Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2016
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Torres, Noe

Ultimate Guide To The Roswell Ufo Crash
A Tour of Roswell's Ufo Landmarks

Roswell Books.Com., 2010, 205 sivua

Kirja antaa selkeyttä ja uskottavuutta Roswellin tapahtumiin. Kerronta etenee kappaleittain ja vieraillen niillä tapahtumapaikoilla, missä kaikki tapahtui. Nyt on hyvä mahdollisuus itse kunkin käydä paikanpäällä ja antaa mielikuvituksen lentää. Aiemmat faktat ovat tiedossa ja hyödynnetty. Uusiakin viime vuosien tiedonmurusia on paljastettu. Näin syntyy hyvää historiallista dokumenttia, jossa tunti tunnilta ja minuutti minuutilta hahmotetaan kuvaa siitä, mitä tapahtui.

Tapahtumat alkavat Marcellin asunnolta. Valokuvat kertovat talon löytyvän edelleen Roswellista. Tarkemmin Jesse Marcell Jr. kertoo tapahtumista kirjassaan The Roswell Legacy. Yllättävää, jos hän ja muut eivät erottaneet hieroglyfejä kyrillisistä kirjaimista (vertaa nk. Stalinin teoria).

Toisena on Wilmotin asunto. Kauppias Wilmot oli 22000 asukkaan Roswellin kaupungin yksi arvostetuimmista asukkaista. Hän näki vaimonsa kanssa asuntonsa parvekkeelta lautasen - kuin kaksi lautasta vastakkain - muotoisen kohteen. Korkeutta sillä oli noin 500 m ja se liikkui 600-700 km tuntinopeudella. He tarkkailivat lentävää kohdetta vajaan minuutin - ehkä 40-50 sekuntia. Kauppias odotteli, että muutkin olisivat kertoneet tapauksesta. Hän meni 8.7.1947 Roswell Record -sanomalehden toimistoon kertomaan havainnostaan. Tämä tapahtui vain muutama minuutti ennen armeijan ilmoitusta ufon hallussapidosta.

Kolmantena paikkana on Roswellin paloasema. Palomies Dan Dwyerin tytär Frankie Rowe paljasti ensimmäisenä isänsä nähneen haaksirikkoutuneen ufon ja ruumiit. Paikka, jossa hän kävi, sijaitsi joitakin kilometrejä Fosterin tilalta. Fosterin tila oli paikka, jossa majuri Jesse Marcell keräsi jäänteitä. Tutkijat uskovat, että kyseessä oli sama ufo, joka jatkoi matkaa vielä ennen lopullista haaksirikkoaan ja paikkaa missä ruumiit löydettiin. Palomies Dan Dwyer myös näki pienen ei ihmisen kaltaisen olennon seisovan haaksirikkoutuneen ufon vieressä. Näin kertoi hänen tyttärensä, joka oli 12-vuotias tapahtuman aikoihin. Isä ei osannut kertoa minkä muotoinen alus oli, koska suurin osa siitä oli kerätty talteen. Tytär odotti isäänsä paloasemalla ja joku oli esitellyt hänelle metallinpalasta. Tytär muisti sotilashenkilön käyneen heillä kotonaan äidin läsnäollessa. Mies oli kieltänyt kertomasta epätavallisesta metallinpalasesta. Muutoin heidät olisi viety erämaahan.

Rue Chrisman oli vuonna 1947 palopäällikkönä. Vuonna 2009 oli vielä yksi palomies elossa 90-vuotiaana senaikaisista palomiehistä. Tämä "Mr. Smith" kertoi, että armeija ja eversti kävivät kertomassa heille, että heidän täytyy pitää salaisuutensa. Myöskään he eivät saaneet vierailla haaksirikkopaikalla. Asia oli kokonaan armeijan heiniä. Tuntematon kohde jostain muualta oli haaksirikkoutunut erämaahan. Smith vahvisti 2009, että useita henkilöitä Dan Dwyerin lisäksi kävi omin lupineen tapahtumapaikalla.

RAAF (Roswell Army Air Field) palomiehet olivat niitä, jotka "tiesivät eniten" mitä oli tapahtunut. Kaupunginjohtaja C.M. Woodbury vieraili myös paloasemalla ja hyvin voimakkaasti vannotti ja määräsi kaikkia palomiehiä pysymään vaiti kaupungin pohjoispuolella tapahtuneesta ufon haaksirikosta.

Roswellin poliisiasema. Palomies Dan Dwyer oli kertonut, että paikalla oli jo ennen häntä joukko Roswellin kaupungin poliisiupseereja sekä myös valtion poliisijoukkoja.

