme lähellä Brixton-tornia", totesi Diane. "Ei, vaan Hillbrow-tornia", oikaisi muukalaisnainen Dianea. "Miten korkealla me olemme?", kysyi Phyllis. Me-leelah kertoi, että he olivat kaksi ja puoli kertaa korkeammalla kuin TV-torni. Sieppauksen jälkeen Dianen ei ole tarvinnut käydä enää kertaakaan lääkärissä.

Hind uhraa jopa kaksi lukua tapaukselle, jossa väitteen mukaan eteläafrikkalaiset hävittäjät olisivat vuonna 1989 ampuneet ufoa, joka sitten syöksyi maahan Botswanan Kalaharissa. Jutun levittäjänä oli James van Greunen -niminen henkilö. Jossain määrin allekirjoittanut ihmettelee tätä juttua ja sitä, että siihen aikoinaan kiinnitettiin niin paljon huomiota. Perustelen näkemystäni sillä, että van Greunenin levittämissä asiakirjoissa oli valtava määrä kirjoitus- ja muita virheitä. Yksistään tämä seikka olisi pitänyt kertoa jokaiselle, ettei Etelä-Afrikan ilmavoimat luultavasti laadi asiakirjoja, jotka ovat pullollaan sellaisia virheitä (kuten esimerkiksi se seikka, että Etelä-Afrikan puolustusvoimat käyttää metrijärjestelmää, kun asiakirjoissa taas oli käytetty englantilaisia mittoja).

Jutussa mainitaan myös Tafelberg-niminen eteläafrikkalainen fregatti, joka tutkallaan oli ensin havainnut Etelä-Afrikkaa lähestyvän ufon. Allekirjoittanut on kertonut tästä laivasta Kevin Randlen kirjan "Case MJ-12: The True Story Behind the Government's Ufo Conspiracies" esittelyn yhteydessä. Mainitsin silloin, ettei Tafelberg ollut mikään fregatti, vaan tavallinen tankkilaiva, jota Etelä-Afrikan laivasto käytti laivojen polttoainetäydennykseen. Nyt on myös Hind löytänyt valokuvan tästä aluksesta ja julkaisee kuvan kirjassaan, mutta kutsuu laivaa kuitenkin "fregatiksi", vaikka kuvassa näkyykin tavallinen tankkilaiva.

Kirjoitettuani ko. laivasta Randlen kirjan esittelyssä, minua harmitti jälkikäteen, etten tullut puhuneeksi tämän tankkilaivan tutkasta mitään. Nyt minulla on uusi tilaisuus puhua tästä asiasta. Kuten saattaa odottaa, niin tässä tavallisessa tankkilaivassa ei ole mitään hienostuneita ilmavalvontatutkia, vaan valokuvassa näkyy ihan tavallinen Decca tai Atlas-mallinen yksinkertainen merenkulkututka. (Tämän voin itse sanoa hyvällä omallatunnolla, koska olen itse käyttänyt sekä Decca- että Atlas-tutkia laivalla). Tämä merenkulkututka ei näe ylöspäin, vaan on luonnollisesti suunnattu horisontaalisesti muiden laivojen havaitsemiseksi. Kun nyt tässä jutussa väitetään, että Tafelberg näki tutkassaan Etelä-Afrikkaa lähestyvän ufon, niin tällainen teksti on ns. täyttä puppua, paitsi jos ufo tuli matalalla lähellä merenpintaa (joka sekin tietysti on mahdollista, mutta sitä ei ole sanottu).

Suomalaisessa ufokeskustelussa on puhuttu viime aikoina myös ns. Paasselän valoilmiöistä. Ottamatta sen kummemmin kantaa tapaukseen, johon en ole syventynyt, niin totean kuitenkin, että suomalainen Paasselän tapaus tuli mieleeni, kuin luin Hindin kirjasta seuraavan selostuksen:

"Zimbabwessa on olemassa valtava keinotekoinen Kariba-järvi. Veden alle jääneet puut ja pensaikko tuottavat valtavia määriä metaanikaasua. Eräs kerta joukko sotilaita oli ylittämässä järveä Zimbabwesta Zambiaan. Sotilaat kauhistuivat, kun he näkivät suuren tulipallon nousevan vedestä ja ampaisevan aika korkealle heidän yläpuolelleen. Tapausta tutkittaessa havaittiin, että kyseessä oli metaanikaasu, joka syttyi palaamaan joutuessaan kosketukseen hapen kanssa. Tämä tapahtui verraten säännöllisesti ja ihmetytti molempien osapuolien sotilaita."

Hind selostaa kirjansa lopussa perusteellisesti tapausta, josta on tullut kuuluisa ja itse asiassa Hind tutki tapausta ensimmäisenä. Hindin kohdalla asiat lähtivät liikkeelle siitä, kun Hararessa sijaitsevan BBC:n toimittaja soitti Hindille perjantaina 16.9.1994 kello 14 ja kertoi, että ufo oli laskeutunut miltei erään koulun pihalle Ruwassa ja sen oli nähnyt suuri joukko lapsia. Koska oli viikonloppu, Hindin oli odotettava seuraavaan tiistaihin saakka, ennen kuin lähti liikkeelle asuinpaikastaan Hararesta 22 km:n päähän sijaitsevaan Ruwaan.