L.M. Hall tuli julkisuuteen 1993. Hän oli toiminut poliisina 1947. Hän antoi valaehtoisen lausunnon. Hän muisti Glenn Davisin ja pyynnön lastenarkuista. Davis oli ihmetellyt miksi RAAF halusi niitä.

Seriffin toimisto. Seriffi Wilcox otti yhteyttä armeijaan ja majuri Jesse Marcelliin. Tilallinen Mac Brazel kertoi tarinansa serifille ja toi mukanaan joitakin jäänteitä tapahtumapaikalta. Niitä säilytettiin nk. vankitalossa. Wilcoxin tyttären tytär Barbara Dugger todisti 1995 isoisän menneen tapahtumapaikalle. Seriffi oli nähnyt jäänteet ja olennot, joista yksi oli ollut elossa. Dugger oli kuullut tämän tarinan isoäidiltään ja seriffin vaimolta Inez Wilcoxilta.

Roswell Daily Record. Walter G. Haut todisti 1993, että eversti Blanchard soitti klo 9.30. Hän kertoi, että heillä oli lentävä lautanen hallussaan tai osia siitä. Hän oli nähnyt materiaalin. Lisäksi Haut todisti 2002 ja tämä todistajalausunto julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen 2005. Tiedolla Foster haaksirikkopaikkana hämättiin ja saatiin uteliaat pysymään etäällä varsinaisesta tapahtumapaikasta. Haut oli henkilö, joka vei tiedotteet kahteen lehteen ja kahdelle radioasemalle.

KGFL radioasema. Radioääni Frank Jouce sai puhelun 6.7.1947 Mac Brazelilta. Tämä kertoi erikoisesta metallijäänteestä ja pahalta haisevista ruumiista, joita hän oli löytänyt. "Pieniä ihmisiä", jotka eivät olleet apinoita eivätkä ihmisiä. Joyce ehdotti tapaamista. Radioaseman omistaja Walt Whitmore Sr. järjesti Brazelin seuraavana päivänä kaupunkiin haastattelua varten. Haastattelu pidettiin 7.7.1947 iltana Whitmoren kotona. Seuraava päivä oli se päivä, jolloin Haut kiikutti sanoman radioaseman toimistoon luettavaksi radiossa.

Muutama päivä myöhemmin Brazel tuotiin sotilassaattueessa KGFL:n radioasemalle. Hän kertoi Joycelle, että se mitä hän näki oli täytynyt olla säähavaintopallo. Joyce ihmetteli tarinan erilaisuutta etenkin pienten vihreiden olentojen osalta. Tähän Brazel oli vastannut enempiä miettimättä: "Ne eivät olleet vihreitä."

KSWS Radioasema

Roswell Morning Dispatch -lehti

Plains Theater / UFO Museum

Military Convoy Route. Traktorikolonna sotilasjeeppeineen kulki päiväsaikaan Valtatietä 285 etelään Roswellin keskustaan ja armeijan rakennus 84:ään. Jotkut todistajat ovat kertoneet näkemästään. Havainnot puhuvat selvästi säähavaintopalloteoriaa vastaan.

Ballard Funeral Home. Tuolloin 22-vuotias Glenn Dennis työskenteli palsamoijana. Hän myös järjesti hautausapua ja ambulanssipalveluja Roswellin armeijalle. Puhelin soi 8.7.1947 iltapäivällä klo 1.15 tai 1.30 ja häneltä kysyttiin pienintä mahdollista arkkua, jonka hän voisi toimittaa tulevaisuudessa ja samalla kysyttiin myös toimitusaikaa. Noin tunnin kuluttua puhelin soi uudelleen ja sama upseeri kysyi Dennikseltä mahdollisia toimenpiteitä ruumiille, joka on ollut autiomaassa jonkun aikaa. Dennis kysyi tarkennusta ja kuvaili toimenpiteet ja kemikaalit, joita hän käytti. Hän myös ehdotti käytettävän kuivaa jäätä varastointiin siirtoa varten. Tunnin kuluttua puhelin soi taas. Tällä kertaa se oli pyyntö kuljettaa loukkaantunut sotilas armeijan tukikohtaan. Saapuessaan sairaalaan hän totesi, että jotain epätavallista oli meneillään. Toisen sotilasambulanssin avoimesta takaovesta hän näki metallisen kanootin pohjan kaltaisen esineen, jossa oli outoja symboleja kuten hieroglyfejä.

Whitmore Residence. Talo, jossa Brazelin haastattelu tapahtui 7.7.1947 iltana. Radioasema oli silloin illalla jo mykkänä. Haastattelun lähettäminen suunniteltiin seuraavaksi päiväksi. Valitettavasti aikaisin seuraavana päivänä armeijan edustajat ilmestyivät ja veivät Brazelin pois tilapäiseen arestiin Roswellin armeijan tukikohtaan.