Hind oli puhelimessa sopinut koulun rehtorin kanssa, että heti maanantaina kun lapset tulevat kouluun, ne erotetaan toisistaan, ja pyydetään jokaista lasta piirtämään, mitä hän on nähnyt ja kirjoittamaan lyhyen selostuksen tapauksesta. Kun Hind saapui Ruwaan, häntä odottikin noin 42 piirustusta ja selostusta siitä, mitä lapset olivat nähneet. Lasten piirustuksista ja kertomuksista ilmeni, että he olivat nähneet ufon, joka laskeutui aamupäivällä kello 10 maissa, kun lapsilla oli välitunti.

Lapset olivat ensin nähneet ufon taivaalla ja hämmästelivät sitä. Kun he tarkkailivat ufoa, niin se oli välillä kadonnut ja ilmestyi uudelleen jossakin muualla taivaalla, jonka jälkeen se taas katosi ja ilmestyi uudelleen uudessa paikassa. Lasten mukaan ufo oli laskeutunut vain noin 100 metrin päähän heistä. Lapset olivat pyytäneet läheisen makeiskioskin pitäjää tulla katsomaan, mutta tämä epäili vain jotakin jekkua, eikä liikkunut kioskistaan minnekään. Lapset olivat menneet koulun rehtorin puheille ja pyytäneet häntä ulos katsomaan, mutta myös rehtori epäili myös jonkunlaista pilaa, eikä suostunut menemään ulos. Koulun pihalla ei myöskään ollut ketään opettajaa sillä hetkellä, koska opettajilla oli kokous.

Lasten mukaan ufossa oli selvästi näkyvä ovi, ikkunoita ja kirkkaita valoja. Toiset lapset olivat kiivenneet joillekin pölkyille nähdäkseen ufon paremmin, ja nämä korkeammalla olevat lapset näkivät, että ufon alla oli jonkinlainen laskeutumisteline. Ufon ympärillä oli jonkinlainen kävelysilta. Ufosta oli tullut ulos pienikokoisia muukalaisia, joilla oli musta suojapuku. Muukalaisilla oli kalpeat kasvot ja vinot silmät, jotka sijaitsivat hyvin alhaalla kasvoissa. Koululaiset olivat eri rotuisia ja muutama musta lapsi pelästyi, että muukalaiset tulevat syömään heitä, koska mustien perinteiden mukaan vanhemmilla oli tapana pelotella lapsia, että "Tokoloshe tulee ja syö sinut".

Muukalaisilla oli pitkä musta tukka ja pieni kapea suu, sekä iso pää. Joidenkin lasten mielestä muukalaiset olivat ison vauvan näköisiä. Eräs lapsi arvioi muukalaisten pituudeksi vähän yli metrin. Muukalaiset juoksivat ympäriinsä kuin hidastetussa filmissä ja erään tytön mukaan muukalaiset näyttivät hämmästyneen nähdessään lapset. Monet lapsista kertoivat vastaanottaneensa jonkinlaisen telepaattisen viestin, vaikka suuri osa lapsista ei pystynyt täsmentämään, mikä se viesti olisi ollut. Joku oppilas luuli, että se liittyi maailman loppuun.

Lasten piirustukset erosivat yksityiskohdissaan jonkun verran toisistaan siten, että toinen piirsi ufoon kaksi ikkunaa kun toinen piirsi kolme ikkunaa jne., mutta yleensä piirustukset esittivät samanlaista kohdetta. Piirustuksia tutkittaessa on myös muistettava, että suurin osa lapsista oli vain 10-11 -vuotiaita. Lapset huomauttivat myös Hindille, että paikka missä ufo oli ollut, oli nyt täynnä kuolleita muurahaisia. Eläviä muurahaisia ei näkynyt ollenkaan. Lapset kertoivat myös kirkkaasta valosta, joka oli näkynyt läheisellä kukkulalla, jossa ei pitänyt olla mitään valoja. Lapset kertoivat myös, että ufohavaintoa seuraavana päivänä he olivat nähneet taivaalla sylinterimuotoisen esineen.

BBC-yhtiön toimittaja oli matkustanut Hindin kanssa Ruwaan ja filmasi paikan päällä videokamerallaan, jonka jälkeen hän lähetti videon Lontooseen. Lontoosta ilmoitettiin, että videossa näkyi jokin kirkas tunnistamaton valo, joka pilasi suuren osan videosta, josta syystä toimittajan oli palattava Ruwaan filmaamaan paikkoja uudestaan.

Hindin kirjan perusteella voidaankin todeta, että kyllä Afrikassakin on nähty ufoja, vaikka asioita ei ole tutkittu kovin paljoa. Hindin kirja on lukemisen arvoinen kirja.

Björn Borg, 11.1.2006

takaisin ]