Lisäksi Roberts, joka oli nauhoittanut haastattelun sai puhelun Federal Communications Comissionin upseerilta. Tämä kertoi, että jos KGFL lähettäisi jotain Brazelin haastattelusta, niin radioasema menettäisi lähetysoikeutensa. Vähän myöhemmin soitti vielä senaattori Dennis Chavez, joka neuvoi noudattamaan FCC:n vaatimusta. Näin haastattelu menetettiin ja se katosi. Vain muistot jäivät.

St. Maryn sairaala. Kaksi nunnaa näki oudon kohteen taivaalla heinäkuun alkupuolella.

RAAF Chapel

RAAF Guest House. Brazel vietti arestissa ja "aivopesussa" viisi päivää 8.7.- 13.7.1947. Fosterin tilalle oli pudonnut aiemmin kaksi säähavaintopalloa. Brazel kuoli 1963. Hän oli kertonut kotiväelleen valasta, ettei kertoisi tapauksesta mitään.

Blanchard Residence. Eversti vei tiedotusupseerinsa Hautin rakennus 84:ään. Siellä hän näytti metallisen ja munanmuotoisen aluksen sekä kaksi olentoa, jotka olivat arviolta 1,20 m pituisia. Eversti kuoli 31.5.1966. Hän oli noussut urallaan hyvin ja 1965 hänet nimitettiin USA:n ilmavoimien varakomentajaksi ja neljän tähden kenraaliksi.

Roswell RAAF sairaala. Dennis tapasi täällä 23-vuotiaan sairaanhoitajan 8.7.1947. Tämä neuvoi: "My Gosh" lähde heti täältä tai joudut suuriin vaikeuksiin. Sairaanhoitaja kertoi olleensa mukana auttamassa kahta lääkäriä. Nämä olivat suorittaneet ruumiinavausta kolmelle olennolle, jotka eivät olleet selvästikään ihmisiä. Huoneessa oli hirveä haju. Lääkärit pyysivät hoitajaa tekemään muistiinpanoja. Seuraavana päivänä Dennis ja hoitaja järjestivät tapaamisen. Hoitaja piirsi Dennikselle paperille kuvia olennoista. Ne olivat kooltaan noin metrisiä ja nelisormisia ja sormien päissä oli imukuppimainen rakenne. Muutoinkin kuvaus oli valaisevaa piirroksineen.

RAAF Officers' club. Täällä Dennis tapasi hoitajan 9.7.1947 ja kertoi edellä kuvattua. Sairaanhoitaja katosi seuraavana päivänä. Dennis sai tietää, että hoitaja ja joukko muita hoitajia oli "siirretty pois". Muutaman viikon kuluttua Dennis sai hoitajalta kirjeen paluuosoitteella. Mutta kirje tuli takaisin maininnalla: "palautetaan lähettäjälle - kuollut". Myöhemmin hän kuuli huhun, että kuusi sairaanhoitaja oli kuollut lento-onnettomuudessa ja hänen tuntemansa hoitaja oli näiden joukossa. Seriffi Wilcox, joka oli Dennisin perhetuttava, kävi varoittamassa isää, että tämä ei tiedä mitään eikä ole nähnyt mitään tukikohdassa.

RAAF water tower

Building 84. Tämä on se paikka, jossa olentoja säilytettiin. Rakennus on yhä tallella ja sitä on suunniteltu museokäyttöön. Tällä hetkellä se on kaupallisessa käytössä ja toimii lentokoneiden purkuhallina.

RAAF Headquarters

RAAF fire station

Kirja esittelee neljä vaihtoehtoista reittiä tutustua Roswellin kohteisiin. Yhden päivän reitillä on 20 kohdetta ja kahden päivän reitillä 26 kohdetta. Ufomuseon tutustumiseen suositellaan vähintään kahden tunnin aikaa. Jos haluaa kiertää myös lähitienoot, niin matkaan pitää varata viisi päivää aikaa.

Kirja on mielenkiintoinen luettava kokonaisuus. Sitä on helppo selata ja etsiä eri kohteista tietoa. Edelleenkin tieto täsmentyy ja täydentyy. Ilmeisesti ainakin niin kauan kuin ensikäden todistajien lapsenlapset ovat elossa. Tapauksen satavuotis-seminaarissa 2047 todennäköisesti joitakin yksityiskohtia voidaan vielä julkaista ensimmäistä kertaa.

Timo Koskenniemi 10.7.2011

takaisin ]